Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 71

poloisesta, mutta en ole
koskaan joutunut sitä ajattelemaan, kun olemme olleet yhdessä." Hän
piti kädessään pientä kuvaa niin, että Jane ei nähnyt miehen kasvoja,
jota se esitti.

"Hänen nimensä oli John Caldwell", jatkoi Hazel. "Muistatko häntä?
Hän sanoi tavanneensa sinut Ameriikassa. Hän oli englantilainen."

"En voi muistaa nimeä", sanoi Jane. "Näytähän minulle kuva."

"Mies-parka putosi laivasta risteillessämme rannikkoa pitkin etelään
päin", sanoi Hazel antaessaan kuvan Janelle.

"Putosi laivasta... Hazel, Hazel, -- älä sano minulle, että hän on
kuollut, hukkunut mereen! Hazel! Miksi et sano, että laskit leikkiä!"
Ja ennenkuin kummastunut neiti Strong voi hänet tavoittaa, oli neiti
Porter lysähtänyt pyörtyneenä lattialle.

Sitten kun Hazel oli palauttanut toverinsa tajuihinsa, istui hän
katsellen häntä pitkän aikaa ennenkuin kumpikaan puhui.

"En tiennyt, Jane", virkkoi Hazel väkinäisellä äänellä, "en tiennyt
sinun tunteneen herra Caldwellia niin läheisesti, että hänen
kuolemansa sinua noin järkyttäisi".

"John Caldwellia?" kysyi neiti Porter. "Ethän aikone sanoa minulle,
että et tiedä, kuka tämä mies oli, Hazel?"

"Oho, Jane; minä tiedän varsin hyvin kuka hän oli -- hänen nimensä
oli John Caldwell, hän oli Lontoosta."

"Oi, Hazel, toivoisin voivani sen uskoa", voivotteli tyttö.
"Toivoisin voivani sen uskoa, mutta nuo piirteet ovat syöpyneet
niin syvälle muistiini ja sydämeeni, että tuntisin ne kaikkialla
maailmassa tuhansien joukosta, jotka saattaisivat näyttää
samanlaisilta kaikista muista paitsi minusta."

"Mitä tarkoitat, Jane?" huusi Hazel nyt aivan hätääntyneenä. "Keneksi
hänet luulet?"

"Minä en luule, Hazel. Minä _tiedän_, että tuo on Apinain Tarzanin
kuva."

"Jane!"

"En ole voinut erehtyä. Oi, Hazel, oletko varma, että hän on kuollut?
Eikö tässä voi olla mitään erehdystä?"

"Pelkään, että ei, rakas ystävä", vastasi Hazel surullisesti. "Soisin
voivani luulla sinun erehtyneen, mutta nyt juolahtaa mieleeni monen
monta pientä todistavaa seikkaa, jotka eivät merkinneet minulle
mitään niin kauan kuin luulin, että hän oli John Caldwell Lontoosta.
Hän sanoi syntyneensä Afrikassa ja saaneensa kasvatuksensa Ranskassa."

"Niin, se on totta", jupisi Jane Porter alakuloisesti.

"Ensimmäinen perämies, joka tarkasti hänen matkakapineensa, ei
löytänyt mitään, josta olisi käynyt selville, että hän oli John
Caldwell Lontoosta. Miltei kaikki hänen tavaransa olivat valmistetut
tai ostetut Pariisissa. Kaikki, missä oli hänen alkukirjaimensa, oli
merkitty joko pelkällä T:llä tai kirjaimilla J. C. T. Ajattelimme,
että hän matkusti _incognito_ kahdella ensimmäisellä nimellään -- J.
C. olisi tarkoittanut John Caldwellia."

"Apinain Tarzan otti itselleen nimen Jean C. Tarzan", sanoi Jane
yhtä elottoman yksitoikkoisesti. "Ja hän on kuollut! Oi Hazel,
se on kauheaa! Hän kuoli yksinään tähän hirveään valtamereen! On
uskomatonta, että se urhea sydän on lakannut sykkimästä -- että
nuo mahtavat lihakset ovat iäksi jäykistyneet ja kylmenneet! Että
hän, joka oli elämän, terveyden ja miehuudenvoiman perikuva, nyt on
limaisten, matelevien elukkain saaliina, että..." Mutta hän ei voinut
jatkaa ja hiukan voihkaisten hän kätki kasvonsa käsiinsä ja vaipui
nyyhkyttäen lattialle.

Päiväkausia oli neiti Porter sairaana eikä halunnut nähdä ketään
muita kuin Hazelin ja uskollisen Esmeraldan.

Last Page Next Page

Text Comparison with The People That Time Forgot

Page 0
Their rescue by the English tug was entirely probable; the capture of the enemy _U-33_ by the tug's crew was not beyond the range of possibility; and their adventures during the perilous cruise which the treachery and deceit of Benson extended until they found themselves in the waters of the far South Pacific with depleted stores and poisoned water-casks, while bordering upon the fantastic, appeared logical enough as narrated, event by event, in the manuscript.
Page 1
Yes, the narrative had us guessing.
Page 6
Then came silence.
Page 9
They would never even know that an attempt had been made to rescue them.
Page 12
But I did not have long to stand thus with lowered weapon, for as she came, I saw her cast an affrighted glance over her shoulder, and at the same moment there broke from the jungle at the same spot at which I had seen her, the hugest cat I had ever looked upon.
Page 23
For an instant I couldn't understand what had happened to cause this sudden retreat when his prey was practically within his clutches.
Page 44
It is useless! No warrior lives who could hurl a weapon so great a distance.
Page 51
Then I turned and looked back to see two great reptiles tear my abductor asunder and devour him on the spot.
Page 52
"Day was breaking; soon the carnivora would stalk forth for their first kill; I was armed only with my knife.
Page 55
It was the most marvelous exhibition of speed I have ever witnessed.
Page 59
A mighty man indeed must he be to bend it; yet Al-tan drew the shaft back until the stone point touched his left forefinger, and he did it with consummate ease.
Page 62
I was much interested in their shields, especially after I saw one used in defense against the attack of a saber-tooth tiger.
Page 68
That she was in danger I could not but fear, as she was now something of an adept in the handling of both the pistol and rifle, a fact which largely eliminated the chance that the shot had come from an accidentally discharged firearm.
Page 73
This heavy honda, Chal-az explained, is used as a weapon, being thrown with great force and accuracy at an enemy and then coiled in for another cast.
Page 76
We followed the base of the cliffs for a considerable distance.
Page 81
However, the chances were more in favor of my foozling the long throw than that Nobs would fall down in his part if I gave him the chance.
Page 83
I had expected a battle royal; but on the contrary I found his taming a matter of comparative ease.
Page 86
They could not reach us with their hands; but at a command from Du-seen they fitted arrows to their bows, and I saw that the end had come.
Page 89
Nobs stuck close to Bowen; but Ace and Ajor and I went out upon many long rides through the beautiful north Galu country.
Page 90
Bowen was near me.