Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 77

ensin purolle juomaan. Sitten hän sukeltaa
molskautti mereen uiskennellen neljännestunnin ajan. Senjälkeen hän
palasi hökkeliinsä ja nautti aamiaisekseen Hortan lihaa. Sen tehtyään
hän hautasi lopun raatoa pehmeään maahan hökkelinsä ulkopuolelle
ilta-ateriaansa varten.

Vielä kerran hän otti köytensä ja hävisi viidakkoon. Tällä kertaa hän
pyydysti jalompaa riistaa -- ihmistä; vaikkakin hän kyllä, jos olisi
kysytty hänen omaa mielipidettään, olisi maininnut tusinan verran
muita viidakon asukkaita, joita hän piti jaloudessa paljoa etevämpinä
kuin metsästämiänsä ihmisiä. Tänään Tarzan oli aseiden etsinnässä.
Hän mietti, olisivatko ehkä naiset ja lapset jääneet Mbongan kylään
senjälkeen kun ranskalaisen risteilijän lähettämä rankaisuretkikunta
oli tappanut kaikki sotilaat kostoksi D'Arnotin otaksutusta surmasta.
Hän toivoi tapaavansa siellä sotilaita, sillä vaikeaa oli sanoa,
kuinka kauan hän saisi etsiä aseita, jos kylä oli jätetty autioksi.

Apinamies samosi nopeasti metsän läpi ja saapui keskipäivän tienoissa
kylälle, mutta pettymyksekseen hän havaitsi viidakon kasvaneen
plataanikentille ja ruohokattoisten majojen ränstyneen. Ihmisistä
ei näkynyt jälkeäkään. Hän kompuroi puolen tuntia raunioiden
keskellä toivoen löytävänsä jonkun unohtuneen aseen, mutta hänen
etsintänsä oli turhaa, ja niinpä hän jatkoi matkaansa seuraten
kaakkoiselta suunnalta juoksevan joen vartta ylöspäin. Hän tiesi,
että hän raikkaan veden läheisyydestä melkein varmaan löytäisi toisen
asutuksen.

Matkatessaan hän metsästeli, kuten oli ennen muinoin metsästänyt
apinaheimonsa kanssa ja niinkuin Kaala oli häntä opettanut,
käännellen lahonneita pölkkyjä jonkun maukkaan madon löytääkseen,
kiiveten korkealle puihin ryöstämään lintujen pesiä tai hyökäten
ketterästi kuin kissa jonkun hennon nakertajan kimppuun. Söipä
hän vielä muutakin, mutta mitä vähemmän seikkaperäisesti apinan
ruokalistaa selostamme, sitä parempi,-- ja Tarzan oli jälleen apina,
joksi Kaala oli hänet opettanut ja jona hän oli ollut elämänsä
ensimmäiset kaksikymmentä vuotta.

Silloin tällöin hän hymyili muistellessaan jotakuta tuttavaa, joka
juuri sillä hetkellä saattoi istua tyynenä ja siistinä pariisilaisen
mieliklubinsa suojissa -- aivankuin Tarzan oli istunut vain muutama
kuukausi sitten. Ja senjälkeen hänen oli tapansa pysähtyä, ikäänkuin
äkkiä kivettyneenä, kun tuulonen toi hänen sieramiinsa lemua jostakin
uudesta saaliista tai peloittavasta vihollisesta.

Sinä yönä hän nukkui sisämaassa kaukana hökkelistään, turvallisesti
kiilautuneena jättiläispuun oksahaarukkaan, riippuen sata jalkaa
maanpinnan yläpuolella. Hän oli jälleen syönyt kyllältä, tällä
kertaa Baran, metsäkauriin lihaa, -- eläin oli joutunut hänen nopsan
heittosilmukkansa uhriksi.

Aikaisin seuraavana aamuna hän ryhtyi jatkamaan matkaansa yhä
seuraten virran vartta. Kolme päivää hän pitkitti etsintäänsä,
kunnes oli saapunut sellaiseen kohtaan viidakkoa, missä ei ollut
koskaan ennen käynyt. Väliin oli metsä, korkeammilla paikoilla,
paljoa karumpaa, ja puiden välitse hän saattoi etäältä eroittaa
mahtavia vuorijonoja, joiden edustalla oli laajoja tasankoja. Täällä
oli avoimilla kohdilla uutta riistaa, lukemattomia antilooppeja ja
suuria seebralaumoja. Tarzan oli haltioissaan, -- hän tekisi pitkän
vierailun tähän uuteen maailmaan.

Neljännen päivän aamuna tuoksahti hänen sieramiinsa äkkiä joku uusi
haju. Hän vainusi ihmisen, mutta se oli vielä pitkän matkan takana.
Apinamies vavahti mielihyvästä. Jokainen aisti oli valveilla, kun hän
viekkaan varovaisena hiipi vikkelästi puiden lomitse vastatuuleen
saalistaan kohti. Vihdoin hän saavutti sen -- yksinäisen sotilaan,
joka asteli

Last Page Next Page

Text Comparison with Ĉe la koro de la tero

Page 2
Sed mi kredas la historion, kaj ankaux vi kredus, kaj ankaux la klerulo de la Regxa Geologia Societo kredus, se vi ambaux povus auxdi gxin el la busxo de tiu viro, kiu rakontis gxin al mi.
Page 13
Cxu mi diris, ke mi sendifekte rifugxis? Tiam mi kredis, ke ni estas tute ekster dangxero, kaj ankaux Perry tion kredis.
Page 35
Nek la kialon nek la celon de la gxenerala eliro ni konis, sed iom poste disvastigxis tra la vicoj de kaptitoj onidiro, ke oni rekaptis du forkurintajn sklavojn, viron kaj virinon, kaj ke ni marsxas al la loko, kie ni vidos ilian punon, cxar la viro mortigis sagoton el la tacxmento, kiu cxasis kaj rekaptis ilin.
Page 43
Unu transsxultra rigardo evidentigis al mi, ke la kuprulo jam plongxis en la akvon kaj rapide postnagxis en persekuto.
Page 49
La regxino krocxis siajn okulojn al graseta junulino.
Page 51
La kompatindaj homoj sur la insuloj, atendante sian sorton, provis kovri siajn okulojn per la manoj por forbari la abomenindan vidajxon, sed jam mi vidis ankaux ilin enfali la hipnotan sorcxon de la rampuloj, tiel, ke ili povis nur kauxri terurigite, kun la okuloj gluitaj al la abomenajxo okazanta antaux ili.
Page 52
" "Mi volus scii, cxu ili lasis ecx unu homon vivanta," mi scivolis, forte elklinigxante el la aperturo en la roka muro por pli bone ekzameni la templon.
Page 54
Sed mi ekhavis problemon, kiam mi eniris la kanjonon trans la altajxo, cxar tie mi trovis, ke kelkaj padoj interkrucigxas tie, kie mi transiris la akvofluan dislimon, kaj mi tute ne kapablis rememori, kiun mi uzis.
Page 56
Sxajnis, ke mi povos fari nenion, krom stari inerte kaj atendi la morton.
Page 59
Eble vi venu vivi kun mi.
Page 63
Gxi atentis la historion, kiun la sagotoj diris pri mia reveno al Futra, rigardante la lipojn kaj fingrojn de la gorilohomoj dum la rakontado.
Page 69
Ju pli malaltaj la kamervicoj, des pli mallume.
Page 72
Dum momento, cxio dependis de tio, sed antaux ol mi lin tusxis, la gardisto pasxis flanken, kaj mi pasis en la avenuon.
Page 80
Cxe la malsupera ekstremo de la valo mi preterpasis kelkajn tapirojn, kaj trans la rivero mi vidis grandan sadokon, la enorman dukornan praulon de la nuntempa rinocero.
Page 82
Sxi preterrigardis min.
Page 85
Kaj tiam la granda bruto jxetpafis sian masivan sxtonpintan lancon, kaj mi levis mian sxildon por deteni la forton de gxia terura rapideco.
Page 87
"Kiel vi ordonis al mi!" sxi kriis, frapante per sia piedeto.
Page 93
Mi memoras, ke Perry tre ekscitigxis, kiam mi rakontis al li pri tiu Morta Mondo, cxar li opiniis, ke gxi estas la kauxzo de la gxis tiam neklarigeblaj fenomenoj de nutacio kaj precesio de la ekvinoksoj.
Page 98
La afero sub la felo ne estis Dian--gxi estis abomeninda maharo.
Page 99
Jen gxi: Mia kara amiko: Morgaux mi ekveturos por sercxi Pelucidaron kaj Dian.