Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 61

Hän vilkaisi siihen nopeasti ja sitten hän äkkiä unohti
takkinsa, lähestyvän junan -- kaikki, paitsi tuon pienen keltaisen,
hirveän paperinpalan, joka oli hänellä kädessään. Hän luki sen
kahdesti ennenkuin saattoi täysin käsittää, kuinka kauhean kohtalokas
sen sisältö hänelle oli.

Ennenkuin hän oli ottanut sen maasta, oli hän englantilainen
aatelismies, laajojen tiluksien ylväs ja varakas omistaja.
Hetkinen senjälkeen kun hän oli lukenut paperin, hän tiesi
olevansa arvonimetön ja rovoton kerjäläinen. Se oli D'Arnotin
kaapelisähkösanoma Tarzanille ja kuului:

'Sormenjäljet todistavat teidät Greystokeksi. Onnittelen.

D'Arnot.'

Hän horjui kuin olisi saanut kuolettavan iskun. Juuri silloin hän
kuuli toisten käskevän häntä rientämään -- juna oli pysähtymässä
pienen asemasillan luo. Kuin häikäistyneenä hän otti ulsterin
kainaloonsa. Hän aikoi kertoa heille sähkösanomasta, kun kaikki
olivat junassa. Sitten hän riensi asemasillalle, juuri kun
veturi vihelsi kahdesti viimeisenä varoituksena ennen puskurien
ensimmäistä tömisevää sysäystä. Toiset olivat ylhäällä kumartuen ulos
salonkivaunun sulakkeelta ja hoputtaen häntä rientämään. Hyvinkin
viisi minuuttia kului ennenkuin he olivat asettuneet istuimilleen,
ja vasta silloin havaitsi Clayton, että Tarzan ei ollut heidän
joukossaan.

"Missä on Tarzan?" kysyi hän Jane Porterilta. "Toisessa vaunussako?"

"Ei", vastasi neitonen; "viime hetkessä hän päätti ajaa autollaan
takaisin New Yorkiin. Haluaa nähdä Ameriikasta enemmän kuin junan
ikkunasta on mahdollista. Hänhän palaa Ranskaan."

Clayton ei vastannut. Hän yritti löytää oikeat sanat selittääkseen
Jane Porterille, mikä onnettomuus oli kohdannut häntä -- ja Jane
Porteria. Hän koetti arvailla, minkä vaikutuksen tämä tieto tekisi
tyttöön. Olisiko tämä yhä halukas tulemaan hänen vaimokseen --
pelkäksi rouva Claytoniksi? Kamala uhraus, joka jommankumman heistä
oli tehtävä, hahmoittui äkkiä suurena hänen mielikuvituksessaan.
Sitten tuli kysymys: Vaatiiko Tarzan oikeuksiaan? Apinaihminen oli
tiennyt sähkösanoman sisällön jo ennenkuin hän tyynesti kielsi
tuntevansa sukuperäänsä! Hän oli myöntänyt, että Kaala, naarasapina,
oli hänen äitinsä! Olikohan hän tehnyt sen rakkaudesta Jane Porteriin?

Ei ollut muuta järkevältä näyttävää selitystä. Koska hän siis
oli tekeytynyt tietämättömäksi sähkösanoman todistuksesta, niin
eikö ollut otaksuttavaa, että hän ei koskaan aikonut vaatia
esikoisoikeutensa tunnustamista? Ja jos niin oli, niin mitä
oikeutta oli hänellä, William Cecil Claytonilla, vastustaa tämän
omituisen miehen toivomuksia ja ehkäistä hänen uhrautumisensa? Jos
Apinain Tarzan saattoi tehdä tämän pelastaakseen Jane Porterin
onnettomuudesta, niin miksi hän, jonka haltuun tyttö uskoi koko
tulevaisuutensa, tekisi mitään hänen edulleen vaarallista?

Ja näin hän aprikoi, kunnes ensimmäinen jalomielinen vaisto julistaa
totuus ja luovuttaa arvonimensä ja tiluksensa niiden oikealle
omistajalle unohtui itsekkyyden keksimiin viisasteluihin. Mutta
koko lopun matkaa ja monta päivää sen jälkeen hän oli ärtynyt ja
hajamielinen. Toisinaan tunkeutui esille ajatus, että

Last Page Next Page

Text Comparison with The Beasts of Tarzan

Page 20
Tarzan could see him quite plainly now.
Page 21
With both hands he grasped the limb, and, at the instant that Numa sprang, drew himself and his prey out of reach of the animal's cruel talons.
Page 28
Sheeta bounded into a near-by thicket, while Tarzan took to the low branches of an overhanging tree.
Page 33
Mugambi, on his part, clung closely to Tarzan, so that the ape-man could scarce control his laughter at the pitiable condition to which the chief's fear had reduced him; but at length the white took the great cat by the scruff of the neck and, dragging it quite close to the Wagambi, slapped it sharply upon the nose each time that it.
Page 35
Near by is another tribe that eats donkey-meat--a custom most revolting to the surrounding tribes that do not eat donkey.
Page 47
"And now," he concluded, "I shall lie down beneath this tree and sleep.
Page 51
Death! Tarzan had looked the Hideous Hunter in the face many a time, and smiled.
Page 84
man of very different appearance from M'ganwazam--so different, in fact, that Jane Clayton immediately decided that he was of another tribe.
Page 86
She must find some way to take her own life before the.
Page 87
Stepping outside the hut, he motioned her to follow him, and a moment later, with his men, he escorted Jane beyond the village, where beneath a great tree the blacks scooped a shallow grave.
Page 89
Quickly her eyes ran round the interior of the tent, taking in every detail of its equipment and contents.
Page 91
Chapter 14 Alone in the Jungle Tambudza, leading Tarzan of the Apes toward the camp of the Russian, moved very slowly along the winding jungle path, for she was old and her legs stiff with rheumatism.
Page 103
Beyond her she saw a monkey-ladder dangling over the steamer's side.
Page 104
Jane had but a single reply for his every proposition, and that was that nothing would ever persuade her to permit Rokoff upon the same vessel with her.
Page 113
As the agile ape-man clambered over the vessel's rail there came to his sensitive ears the sound of a struggle at the opposite side of the deck.
Page 115
It was Sheeta, and with grinning jaws the mighty beast slunk silently toward the terror-stricken man.
Page 124
See?" For half an hour the Russian pleaded or threatened as the mood seized him.
Page 125
The sailor shook his head.
Page 131
He had even gone so far as to appropriate and wear certain articles belonging to the murdered captain of the Cowrie--articles of apparel which bore upon them the badges and insignia of authority.
Page 142
A moment later the tawny figure of Sheeta slunk out into.