Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 63

alusta, joka niin sirosti viilsi
hiljaisen meren vienoja aaltoja, ja koettivat arvailla mikä alus se
lienee ollut.

Kun huvipursi oli ehtinyt ohitse, jatkoi mies keskustelua, jonka sen
ilmestyminen oli keskeyttänyt.

"Niin", sanoi hän, "minä pidän Ameriikasta hyvin paljon. Mikä
tietenkin merkitsee, että pidän ameriikkalaisista, sillä maahan
on sitä, miksi sen asukkaat sen tekevät. Tapasin siellä ollessani
joitakuita hyvin herttaisia henkilöitä. Muistan erään perheen omasta
kaupungistanne, neiti Strong, josta erikoisesti pidin -- professori
Porterin ja hänen tyttärensä."

"Jane Porterin!" huudahti tyttö. "Tarkoitatteko, että tunnette
Jane Porterin? Kas, hän on kaikkein paras ystäväni maailmassa.
Pikku lapsina kasvoimme yhdessä -- olemme tunteneet toisemme monet
ikäkaudet."

"Ohhoh!" vastasi toinen hymyillen. "Sitä teidän olisi vaikea saada
kellekään uskotelluksi joka teistä on jommankumman nähnyt."

"Muunnan sitten lausettani", selitti neitonen nauraen. "Olemme
tunteneet toisemme kaksi ikäkautta -- hänen ikänsä ja omani. Mutta
olemme toisillemme tosiaan yhtä rakkaat kuin sisarukset, ja nyt kun
minä menetän hänet, on sydämeni melkein murtunut."

"Menetättekö hänet!" huudahti Tarzan. "Mitä, kuinka niin? Ah,
ymmärrän. Tarkoitatte, että kun hän on nyt naimisissa ja elää
Englannissa, tapaatte hänet harvoin, jos koskaan."

"Niin", vastasi nuori nainen; "ja surullisinta koko jutussa on,
että hän ei mene avioliittoon miehen kanssa, jota rakastaa. Voi,
se on kauheaa! Mennä naimisiin velvollisuudentunnosta! Minusta se
on ihan jumalatonta, kuten hänelle sanoinkin. Se koski minuun niin
kipeästi, että vaikka sukulaisten lisäksi olin ainoa henkilö, joka
piti kutsuttaman häihin, en tahtonut sallia hänen minua kutsua,
sillä minä en olisi mennyt moisen kauhean ilveilyn todistajaksi.
Mutta Jane Porter on omituisen itsepintainen. Hän on varma siitä,
että hän tekee ainoan teon, joka tässä asiassa on kunniallinen, eikä
mikään maailmassa voi estää häntä ottamasta kreivi Greystokea, paitsi
Greystoke itse tai kuolema."

"Säälin häntä", sanoi Tarzan,

"Ja minä säälin miestä, jota hän rakastaa", virkkoi tyttö, "sillä hän
rakastaa Janea. En ole koskaan häntä tavannut, mutta ystävättäreni
sanoista päättäen hänen täytyy olla hyvin merkillinen henkilö. Hän
kuuluu syntyneen Afrikan viidakossa, jossa hurjat, ihmisenmuotoiset
apinat ovat hänet kasvattaneet. Ei ollut koskaan nähnyt valkoista
miestä tai naista, ennenkuin professori Porter seurueineen heitettiin
rannikolle aivan hänen pikku majansa kynnykselle. Hän pelasti
heidät kaikennäköisten kauheiden elukkain kynsistä ja suoritti mitä
ihmeellisimpiä urotöitä. Kaiken kukkuraksi hän rakastui Janeen ja
Jane häneen, vaikkei tyttö sitä koskaan oikein varmasti tiennyt,
ennenkuin oli lupautunut loordi Greystokelle."

"Perin merkillistä", jupisi Tarzan takoen aivojaan löytääkseen
jonkun verukkeen, millä kääntäisi puheen toisaalle. Hän oli
mielissään kuullessaan Hazel Strongin juttelevan Janesta, mutta
kun keskustelu kääntyi häneen itseensä, tunsi hän kiusaantumista
ja hämmennystä. Mutta hän sai pian hengähdysaikaa, sillä tytön
äiti tuli heidän luokseen ja haastelu muuttui ylimalkaiseksi.
Seuraavat päivät kuluivat yksitoikkoisesti. Meri oli tyyni. Taivas
oli kirkas. Höyrylaiva kynti tasaisesti etelää kohti, pysähtymättä.
Tarzan vietti jokseenkin paljon ajastaan neiti Strongin ja hänen
äitinsä seurassa. He kuluttivat hetkiänsä kannella lueskelemiseen,
juttelemiseen tai valokuvien ottamiseen neiti Strongin kameralla.
Auringonlaskun jälkeen he

Last Page Next Page

Text Comparison with A Princess of Mars

Page 2
There were no marks of violence on the body, and with the aid of a local physician the coroner's jury quickly reached a decision of death from heart failure.
Page 3
.
Page 6
I knew that Powell would need me now if ever, and I instantly urged my horse to his topmost speed up the narrow and difficult mountain trail.
Page 32
This power is wonderfully developed in all Martians, and accounts largely for the simplicity of their language and the relatively few spoken words exchanged even in long conversations.
Page 58
Under two conditions.
Page 75
Removing the blade from my body I also regained my own, and turning.
Page 77
We traversed a trackless waste of moss which, bending to the pressure of broad tire or padded foot, rose up again behind us, leaving no sign that we had passed.
Page 90
Suddenly an idea occurred to me, and acting on my knowledge of the construction of the buildings of these ancient Martian cities with a hollow court within the center of each square, I groped my way blindly through the dark chambers, calling the great thoats after me.
Page 92
I soon discovered that my approach was not to be the easy thing I had hoped, for the rear rooms bordering the court were filled with warriors and women.
Page 93
Slowly the chieftains, the warriors and the women melted away into the shadows of the surrounding chambers, and Dejah Thoris and Sola stood alone before the jeddak of the Tharks.
Page 102
swung the chain above my head and crashed the links with all my strength upon his skull.
Page 110
"But be sure.
Page 111
"And so good-night, my friend," he continued, "may you have a long and restful sleep--yes, a long sleep.
Page 112
In breathless expectancy I waited, when finally the great door moved softly toward me and slid quietly to one side.
Page 125
My reply was a quick thrust which left me but three antagonists and I can assure you that they were worthy of my metal.
Page 129
"What manner of weird tale are you bringing me, Notan?" he cried.
Page 135
Believing that I had come too far to the north and west, I turned back in a southeasterly direction, passing during the forenoon several other large cities, but none resembling the description which Kantos Kan had given me of Helium.
Page 148
"You owe your thanks more to another man than to me," I said, "and here he is; meet one of Barsoom's greatest soldiers and statesmen, Tars Tarkas, Jeddak of Thark.
Page 153
Tomorrow's sun will look down upon a dead world which through all eternity must go swinging through the heavens peopled not even by memories.
Page 157
.