Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 58

tai tietoja", ja hän
irvisti.

"Sitä ette koskaan tee, koira!" sähisi Gernois. "Ensi kerralla minä
tapan teidät. Olin vähällä tehdä sen tänä iltana. Tunnin ajan istuin
ennen tänne tuloani nämä kaksi paperia edessäni pöydällä. Niiden
vieressä oli panostettu revolverini. Koetin ratkaista edellisetkö vai
jälkimmäisen ottaisin mukaani. Ensi kerralla valinta on helpompi,
sillä minä olen jo tehnyt päätökseni. Läheltä jo hipaisi tänä iltana,
Rokoff; älkää kiusatko kohtaloa toistamiseen."

Sitten Gernois nousi lähteäkseen. Tarzanilla oli tuskin aikaa
pudottautua sulakkeelle ja häipyä varjoon etäämmälle ovesta. Sentään
hän tuskin toivoi välttävänsä ilmituloa. Sillake oli kovin kapea, ja
vaikka hän litistäysi seinää vasten sen ulkoreunalla, oli hän tuskin
enempää kuin jalan päässä oviaukosta. Melkein heti avautui ovi ja
Gernois astui ulos. Rokoff oli hänen takanaan. Kumpikaan ei puhunut.
Gernois oli astunut ehkä kolme askelta portaita alaspäin, kun hän
pysähtyi ja puoliksi kääntyi ikäänkuin palatakseen huoneeseen.

Tarzan tiesi, että ilmitulo olisi välttämätön. Rokoff seisoi vielä
kynnyksellä jalan päässä hänestä, mutta hän katseli vastakkaiseen
suuntaan, Gernoisia kohti. Sitten upseeri, kaiketikin muuttaen taas
mieltään, jatkoi matkaansa alaspäin. Tarzan saattoi kuulla Rokoffin
huokaisevan helpotuksesta. Hetkistä myöhemmin palasi venäläinen
huoneeseen ja sulki oven.

Tarzan odotti, kunnes Gernois oli hyvin ehtinyt päästä äänen
kantamattomiin, ja astui sitten huoneeseen. Hän oli Rokoffin vieressä
ennenkuin mies ehti nousta tuolilta, jolla istui tarkastellen
Gernoisilta saamaansa paperia. Kun hän kohotti silmänsä ja äkkäsi
apinamiehen kasvot, muuttui hän itse lyijynharmaaksi.

"Tekö!" sopersi hän.

"Minä", vastasi Tarzan.

"Mitä te haluatte?" kuiskasi Rokoff, sillä katse apinamiehen silmissä
säikähdytti häntä. "Oletteko tullut minut tappamaan? Ette uskalla.
Teidät mestattaisiin giljotiinilla. Te ette tohdi tappaa minua."

"Minä tohdin tappaa teidät, Rokoff", vastasi Tarzan, "sillä kukaan ei
tiedä, että olette täällä, tai että minä olen täällä, ja Paulvitsh
kertoisi, että teidät surmasi Gernois. Minä kuulin teidän sanovan
niin Gernoisille. Mutta se ei minuun vaikuttaisi, Rokoff. En välitä,
tietääkö joku, että olen teidät tappanut; teidän tappamisenne olisi
minulle nautinto, joka yllin kyllin korvaisi kaiken mahdollisen
rangaistuksen. Te, Rokoff, olette halveksittavin, viheliäisin
pelkuri, mistä koskaan olen kuullut. Teidät pitäisi tappaa. Minä
tappaisin teidät kovin mielelläni", ja Tarzan astui lähemmäksi.

Rokoffin hermot olivat pingoittuneet äärimmilleen. Hän riensi
parahtaen viereistä huonetta kohti, mutta apinamies oli hänen
niskassaan, kun harppaus oli vasta puoliksi tehty. Rautaiset sormet
etsivät hänen kurkkuaan -- kurja pelkuri vinkui kuin pistetty
sika, kunnes Tarzan oli sulkenut hänen ilmaläppänsä. Sitten
apinamies kohotti hänet seisaalle, yhä kuristaen häntä. Venäläinen
sätkytteli turhaan -- hän oli kuin vauva Apinain Tarzanin mahtavassa
puristuksessa.

Tarzan pani hänet tuolille ja, paljoa ennen kuin oli pelkoa miehen
kuolemisesta, hellitti otteensa. Kun venäläisen yskänpuuska oli
vaimentunut, puhui Tarzan hänelle jälleen.

"Olen antanut teidän maistaa kuoleman tuskia", sanoi hän. "Mutta
minä en tapa teitä -- tällä kertaa. Minä säästän teidät yksinomaan
erittäin kunnollisen naisen vuoksi, jonka suurena onnettomuutena
oli syntyä samasta äidistä kuin te. Mutta minä säästän teidät vain
tämän

Last Page Next Page

Text Comparison with Jungle Tales of Tarzan

Page 13
Even the proud male bird, with his gay plumage, bore a close resemblance to his quieter spouse, while Numa, but for his shaggy mane, was almost a counterpart of Sabor, the lioness.
Page 27
A warrior turned his eyes upward from the melee.
Page 34
In another moment he would be clear of the underbrush and ready for the rapid charge and the quick retreat that would end the brief existence of Teeka's balu.
Page 37
One by one his hairy fellows of the tribe of Kerchak followed his example.
Page 43
They needed little to release the accumulated pressure of static nerve force which the terrorizing mummery of the witch-doctor had induced.
Page 48
For the first time the ape-man had a close view of the chief.
Page 49
So weak and helpless and terror-stricken he appeared that the ape-man was filled with a great contempt; but another sensation also claimed him--something new to Tarzan of the Apes in relation to an enemy.
Page 54
Backing off fifteen or twenty feet from the.
Page 56
And he had seen the young fawn with Bara, the deer, and with Buto, the rhinoceros, its ungainly little one.
Page 61
Being a boy, and a native African, he had, of course, climbed into trees many times before this; but the idea of racing off through the forest, leaping from one branch to another, as his captor, to his horror, had done when he had carried Tibo away from his mother, filled his childish heart with terror.
Page 69
With the acquisition of Go-bu-balu, Tarzan had come to realize the responsibilities and sorrows of parentage, without its joys.
Page 79
You or I would have seen little of interest there, even if, by chance, we could have seen aught.
Page 106
Tarzan could see that the latter was already dead; but something within him made it seem quite necessary to rescue the useless body from the clutches of the enemy and to punish him.
Page 110
"Catch me!" cried Tarzan, and with his heavy burden leaped straight for the big bull hanging there by his hind feet and one forepaw.
Page 114
Some of the older apes were for finishing what they had commenced; but Taug, sullen, mighty Taug, sprang quickly to the ape-man's side and straddling the unconscious form warned back those who would have struck his childhood playmate.
Page 115
His bruises were many and they hurt; but the good that had come from his adventure was worth all that it had cost.
Page 138
Tarzan felt that they must be almost upon the quarry, for the scent spoor was becoming stronger and stronger, when the jungle was suddenly shot by livid lightning, and a deafening roar of thunder reverberated through the heavens and the forest until the earth trembled and shook.
Page 155
Now Tarzan preferred to bait the blacks in as theatric a manner as his fertile imagination could evolve.
Page 163
He saw a new reason for the nightly fires maintained by the blacks--a reason in addition to those connected with warmth and light and cooking.
Page 174
" But who was to travel the dark jungle by night to fetch him? "I will go," volunteered Taug, and an instant later he was off through the Stygian gloom toward the little land-locked harbor by the sea.