Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 69

tunteen."

Tyttö nauroi. "Oletpa sinä hupsu, äiti-kulta", sanoi hän.

"Niin kai, mutta olen pahoillani, että meillä ei sensijaan ole herra
Caldwellia seuranamme."

"Niin olen minäkin", vastasi hänen tyttärensä.

Herra Thuran alkoi käydä ahkerasti Hazel Strongin enon luona
Kap-kaupungissa. Hänen huomaavaisuutensa oli hyvin silmäänpistävä,
mutta se oli niin hyvin järjestetty tytön kaikkien toivomusten
mukaan, että tämä tuli hänestä yhä riippuvaisemmaksi. Jos hän tai
äiti tai joku serkku tarvitsi saattajaa, jos oli joku ystävällinen
palvelus tehtävä, oli herttainen ja kaikkialla läsnäoleva herra Thuran
aina käytettävissä. Tytön eno perheineen alkoi pitää hänestä hänen
ehdottoman kohteliaisuutensa ja palvelevaisuutensa vuoksi. Herra
Thuran alkoi käydä korvaamattomaksi. Vihdoin hän arvellen sopivan
ajan tulleen kosi Hazelia. Neiti Strong hätkähti. Hän ei tiennyt mitä
sanoa.

"En ollut laisinkaan aavistanut, että piditte minusta sillä tavalla",
sanoi hän. "Olen aina pitänyt teitä erittäin rakkaana ystävänä. En
anna teille vastaustani nyt. Unohtakaa, että olette pyytänyt minua
vaimoksenne. Jatkakaamme entiseen tapaan -- sitten voin katsella
teitä jonkun aikaa toiselta näkökannalta. Mahdollisesti huomaan, että
tunteeni teitä kohtaan ovat enemmän kuin ystävyyttä. En tosiaan ole
hetkeksikään ajatellut, että teitä rakastin."

Tämä järjestely tyydytti täydellisesti herra Thurania. Hän oli
kovin pahoillaan, että oli ollut niin hätäinen, mutta hän oli muka
rakastanut häntä niin kauan aikaa ja niin hartaasti, että arveli
jokaisen voivan sen huomata.

"Ensi hetkestä asti, kun teidät näin, Hazel", sanoi hän, "olen teitä
rakastanut. Olen valmis odottamaan, sillä olen varma, että niin suuri
ja puhdas rakkaus kuin minun tulee palkituksi. Haluan ainoastaan
tietää, että te ette rakasta ketään muuta. Tahdotteko sen minulle
sanoa?"

"En ole ikinä ollut rakastuneena", vastasi tyttö, ja toinen oli aivan
tyytyväinen. Kotimatkallaan sinä iltana hän kuvitteli ostavansa
komean höyryaluksen ja rakentavansa miljoonan dollarin huvilan
Mustanmeren rannikolle.

Seuraavana päivänä Hazel Strongilla oli yksi elämänsä hauskimpia
yllätyksiä. Hän sattui vastatusten Jane Porterin kanssa, joka tuli
ulos jalokivikauppiaan myymälästä.

"Kah, Jane Porter!" huudahti hän. "Mistä ihmeestä sinä olet tänne
tipahtanut!? Voinko uskoa edes silmiäni!"

"No, hyväinen aika!" vastasi yhtä kummastunut Jane. "Ja minä kun olen
tuhlannut monta nidosta ensiluokkaista mielikuvitusta maalaillessani
itselleni sinun elämääsi ja hommiasi Baltimoressa -- niin juuri!" Ja
hän syleili taaskin ystävätärtään ja suuteli häntä kymmenenkin kertaa.

Sitten kun molemminpuoliset selitykset oli saatu, tiesi Hazel,
että loordi Tenningtonin huvipursi oli poikennut Kap-kaupunkiin
vähintäänkin viikon ajaksi ja että sen sitten oli määrä jatkaa
matkaansa -- tällä kertaa länsirannikkoa pitkin ja niin takaisin
Englantiin. "Jossa", lopetti Jane puheensa, "minä menen naimisiin".

"Et siis vielä ole naimisissa?" kysyi Hazel.

"En vielä", vastasi Jane ja lisäsi sitten omituisen irrallisesti:
"Toivoisin Englannin olevan täältä miljoonan penikulman päässä."

Huvialuksen matkustajat ja Hazelin sukulaiset kävivät vuoroin
vierailulla toistensa luona. Päivällisiä järjestettiin ja retkeilyjä
ympäristölle vieraiden hauskutukseksi. Herra Thuran oli tervetullut
jokaiseen tilaisuuteen. Hän antoi itse päivälliset seurueen herroille
ja osasi monilla pienillä vieraanvaraisuuden osoituksilla voittaa
loordi Tenningtonin suosion.

Herra Thuran oli sattumalta kuullut vihjaistavan jostakin, mikä
saattoi

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan the Untamed

Page 16
The other beasts of the wild eat and lie up; but Tarzan never let his belly interfere with his plans.
Page 25
"Where is the German?" shouted Tarzan.
Page 57
The circling Ska suggested that this Tarmangani might be helpless and upon the point of dying, else Ska would not have been interested in him, and so easy prey for Sheeta.
Page 59
Tarzan knew the note, and he knew that it spelled neither rage nor hunger, and then he risked all on a single throw, encouraged by that low whine.
Page 64
door and hurled the former through the window after the pistols.
Page 91
Numabo was in the forefront, a fact which taken in connection with his considerably greater size and more warlike appearance, indicated him as the natural target and it was at Numabo that the Englishman aimed his first shot.
Page 97
I have all my life before me and in the jungle there is no reason for haste.
Page 99
If you wish to do something, take those gourds I brought this morning and fill them with water at the river.
Page 144
Presently he would shed tears because he has killed Bara, the deer.
Page 154
" "But you haven't a kitchen chair," she reminded him.
Page 158
At first only the fresh tracks of Numa were visible, but later in the day the ape-man discovered the older tracks of other lions and just before dark he stopped suddenly in evident surprise.
Page 197
"For three weeks they did not find.
Page 210
At his first move the lion growled, but after that he paid no further attention to the man, and when at last Smith-Oldwick had regained his feet the lion moved indifferently away.
Page 216
These things attended to, and the hangings draped once more about the couch that they might hide the gruesome thing beneath, the girl once more threw her arms about the Englishman's neck and dragged him toward the soft and luxurious pillows above the dead man.
Page 222
there are gates through which the flocks are turned on to the grazing land south of the city during the daytime.
Page 231
Instantly she leaned forward and snatched it from the floor with its sharp point directed at the body of the madman.
Page 233
At the same time Bertha Kircher circled about them with the prince's saber, but neither could she find an opening.
Page 242
Finally the ape-man relaxed and turned toward them.
Page 247
When he comes home he will find the burned body of his wife in her boudoir--but he will only think it is his wife.
Page 248
will be of more value to the High Command alive than dead.