Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 76

hetkiseksi
loikkauksen ja sen silmänräpäyksen välillä, jolloin se upottaisi
hirveät raateluhampaansa murskautuviin luihin.

Mutta Numan kyyristyessä hyökkäykseen lentää suhahti ohut köysi
ilmassa läheisen puun alimpain oksain välitse. Silmukka kiertyi
Hortan kaulaan. Kuului säikähdyksen mörähdys, kiljahdus, ja
hypätessään Numa näki saaliinsa laahautuvan taaksepäin pitkin polkua.
Metsäkarju kohosi ylöspäin sen kynsien ulottuvilta puuhun, ja
ilkkuvat kasvot nauroivat Numalle vasten naamaa.

Silloin leijona vasta karjui. Vihaisena, uhkaavana, nälkäisenä se
tassutteli edestakaisin härnäävän apinamiehen alapuolella. Nyt se
pysähtyi ja kohoten takajaloilleen vihollistaan suojaavan puun runkoa
vasten teroitti valtavia kynsiään sen kuoreen, repien siitä isoja
laikkoja, niin että valkoinen pinta kuoren alta paljastui.

Sillä välin oli Tarzan kiskonut rimpuilevan Hortan viereiselleen
oksalle. Jäntevät sormet päättivät työn, jonka kuristussilmukka
oli aloittanut. Apinamiehellä ei ollut veistä, mutta luonto oli
varustanut hänet repäisemään ruokansa saaliin vapisevasta kyljestä,
ja välkkyvät hampaat upposivat mehukkaaseen lihaan, raivoavan
leijonan katsellessa alhaalta, kuinka toinen nautti päivällistä, jota
eläinten kuningas jo oli pitänyt omanaan.

Oli jo ihan pimeä, kun Tarzan oli syönyt kylläkseen. Ah, mutta sepä
oli maistunut hyvältä! Koskaan hän ei ollut täysin tottunut siihen
tärveltyyn lihaan, jota sivistyneessä yhteiskunnassa oli hänelle
tarjoiltu, ja hänen villin sydämensä pohjalla oli alati tuntunut
äsken kaadetun otuksen lämpimän lihan ja punaisena pulppuavan veren
kaipuuta.

Hän kuivasi veriset kätensä lehvätukkoon, heitti saaliinsa jäännökset
olalleen ja heilahdutteli itseänsä metsän keskitasanteella
hökkeliänsä kohti samaan aikaan, kun Jane Porter ja William Cecil
Clayton nousivat upealta päivälliseltä _Lady Alisella_ tuhansien
kilometrien päässä idempänä Intian valtamerellä.

Tarzanin alapuolella käveli Numa, leijona, ja milloin apinamies
viitsi katsoa alaspäin, näki hän silloin tällöin vilahduksia
murhanhimoisista silmistä, jotka häntä pimeyden läpi seurasivat.
Numa ei karjunut nyt -- se liikkui päinvastoin hiipien kuin suuren
kissan varjo. Mutta sittenkin kuulivat apinamiehen herkät korvat sen
jok'ainoan askeleen.

Tarzan mietti, mahtaisiko se väijyä häntä mökille asti. Sitä hän
ei toivonut, sillä silloin hän olisi saanut nukkua oksan tyveen
kiertyneenä, ja hänestä oli paljoa hauskempi levätä ruohovuoteella
omassa majassa. Mutta hän tiesi tarkoin puun ja mukavimman
makuuhaarukan, jos ulkona nukkuminen kävi välttämättömäksi. Sata
kertaa oli menneisyydessä joku iso viidakon kissa saatellut häntä
kotiin ja pakottanut hänet etsimään suojaa tuosta samasta puusta,
kunnes väijyvä vihollinen oli väsynyt odotteluun tai nouseva aurinko
sen karkoittanut. Mutta tällä kertaa Numa luopui ajosta ja päästäen
sarjan karmivia mörähdyksiä ja karjaisuja kääntyi kiukuissaan
etsimään toisaalta helpommin saatavaa ateriaa. Niinpä saapui
Tarzan saattajatta kojuunsa, ja muutamaa minuuttia myöhemmin hän
oikaisihe entisen ruohovuoteen homeisille jätteille. Näin helposti
loi monsieur Jean C. Tarzan keinotekoisen sivistyksensä ohuen keden
ja vaipui onnellisena ja tyytyväisenä kylläiseksi syöneen pedon
sikeään uneen. Kuitenkin olisi naisen myöntymys sitonut hänet iäksi
tuohon toiseen olotilaan ja tehnyt villielämän ajattelemisen hänelle
vastenmieliseksi.

Tarzan nukkui myöhään seuraavaan aamupäivään, sillä hän oli kovin
väsynyt valtameren povella vietetyn pitkän vuorokauden vaivoista ja
ponnistuksista; ja viidakkohyppely oli askarruttanut hänen lihaksiaan
tavalla, jota ne eivät olleet lähes kahteen vuoteen kokeneet.
Herättyään hän riensi

Last Page Next Page

Text Comparison with The Efficiency Expert

Page 0
JIMMY TORRANCE, JR.
Page 3
Nor did he have to forego the crowning honors of his last baseball season, although, like Ulysses S.
Page 12
" "I should think," said Jimmy, "that a man of your ability could earn a living by less precarious methods.
Page 19
There was an extra wheel on the rear of the roadster, but it was heavy and cumbersome, and the girl knew from experience what a dirty job changing a wheel is.
Page 20
"To-morrow," said Jimmy as he climbed into his bed, "I am going to land a job.
Page 27
"Why, what's wrong? Isn't everything perfectly satisfactory? You have never complained to me.
Page 37
"I should think any one who smoked as many cigarettes and drank as much whisky as you would have perfect nerves.
Page 53
Jimmy's route was on the north side, which he regretted, as it was in the district where a number of the friends of his former life resided.
Page 56
As a matter of fact, he had not realized that he had.
Page 64
" CHAPTER XVII.
Page 67
be nice, but when they haven't, tell them where they get off.
Page 71
" "Not a bad idea," said Compton.
Page 77
to the telephone.
Page 84
She was very pretty.
Page 93
"Funny," thought Jimmy, "that he should call me up.
Page 95
"Ever see this before?" asked O'Donnell, holding the pistol up to Jimmy.
Page 101
"Well, listen, Carl; I've got to see the Lizard.
Page 107
" "Did you?" "Yes.
Page 109
"When I gets in Compton's office where the safe is I flashes my light and the first thing I sees is Compton's body on the floor beside his desk.
Page 110
" "You say this man that came downstairs stopped and lighted a cigarette before he left the building.