Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 72

Kun hän vihdoin tuli
kannelle, hämmästyivät kaikki surullisesta muutoksesta, joka oli
hänessä tapahtunut. Hän ei enää ollut reipas, eloisa ameriikkalainen
kaunotar, joka oli tenhonnut ja riemastuttanut kaikkia ympärillään.
Sensijaan hän oli hyvin tyyni ja alakuloinen tyttönen, kasvoilla
toivoton kaihonilme, jonka syyn vain Hazel Strong tajusi.

Koko seurue teki kaikkensa ilahduttaakseen ja huvittaakseen häntä,
mutta tuloksetta. Silloin tällöin sai lystikäs loordi Tennington
viekoitelluksi vaisun hymyn hänen huulilleen, mutta enimmäkseen hän
istui silmät avoinna ja tuijotti ulos merelle.

Jane Porterin sairauden mukana kohtasi huvialusta onnettomuus
toisensa jälkeen. Ensiksi särkyi yksi koneista ja he olivat kaksi
päivää tuuliajolla, sillävälin kun vika tilapäisesti korjattiin.
Sitten iski heihin äkillinen tuulenpyörre, joka pyyhkäisi kannelta
mereen melkein kaikki, mikä oli irrallista. Myöhemmin joutui
kaksi merimiestä tappeluun keulakannella sillä seurauksella, että
toinen sai pahan puukoniskun ja toinen oli pantava rautoihin.
Onnettomuuksien huipuksi putosi toinen perämies mereen ja hukkui
ennenkuin hänelle ehdittiin avuksi. Huvialus risteili paikalla
kymmenen tuntia, mutta mitään merkkiä ei miehestä nähty, sen jälkeen
kun hän, oli kannelta mereen molskahtanut.

Jokainen laivan miehistöstä ja kaikki vieraat olivat synkkiä ja
alakuloisia näiden toisiaan seuraavien onnettomuuksien jälkeen.
Kaikki pelkäsivät, että jotakin pahempaa oli tulossa, ja näin
oli varsinkin merimiesten laita, he kun muistelivat kaikenlaisia
matkan alkupuolella sattuneita enteitä ja varoituksia, jotka he
nyt saattoivat selvästi huomata jonkun tulossa olevan kauhean
murhenäytelmän airuiksi.

Eikä pahan ilman lintujen tarvinnutkaan kauan odottaa. Toisena
yönä perämiehen hukkumisen jälkeen tärähti laiva äkkiä perästä
keulaan asti. Kello yhdeltä aamulla tuntui kauhea sysäys, joka
suisti uinailevat vieraat ja miehistön hyteistään ja lavereiltaan.
Valtava vavahtelu tärisytti heikkoa alusta, se oli kovin kallistunut
oikealle; koneet pysähtyivät. Muutaman minuutin riippui se siten
neljänkymmenen viiden asteen kulmassa, -- sitten se vaipui vihaisella
mäiskähdyksellä takaisin mereen ja ojentausi.

Heti hyökkäsivät miehet kannelle, naiset kintereillä. Vaikka yö
oli pilvinen, oli vähän tuulta, eikä ollut niin pimeä, ettei olisi
voitu eroittaa mustaa röykkiötä, joka vähän matkaa laivan vasemmasta
kupeesta ajelehti matalalla vedessä.

"Laivahylky", selitti vartiovuorolla oleva perämies lyhyesti.

Samassa riensi koneenkäyttäjä kannelle kapteenia etsimään.

"Paikka, jonka panimme silinterin päähän, on singahtanut pois",
toimitti hän, "ja laiva vuotaa kovin vasemmalta, keulan puolelta".

Hetkistä myöhemmin ryntäsi muuan merimies kannelle. "Herra Jumala!"
huusi hän. "Aluksen koko kirottu pohja on revennyt. Se ei voi pysyä
veden päällä kahtakymmentä minuuttia."

"Älkää soittako suutanne!" ärjäisi Tennington; "menkööt naiset, alas
ja ottakoot tavaroitaan mukaansa. Ehkei se ole niin vaarallista,
mutta kenties meidän täytyy astua veneisiin. Parasta olla varuillaan.
Lähtekää heti, olkaa hyvät. Ja kapteeni Jerrold, lähettäkäähän joku
kykenevä mies alas ottamaan selkoa vamman suuruudesta. Sillä välin
kehoittaisin teitä varustamaan veneet ruokavaroilla."

Omistajan tyyni, matala ääni rauhoitti suuressa määrin koko
seuruetta, ja tuossa tuokiossa puuhasivat kaikki niiden
velvollisuuksien täyttämisessä, joihin hän oli heitä kehoittanut.
Kun naiset palasivat kannelle, olivat veneet nopeasti laitetut
valmiiksi, ja hetkistä myöhemmin palasi alasmennyt perämies antamaan
selostuksensa. Mutta hänen mielipidettään tuskin tarvittiin
vakuuttamaan kerääntyneelle mies- ja

Last Page Next Page

Text Comparison with Out of Time's Abyss

Page 6
Not until they had eaten and to each had been issued the little ration of smoking tobacco allowed after each evening meal did any sign of a relaxation of taut nerves appear.
Page 23
Upon each house was a slender column supporting a human skull.
Page 26
The conjectures awakened by even a momentary consideration of the possibilities involved became at once as wildly bizarre as the insane imaginings of a drug addict.
Page 27
Bradley struck to right and left.
Page 30
There was a space between the chests and the wall, and into this he forced the corpse, piling the discarded robes upon it until it was entirely hidden from sight; but now how was he to make good his escape in the bright glare of that early Spring day? He walked to the door at the far end of the apartment and cautiously opened it an inch.
Page 36
Closer and closer came the shapeless mass.
Page 40
by degrees to Bo-lu, Sto-lu, Band-lu, Kro-lu and finally Galu.
Page 41
"He said there was a way out, that he had discovered it but was too weak to use his knowledge.
Page 46
His haversack he rolled as tightly as possible and stuffed beneath his coat over his breast.
Page 49
The Englishman was upon the point of entering to defend her when a door at the opposite side of the chamber opened to admit a huge Wieroo clothed entirely in red.
Page 52
When the room is all blue, they shun it.
Page 56
No change of expression upon the Englishman's countenance betrayed that he had seen aught to surprise him, though surprised he was for the face in the aperture was that of the girl he had but just left hidden beneath the hides in another chamber.
Page 58
Suddenly an inspiration and a bold scheme leaped to his mind.
Page 65
Standing between these and one of the outer pedestals that supported one of the numerous skulls Bradley made one end of a piece of rope fast about the pedestal and dropped the other end to the ground outside the city.
Page 68
"I should be over there with my men," he replied.
Page 70
up the man saw a white-robed Wieroo circling slowly above him.
Page 72
feared might bring disaster to his plans for escape--the huge, winged reptilia that are so numerous above the southern areas of Caspak and which are often seen, though in lesser numbers, farther north.
Page 75
Brady and Olson were charging the Germans in the rear with Wilson, Whitely, and Sinclair supporting them with bare fists.
Page 77
"There are four of you left--if you four want to come along and work with us, we will take you; but you will come as prisoners.
Page 78
, and Miss La Rue had been missing even longer than he and that no faintest trace of them had been discovered.