Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 64

kävelivät. Eräänä päivänä näki Tarzan
neiti Strongin juttelemassa oudon miehen kanssa, jota ei ollut ennen
laivalla tavannut. Hänen lähestyessään paria kumarsi mies tytölle,
kävelläkseen pois.

"Odottakaa, monsieur Thuran", sanoi neiti Strong; "teidän pitää
tavata herra Caldwell. Olemme matkatovereita ja meidän tulisi
tutustua toisiimme."

Herrasmiehet kättelivät. Vilkaistessaan herra Thuranin silmiin Tarzan
kummastui niiden ilmeen omituisesta tutunomaisuudesta.

"Varmaankin minulla on ollut kunnia tavata monsieur joskus ennenkin",
sanoi Tarzan, "vaikka en voi muistaa missä tilaisuudessa".

Herra Thuran näkyi joutuvan hämilleen.

"Enpä tiedä, monsieur", vastasi hän, "saattaa kyllä olla niin.
Minullakin on vieraan henkilön tavatessani joskus ollut samanlainen
tunnelma."

"Herra Thuran on selittänyt minulle muutamia merenkulun
salaisuuksia", mainitsi tyttö.

Tarzan kiinnitti vähän huomiota sukeutuvaan keskusteluun, -- hän
koetti muistella, missä oli herra Thuranin ennen nähnyt. Että se
oli tapahtunut merkillisissä olosuhteissa, siitä hän oli varma. Nyt
lankesi päivänpaiste heihin ja tyttö pyysi herra Thurania siirtämään
hänen tuolinsa varjoon. Tarzan sattui sillä aikaa tarkkaamaan
miestä ja huomasi, kuinka kömpelösti hän käsitteli tuolia, -- vasen
ranne oli jäykkä. Se tuntomerkki riitti. Äkkinäinen ajatusten sarja
selvitti lopun.

Herra Thuran oli koettanut löytää veruketta sirosti peräytyäkseen.
Heidän paikkojensa siirtoa seuraava pysähdys keskustelussa soi
hänelle siihen tilaisuuden. Kumartaen syvään neiti Strongille ja
nyökäten päällänsä Tarzanille hän kääntyi jättääkseen heidät.

"Hetkinen", virkkoi Tarzan. "Jos neiti Strong suvaitsee, haluan
seurata teitä. Palaan tuossa tuokiossa, neiti Strong."

Herra Thuran näytti hätääntyneeltä. Kun miehet olivat ehtineet tytön
näköpiiristä, pysähtyi Tarzan laskien kätensä raskaasti toisen olalle.

"Mitä peliä te nyt pelaatte, Rokoff?" kysyi hän.

"Matkustan pois Ranskan alueilta, kuten teille lupasin", vastasi
toinen äreästi.

"Niin näytte tekevän", sanoi Tarzan; "mutta minä tunnen teidät
liian hyvin oikein uskoakseni, että ihan sattumalta olette samassa
laivassa kuin minä. Jos sen muutoin voisinkin uskoa, niin valepukunne
karkoittaisi heti mielestäni sellaiset ajatukset."

"Hm", murahti Rokoff olkapäitään kohauttaen, "en käsitä, mitä se
teitä liikuttaa tai mitä te sille voitte. Tämä laiva purjehtii
Englannin lipulla. Minulla on sama oikeus matkustaa tässä kuin
teilläkin, ja siihen nähden, että olette esittänyt tekaistun nimen,
lienee minulla parempikin oikeus."

"Emme siitä väittele, Rokoff. Tahdoin vain sanoa teille, että teidän
on pysyteltävä loitolla neiti Strongista. Hän on säädyllinen nainen."

Rokoff karahti tulipunaiseksi.

"Jos ette, niin minä paiskaan teidät mereen", jatkoi Tarzan. "Älkää
unohtako, että minä vain odotan jotakin veruketta." Sitten hän
kääntyi kantapäällään ja jätti Rokoffin seisomaan hillitystä vimmasta
vavisten.

Hän ei tavannut sitten miestä päiväkausiin, mutta Rokoff ei ollut
jouten. Istuen ensiluokan hytissään Paulvitshin kanssa hän sähisi ja
noitui uhkaillen kostoista kauheimmalla.

"Minä viskaisin hänet mereen tänä yönä", huudahti hän, "jos olisin
varma, että ne paperit eivät ole hänellä muassa. En voi sallia, että
ne ehkä joutuisivat mereen hänen kanssaan. Jollet sinä, Alexis, olisi
moinen hölmö ja pelkuri, niin keksisit keinon päästäksesi hänen
loistohyttiinsä asiakirjoja etsimään."

Paulvitsh hymyili. "Sinä muka olet tämän osakeyhtiön neropatti, rakas
Nikolas", vastasi hän. "Mikset sinä keksi keinoa penkoaksesi herra
Caldwellin hyttiä --

Last Page Next Page

Text Comparison with Ĉe la koro de la tero

Page 11
" "Eble ni revenis tra la terkrusto kaj elvenis sur iun tropikan insulon de la Antiloj," mi sugestis.
Page 15
Ili havis dentojn tre grandajn kaj blankajn kaj ebenajn, kvankam la supraj kojnodentoj estis iom pli longaj ol la aliaj kaj elstaris iomete cxe fermita busxo.
Page 16
Inter la dometoj sternigxis mortaj brancxoj kaj trunkoj de malgrandaj arboj, kiuj kunligis la logxejojn en unu arbo kun tiuj en apudaj arboj, kaj tiel kelkfoje formigxis serpentumaj stratoj.
Page 18
" "Sed la groteskaj arbaruloj?" mi insistis.
Page 21
[10] urbeto en la nordorienta Usona sxtato Massachusetts havanta plurajn konatajn superajn lernejojn kaj kolegiojn.
Page 25
Ni cxiuj staris, kaj kiam li proksimigxis al la ino, sxi turnis al li la dorson samstile kiel Tera virino, tiel ke mi ne povis ne rideti, sed la rideto dauxris mallonge, cxar tiumomente la mano de la Ruzulo kaptis sxian nudan brakon, kaj li krude tiris sxin al si.
Page 30
Li malespere balancis sian kapon kaj returnis sin al sia laboro.
Page 32
Mi ecx estas certa, ke kelkaj maharoj neniam dormas, dum aliaj, inter longaj periodoj de maldormeco, eble rampas en malluman ejon sub sia logxejo, kie ili longe dormadas.
Page 36
murdinton de supera estajxo, kaj mi supozas, ke pro tio la sagotoj sentis sin plene rajtigitaj fari la tutan procedon kiel eble plej malkomforta kaj dolora al ni.
Page 41
Mi movigxis kvazaux tra mortinta kaj forgesita mondo.
Page 49
Levante sian fian kapon el la akvo, sxi fiksrigardis per la grandaj, rondaj okuloj la sklavojn.
Page 57
La postan matenon, dum la unua vermo laboradas por kontroli la konstruon de la cxerko, la amikoj ekludas je golfo, suferonte pli grandan cxagrenon pro mistrafita pilko, ol ili sentis afliktigxon pro la tro frua--el la konjektebla vidpunkto de la mortinto--pereo.
Page 59
Laux ili, pelucidaranoj sur la kontrauxa flanko cxiam trovigxas inversigitaj!", kaj Jxa eksplode ridis pri la nura ideo.
Page 65
"Homo, mi jxus revenis de la areno! Vi revenis preskaux tiel frue kiel mi.
Page 73
La maljunulo estis preskaux elcxerpita.
Page 75
Kio kusxis aliaflanke, mi ecx ne povis diveni--eble apika krutajxo de centoj da futoj en la valon sur la alia flanko.
Page 81
Mi ne povis perdi tempon; estis apenaux momento por ecx pesi miajn sxancojn kontraux la terure armita bestego; sed la vido de tiu timigita junulino sub mi elvokis cxion plej bonan en mi, kaj mia instinkto protekti la alian sekson, kiu versxajne egalis la instinkton de memprotekto cxe la prahomoj, tiris min kiel magneto al la flanko de la junulino.
Page 84
Kiam mi venis suficxe proksimen al Jubal por rekoni liajn trajtojn, mi ekkomprenis, kiel li gajnis la alnomon Malbelulo.
Page 93
Estas la Morta Mondo, kiu faras la grandan ombron sur tiu parto de Pelucidaro.
Page 99
Estus bedauxrinde, se tiuspeca afero okazus nun, kiam mi estas tiel baldaux forveturonta.