Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 78

hiljalleen viidakon läpi.

Tarzan seurasi läheltä saalistansa, odottaen aukeampaa kohtaa
singahduttaakseen köytensä. Apinamiehen väijyessä mitään
pahaa aavistamatonta miestä heräsi hänessä uusia ajatuksia --
hienostuttavan sivistyksen ja sen julmuuksien vaikutuksen synnyttämiä
ajatuksia. Hänen mieleensä muistui, että sivistynyt ihminen harvoin,
jos koskaan, surmasi lähimmäistään ilman jotakin veruketta, olipa se
sitten kuinkakin vähäinen. Tosin Tarzan halusi tuon miehen aseita ja
koristuksia, mutta oliko silti välttämätöntä riistää häneltä henkeä?
Mitä kauemmin hän tätä mietti, sitä vastenmielisemmältä hänestä
tuntui ihmisolennon tarpeeton tappaminen; ja niinpä tapahtui, että
hänen yrittäessään ratkaista, mitä oikeastaan oli tehtävä, he olivat
saapuneet pienelle aukeamalle, jonka toisella puolella sijaitsi
paaluaidalla ympäröity kylä mehiläispesiä muistuttavine hökkeleineen.

Sotilaan astuessa ulos metsästä näki Tarzan vilahduksen keltaisen
ruskeasta turkista, joka pujottelihe takkuisen viidakkoruohon
välitse. Se oli Numa, leijona. Sekin väijyi mustaa miestä. Samalla
hetkellä kun Tarzan havaitsi alkuasukkaan vaaran, muuttui hänen
kantansa hänen äskeistä saalistaan kohtaan täydellisesti, -- nyt tämä
oli yhteisen vihollisen uhkaama lähimmäinen.

Numa oli hyökkäämäisillään. Oli vain vähän aikaa erilaisten
menettelytapojen vertaamiseen tai niiden mahdollisten tulosten
harkintaan. Ja sitten sattui joukko seikkoja melkein yht'aikaa --
leijona hyökkäsi väijytyspaikastaan tuota poistuvaa neekeriä kohti,
Tarzan huusi varoituksen, ja musta mies kääntyi juuri ajoissa
nähdäkseen Numan pysähtyvän keskellä hyppäystään hennon ruohoköyden
pidättämänä, jonka silmukka oli pudonnut aivan osuvasti sen kaulaan.

Apinamies oli toiminut niin nopeasti, ettei ehtinyt valmistautua
vastustamaan Numan ison ruhon painoa ja tempausta, ja niinpä
sattuikin, että vaikka köysi pysähdytti pedon ennenkuin sen mahtavat
kynnet iskeytyivät neekerin lihaan, horjutti nykäys Tarzanin
tasapainon, ja hän pudota pyllähti maahan kuuden askeleen päähän
raivostuneesta eläimestä. Salaman nopeudella Numa kääntyi uutta
vihollistansa päin, ja aivan aseettomana ollen katsoi Apinain Tarzan
kuolemaa lähemmältä silmiin kuin koskaan ennen. Mutta neekeri riensi
hänet pelastamaan. Afrikalainen käsitti silmänräpäyksessä, että hän
sai hengestään kiittää valkoista miestä, ja näki myöskin, että vain
ihmeen kautta saattoi hänen pelastajansa välttää nuo hurjat kellervät
torahampaat, jotka olivat olleet niin lähellä hänen omaa lihaansa.

Nopeasti kuin välähtävä ajatus hänen asetta pitelevä käsivartensa
vetäytyi taaksepäin ja työntyi sitten eteenpäin kiiltävän eebenpuun
värisen ihon alla liikkuvien jänteiden koko voimalla. Tarkkaan
tähdätty rautakärkinen keihäs lensi maaliinsa lävistäen Numan sileän
ruumiin oikeasta kupeesta vasemman olan alapuolelle. Kamalalla
raivon- ja tuskankiljahduksella kääntyi peto jälleen neekeriä
vastaan. Se oli astunut noin kaksitoista askelta, kun Tarzanin köysi
sen jälleen pysähdytti. Sitten se pyörsi taas apinamiestä kohti,
mutta tunsi samassa väkäisen nuolen tuskallisen pistoksen vaikutusta
sen puolelta mitaltaan upotessa vavahtelevaan lihaan. Se pysähtyi
jälleen, mutta nyt oli Tarzan ehtinyt kiertää köytensä kahteen
kertaan ison puunrungon ympärille ja kiinnittää sen pään.

Neekeri huomasi kujeen ja irvisti, mutta Tarzan tiesi, että Numa oli
nopeasti lopetettava, ennenkuin mahtavat hampaat olivat keksineet
ja katkaisseet sitä pidättävän ohuen köyden. Häneltä kului vain
silmäräpäys, kun hän hypähti neekerin viereen ja veti hänen pitkän
veitsensä tupesta. Sitten hän viittasi neekeriä yhä ammuskelemaan
nuolia otukseen, sillä välin kun hän itse

Last Page Next Page

Text Comparison with The Mad King

Page 34
Barney turned his eyes upward.
Page 46
It happened like this: After a particularly fatiguing and uncomfortable night spent in attempting to elude the sentinels who blocked their way from the mountains, daylight found them near a little spring, and here they decided to rest for an hour before resuming their way.
Page 53
" "Who are you?" asked the man.
Page 58
For a moment Barney contemplated resistance, for these were troopers of the Royal Horse, the body which was now Peter's most effective personal tool; but even as his hand slipped to the butt of one of the revolvers at his hip, the young man saw the foolish futility of such a course, and with a shrug and a smile he drew rein and turned to face the advancing soldiers.
Page 75
Two regiments of government infantry and a squadron of cavalry had united forces with him, for there were those who still accepted him as regent, believing his contention that the true king was dead, and that he whose coronation was to be attempted was but the puppet of old Von der Tann.
Page 82
Were his corpse to be carried into the cathedral of Lustadt before noon today, and were those who fetched it to swear that the king was killed by the impostor after being dragged from the hospital at Tafelberg where you and Maenck had located him, and from which you were attempting to rescue him, I believe that the people would tear our enemies to pieces.
Page 91
"There is only one thing that I can harbor against you," continued Prince Ludwig, "and that is that in a single instance you deceived me, for an hour before the coronation you told me that you were a Rubinroth.
Page 96
"Bert'll probably set fire to the car, the way he did to their first one, and then you won't have to go.
Page 112
On he went, now leaping narrow courts, now dropping to low sheds and again clambering to the heights of the higher buildings, until he had come almost to the end of the row.
Page 115
The soldiers marched him through the streets of Burgova.
Page 118
head, stunning him.
Page 140
And possibly, too, it was dear to him because of the royal blood his mother had bequeathed him.
Page 143
It seemed to offer the most likely possibilities of concealment in the vicinity.
Page 168
" Would it pass them out as it had passed Maenck in? Barney scarcely breathed as he awaited the result of his experiment.
Page 169
was with more confidence that Barney gave the countersign here, nor was he surprised that the soldier passed them readily; and now they were upon the highroad to Lustadt, with nothing more to bar their way.
Page 171
He had been forced to place the king in a position where he would be helpless, though that he would have been equally as helpless upon his throne the American did not doubt for an instant.
Page 177
Fear turned to panic.
Page 192
After the first resistance the soldiery of Peter fled to the guardroom.
Page 199
We are free now to go and come, since the king's soldiers have been withdrawn.
Page 205
The neck of his victim lay uncovered before him.