Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 67

kertomustaan ja huolestunut ilme kuvastui
hänen kasvoillaan, kun tarjoilija vakuutti hänelle, että oli etsinyt
kadonnutta matkustajaa kaikkialta laivassa, missä matkustajan saattoi
olettaa käyvän. "Ja oletteko varma, neiti Strong, että eilen illalla
näitte jotakin putoavan mereen?" kysyi hän.

"Siitä ei ole pienintäkään epäilystä", vastasi tyttö. "En voi sanoa,
että se oli ihmisruumis -- mitään huutoa ei kuulunut. Se olisi
saattanut olla, kuten arvelinkin, joku rojukimppu. Mutta jollei
herra Caldwell ole laivassa, jään alati siihen uskoon, että hänen
minä näin putoavan hyttini ikkunan ohitse." Kapteeni määräsi heti
ja täydellisesti tarkastettavaksi koko laivan perästä keulaan -- ei
mitään loukkoa eikä lovea saisi unohtaa. Neiti Strong odotteli hänen
kajuutassaan tarkastuksen tuloksia. Kapteeni teki monta kysymystä,
mutta hän ei voinut kertoa hänelle kadonneesta miehestä muuta kuin
mitä itse oli nähnyt lyhyen tuttavuutensa aikana laivalla. Ensi
kertaa hän todella havaitsi, kuinka vähän herra Caldwell oikeastaan
oli kertonut hänelle menneestä elämästään. Hän oli syntynyt Afrikassa
ja saanut kasvatuksensa Pariisissa, siinä melkein kaikki, mitä neiti
Strong tiesi, ja nämä laihat tiedonannot olivat olleet seurauksena
hänen ihmettelystään, että englantilainen puhui kieltänsä niin
huomattavan ranskalaisella korostuksella.

"Mainitsiko hän koskaan mistään vihollisista?" kysyi kapteeni.

"Ei koskaan."

"Oliko hän kenenkään muun matkustajan tuttava?"

"Vain siinä määrin kuin minunkin -- tilapäisten kohtausten tuloksena
laivan matkustajain kesken."

"Tuota noin... luuletteko, neiti Strong, että hän joi liiaksi?"

"Tuskinpa hän joi laisinkaan -- ainakaan hän ei ollut maistellut
puolta tuntia aikaisemmin kuin näin möykyn putoavan mereen", vastasi
tyttö, "sillä minä olin siihen asti hänen kanssaan kannella".

"Perin omituista", sanoi kapteeni. "Hän ei minusta näyttänyt
mieheltä, jota vaivasivat pyörtymyskohtaukset tai sen tapaiset.
Ja jos niin olisikin ollut, on tuskin uskottavaa, että hän olisi
pudonnut kokonaan laidan yli, jos olisi saanut kohtauksen nojatessaan
kaidetta vasten, -- pikemmin hän olisi horjahtanut sisäpuolelle,
kannelle. Jollei hän ole laivassa, neiti Strong, niin hänet on
heitetty laidan yli -- ja se, että te ette kuullut mitään huutoa,
johtaisi otaksumaan, että hän jo sitä ennen oli kuollut, että hänet
oli -- murhattu."

Tyttöä puistatti. Kokonaista tuntia myöhemmin palasi ensimmäinen
perämies ilmoittamaan etsinnän tuloksista.

"Herra Caldwell ei ole laivassa, kapteeni", sanoi hän.

"Pelkään, että tämä on jotakin vakavampaa kuin tapaturma, herra
Brently", lausui kapteeni. "Käsken teidän itse tarkastaa -- ja hyvin
huolellisesti -- herra Caldwellin kapineet, saadaksemme selville,
onko mitään syytä otaksua joko itsemurhaa tai murhaa. -- Tutkikaa
kaikki perin pohjin."

"Kyllä, kyllä", vastasi Brently ja lähti aloittamaan tutkimistansa.

Hazel Strong oli masentuneena. Kahteen päivään hän ei lähtenyt
hytistään ja vihdoin kannelle saapuessaan hän oli kovin riutunut ja
kalpea ja hänellä oli isot mustat renkaat silmien alla. Oli kuin hän
valvoessaan tai nukkuessaan yhäti näkisi tumman ruumiin nopeasti ja
äänettömästi putoavan kylmään, julmaan mereen.

Pian sen jälkeen kun hän taas ilmestyi kannelle, liittyi herra Thuran
hänen seuraansa ystävällisesti ilmaisten pahoittelunsa.

"Oh, se oli kauheaa, neiti Strong", sanoi hän. "En

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 1
Eikä tämä alus ollut mikään poikkeus säännöstä.
Page 3
Mitä hän voisi hänen majesteettinsa laivaa komentavalle upseerille esittää syyksi siihen, että halusi palata sinne, mistä päin äsken oli tullut! Entä jos hän kertoisi heille, että päälliköt olivat raa'asti kohdelleet kahta uppiniskaista merimiestä! He vain nauraisivat partaansa ja epäilisivät, että syynä hänen haluunsa päästä laivalta ei voinut olla muu kuin pelkuruus.
Page 4
" "Nyt käsität sanani väärin, kultaseni", vastasi Clayton, "Minä ajattelin sinua -- se on minun ensimmäinen velvollisuuteni.
Page 8
Vaikea oli sanoa, oliko syynä tähän myötätunto heitä kohtaan vai hänen omien etujensa ajaminen.
Page 9
" "Niin, John, jos olisi puhe vain sinusta ja minusta", nyyhkytti Alice, "niin voisimme kyllä kestää, sen tiedän, mutta --" "Rakkaani", keskeytti Clayton hellästi, "minä olen ajatellut sitäkin, mutta meidän pitää kestää sekin, kuten kaikki muu, mikä meitä kohtaa, urheasti ja viimeiseen saakka luottaen kykyymme suoriutua olosuhteista, olkoot ne minkälaisia tahansa.
Page 10
Voi, minä olen niin peloissani.
Page 14
Hän oli vahvistanut ikkunaristikkoja, sommitellut oveen erikoisen puisen lukkolaitteen, niin että ollessaan metsästämässä tai hedelmiä keräämässä hänen ei tarvinnut vähääkään pelätä petojen sillä välin tunkeutuvan majaan.
Page 20
Hänen edessään oli pikku järven vesi, takana varma julma kuolema -- terävien kynsien ja hampaiden raadellessa.
Page 25
Kiljahtaen Kaala riensi Tarzanin luo, nosti hänet syliinsä ja kuunteli, vieläkö poika-raukassa oli elonmerkkiä.
Page 38
Hän oli ennenkin nähnyt tulta, mutta vain silloin, kun Ara, salama, oli iskenyt johonkin korkeaan puuhun.
Page 72
Kun se oli kehdossa, saattoi jo siitäkin päättää, että se oli ollut onnettoman pariskunnan lapsi.
Page 78
Aallot paiskasivat aluksen rantaa vasten kappaleiksi, mutta sitä ennen olivat elossaolijat, joita silloin enää oli vain kymmenen sielua, saaneet suurista aarrearkuista yhden pelastetuksi.
Page 81
Siinä oli.
Page 97
Hänen huutonsa oli hälyttänyt matruusit, ja kymmenkunta miestä juoksi professori Porterin ohi upseerilleen avuksi.
Page 99
Se rauhoitti hieman upseeria, mutta hän ei kuitenkaan voinut paljon toivoa.
Page 107
D'Arnot aloitti heti, osoittaen läheisiä esineitä ja sanoi niiden nimet ranskaksi, sillä hän arveli olevan helpointa opettaa Tarzanille tätä kieltä, jota hän parhaiten osasi.
Page 109
-- Majalle se menee, -- ajatteli Tarzan.
Page 123
" D'Arnot muisti Claytonin kuvauksen kauheasta karjunnasta, jolla Tarzan oli ilmoittanut surmanneensa jonkun, ja hänen täytyi hymyillä, niin kammottavaa kuin olikin kuvitella, että tuollainen ääni voisi lähteä ihmiskurkusta -- hänen ystävänsä suusta.
Page 125
"Te unohdatte", sanoi Tarzan katkerasti, "että sen lapsen kuollut ruumis, joka painoi nuo sormenjäljet, makasi isänsä majassa kaksikymmentä vuotta ja että minä itse näin siellä pikku luurangon.
Page 131
.