Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 59

kerran hänen tähtensä. Jos joskus kuulen, että olette jälleen
häirinnyt häntä tai hänen puolisoansa, jos joskus häiritsette minua
jälleen, jos kuulen teidän palanneen Ranskaan tai johonkin Ranskan
alusmaahan, niin otan ainoaksi työkseni tavoittaa teidät ja lopettaa
tänä iltana aloittamani kuristamisen." Sitten hän kääntyi pöytään,
jolla paperit vielä olivat. Hänen ottaessaan ne siitä Rokoff tuijotti
kauhistuneena.

Tarzan tutki sekä shekin että toisen paperin. Hän kummastui
viimemainitun sisältämistä tiedoista. Rokoff oli osaksi lukenut
sen, mutta Tarzan tiesi, että kukaan ei voinut muistaa siinä olevia
merkillisiä seikkoja ja numeroita, jotka tekivät sen todella
arvokkaaksi Ranskan viholliselle.

"Nämä ovat mielenkiintoisia esikunnan päällikölle", sanoi hän
pistäessään paperit taskuunsa.

Rokoff voihki. Hän ei tohtinut kirota ääneensä.

Seuraavana aamuna ratsasti Tarzan pohjoiseen, matkallaan Buiraan ja
Algeriin. Hänen ratsastaessaan hotellin ohi seisoi luutnantti Gernois
verannalla. Kun hänen silmänsä kohtasivat Tarzanin, muuttuivat hänen
kasvonsa valkoisiksi kuin liitu. Apinamies olisi suonut, että tätä
kohtausta ei olisi sattunut, mutta hän ei voinut sitä välttää. Hän
tervehti upseeria ratsastaessaan ohi. Konemaisesti vastasi Gernois
tervehdykseen, mutta nuo kaameat, ammottavat silmät seurasivat
ratsastajaa ja niiden ainoana ilmeenä oli kauhu. Oli ikäänkuin
kuollut mies olisi katsellut aavetta.

Sidi Aissassa Tarzan tapasi ranskalaisen upseerin, johon oli
tutustunut äskeisin kaupungissa oleskellessaan.

"Te lähditte Bu Saadasta aikaisin?" kysyi upseeri. "Ette siis ole
kuullut Gernois-poloisesta?"

"Hän oli viimeinen, jonka näin sieltä ratsastaessani", vastasi
Tarzan. "Mitä hänestä?"

"Hän on kuollut; hän ampui itsensä kello kahdeksan tienoissa tänä
aamuna."

Kahta päivää myöhemmin Tarzan pääsi Algeriin. Siellä hän kuuli, että
hänen oli odotettava kaksi päivää ennenkuin pääsisi Kap-kaupunkiin
lähtevään laivaan. Hän käytti aikansa kirjoittamalla täyden
selostuksen toiminnastaan. Rokoffilta riistämiänsä salaisia papereita
hän ei liittänyt mukaan, sillä hän ei tohtinut jättää niitä omasta
hallustaan ennenkuin oli valtuutettu luovuttamaan ne jollekulle
toiselle asiamiehelle tai itse palaisi Pariisiin ja toisi ne mukanaan.

Kun Tarzan nousi laivaansa odotuksen jälkeen, joka hänestä oli ollut
mitä ikävin, tarkkasi kaksi miestä häntä yläkannelta. Molemmat olivat
muodikkaasti puetut ja sileiksi ajellut. Pitemmällä oli hiekanvärinen
tukka, mutta hänen kulmakarvansa olivat hyvin mustat. Myöhemmin
päivällä he tapasivat Tarzanin sattumalta kannella, mutta kun toinen
kiireellisesti kiinnitti toverinsa huomion johonkin merellä, olivat
heidän kasvonsa käännetyt poispäin Tarzanista hänen ohi mennessään,
joten hän ei nähnyt heidän piirteitänsä. Hän ei todella kiinnittänyt
heihin minkäänlaista huomiota. Noudattaen päällikkönsä ohjeita oli
Tarzan matkustajain luetteloon merkinnyt itsensä tekaistulla nimellä
John Caldwell, Lontoo. Hän ei käsittänyt sen tarpeellisuutta ja
se tuotti hänelle melkoista miettimistä. Mitähän osaa hänen oli
näyteltävä Kap-kaupungissa, ihmetteli hän.

"No hyvä", ajatteli hän. "Taivaan kiitos, että olen nyt päässyt
Rokoffista. Hän alkoi minua ärsyttää. Olenkohan tosiaan tulossa niin
sivistyneeksi, että minulle jo alkaa kehittyä hermosto? Hän minulle
sellaisen hankkisi, jos kukaan, sillähän ei taistele rehellisesti.
Ei koskaan tiedä, millä uudella keinolla hän iskee. On ikäänkuin
Numa, leijona, olisi yllyttänyt Tantorin, norsun, ja Histahin,
käärmeen, yhtymään kanssaan liittoon minut surmatakseen. Silloin en
koskaan olisi tiennyt, millä hetkellä

Last Page Next Page

Text Comparison with The Outlaw of Torn

Page 0
The accident being the relationship of my wife's cousin to a certain Father Superior in a very ancient monastery in Europe.
Page 8
His venture was far too serious, and the results of exposure too fraught with danger, to permit of his taking any chances with a disloyal fellow-conspirator.
Page 11
In a moment, De Vac had disarmed him, but, contrary to the laws of chivalry, he did not lower his point until it had first plunged through the heart of his brave antagonist.
Page 17
He also knew that he hated Englishmen, but why, he did not know.
Page 20
He spoke tauntingly, but there was no response, then he prodded the fallen man with the point of his spear.
Page 27
Dids't ever see so strange a likeness?" "Now that you speak of it, My Lord, I see it plainly.
Page 39
Two more gateways let into the great fortress, one piercing the north wall and one the east.
Page 48
O he!" she cried, laughing gleefully, "verily do I believe I have captured the wild Norman of Torn, for this very knight, who styles himself Roger de Conde, fights as I ne'er saw man fight before, and he rode with his visor down until I chide him for it.
Page 72
The torch, Shandy, from tower to scullery, but in the service of My Lady, no looting.
Page 74
" "Dares Norman of Torn enter the castle of Simon de Montfort--thinks he that I keep a robbers' roost!" cried the fierce old warrior.
Page 89
The two girls sat rigid in their saddles watching the encounter, the eyes of Joan de Tany alight with the fire of battle as she followed every move of the wondrous swordplay of Roger de Conde.
Page 98
To him, the fault was all his; and perhaps it was this quality of chivalry that was the finest of the many noble characteristics of his sterling character.
Page 106
And then, without a backward glance at the party he had rescued, he continued on his march toward the north.
Page 111
Thus her mother found her, and kneeling beside her, and with her arms about the girl's neck, tried to soothe her and to learn the cause of her sorrow.
Page 114
"Thou hast indeed a grave responsibility, my son," he said at last.
Page 127
hostile appearance of their visitors, but before a blow could be struck, Norman of Torn, grasping his sword in his right hand, raised his left aloft in a gesture for silence.
Page 128
And when I go, I take part of him with me.
Page 142
There was no play now for the Outlaw of Torn.
Page 147
"Richard, my son!" exclaimed Eleanor, coming to him and taking his face in her hands and kissing him.
Page 149
" ***** The following changes have been made: PAGE LINE ORIGINAL CHANGED TO 17 17 merks marks 554 ertswhile erstwhile 591 so so do so 90 26 beats beasts 934 presntly presently 124 20 rescurer rescuer 171 27 walls.