Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 56

_el adrean_ surmaamisen, ympäröi Tarzanin joukko
ihastuneita arabialaisia, -- se oli varma tie heidän ihailuunsa ja
kunnioitukseensa.

Vanha sheikki kehoitti Tarzania jäämään jatkuvasti hänen vieraakseen.
Halusipa hän ottaa hänet heimokunnan jäseneksikin, ja apinamiehen
mieltä tenhosi jonkun aikaa puolittain kypsynyt päätös jäädä näiden
luonnon lasten luo, joita hän ymmärsi ja jotka näkyivät häntä
ymmärtävän. Hänen mieltymyksensä ja kiintymyksensä tyttöön olivat
voimakkaina tekijöinä yllyttämässä häntä myönteiseen päätökseen.

Jos tuo toveri olisi ollut mies, tuumi hän, niin hän ei olisi
epäröinyt, sillä silloin hän olisi saanut mieluisensa kumppanin,
jonka seurassa olisi voinut ratsastaa ja metsästää mielensä mukaan;
mutta näin ollen heitä olisivat rajoittaneet sovinnaiset tavat,
joita erämaan villit paimentolaiset noudattavat vielä ankarammin
kuin niiden sivistyneemmät serkut. Ja jonkun ajan päästä tyttö
naitettaisiin jollekulle noista tummista sotureista ja heidän
ystävyyssuhteensa loppuisi. Niinpä Tarzan päätti kieltäytyä sheikin
ehdotuksesta, vaikka viipyikin viikon hänen vieraanaan.

Hänen lähtiessään ratsasti Kadur ben Saden ja viisikymmentä
valkoviittaista soturia häntä saattamaan Bu Saadaan. Heidän
noustessaan ratsuilleen Kadur ben Sadenin _duarissa_ lähtöpäivän
aamuna, tuli tyttö sanomaan jäähyväiset Tarzanille.

"Olen rukoillut, että jäisitte meidän luoksemme", sanoi hän
koruttomasti, Tarzanin kumartuessa satulastaan puristamaan hänen
kättänsä hyvästiksi, "ja nyt minä rukoilen teidän palaamistanne".

Hänen kauniissa silmissään oli kaihomielinen ilme ja suupielet
värähtivät tunteellisesti. Se liikutti Tarzania.

"Ken tietää?" vastasi hän ja ratsasti lähtevien arabialaisten perästä.

Bu Saadan ulkopuolella hän sanoi Kadur ben Sadenille ja hänen
väelleen hyvästi, sillä oli olemassa syitä, jotka vaativat häntä
saapumaan kaupunkiin mahdollisimman salaisesti, ja kun hän oli ne
selittänyt sheikille, yhtyi tämä hänen päätökseensä. Arabialaisten
oli ratsastettava kaupunkiin hänen edellään, hiiskumatta
mitään siitä, että hän oli ollut heidän parissansa. Myöhemmin
saapuisi Tarzan yksinään ja menisi suoraa päätä vähän tunnettuun
alkuasukas-yömajaan.

Niinpä, kun hän saapui kaupunkiin vasta pimeän jälkeen, häntä ei
nähnyt kukaan, joka hänet tunsi, ja hän pääsi huomaamatta yömajaan.
Syötyään päivällistä Kadur ben Sadenin kanssa, joka oli hänen
vieraanansa, hän lähti kiertoteitse entiseen hotelliinsa, ja tullen
takaovesta sisään etsi isännän, joka kummastui suuresti nähdessään
hänen elävän.

Niin, monsieurille oli postia; hän kävisi sen noutamassa. Ei, hän ei
mainitsisi monsieurin palaamisesta kellekään.

Sitten hän tuli takaisin, tuoden tukun kirjeitä. Yksi niistä sisälsi
määräyksen Tarzanin esimieheltä, että hän jättäisi nykyisen hommansa
ja rientäisi Kap-kaupunkiin ensimmäisellä höyrylaivalla, mikä oli
saatavissa. Siellä hän saisi enemmän ohjeita toiselta asiamieheltä,
jonka nimi ja osoite hänelle annettiin. Siinä kaikki -- lyhyesti,
mutta selvästi. Tarzan valmistausi lähtemään Bu Saadasta seuraavana
aamuna. Sitten hän meni linnueeseen kapteeni Gerardia tapaamaan,
jonka hotellin ovenvartija ilmoitti edellisenä päivänä palanneen
osastoinensa.

Hän tapasi upseerin hänen asunnossaan. Kapteeni kummastui ja iloitsi
nähdessään Tarzanin elävänä ja terveenä.

"Kun luutnantti Gernois palasi ja ilmoitti, ettei ollut teitä
löytänyt paikalta, johon olitte halunnut jäädä siksi aikaa kun
osasto suoritti etsintänsä, tulin minä kovin levottomaksi. Etsimme
päiväkausia vuorilta. Sitten tuli sana, että leijona oli teidät
tappanut ja syönyt. Todistukseksi tuotiin meille kiväärinne.
Hevosenne oli palannut leiriin toisena

Last Page Next Page

Text Comparison with Warlord of Mars

Page 1
Here again was a throne offered me, since no word had been received from the missing Jeddak of Helium, Tardos Mors, grandfather of Dejah Thoris, or his son, Mors Kajak, Jed of Helium, her father.
Page 4
My quarry was plainly visible again, and in the increasing light from the phosphorescent rock that lay embedded in great patches in the.
Page 5
Instead I stopped close to the opposite wall beneath an overhanging mass of rock that cast a dense shadow beneath it.
Page 12
the periphery of the watery circle my boat twice touched the rocky side of the river in the dark recess beneath the cliff.
Page 15
Let me pass then in peace, for if I mistake not he is as much your enemy as mine, and you can have no cause to protect him.
Page 44
"Only occasionally do we now run upon one.
Page 52
The incident gave me considerable food for speculation, since if I were right in the conclusion induced by the cursory glimpse I had had of the spy, then Matai Shang and Thurid must suspect my identity, and if that were true not even the service I had rendered Kulan Tith could save me from his religious fanaticism.
Page 57
"I have escaped death in a dozen forms to follow Matai Shang and overtake him, and I do not intend to be led, like a decrepit thoat to the slaughter, from the goal that I have won by the prowess of my sword arm and the might of my muscles.
Page 61
Thus it was that I went more slowly as we approached the barrier, for it was my.
Page 65
"And death lurks at every step among rotting dead, for here the fierce apts lair, adding to the putrid accumulation with the fragments of their own prey which they cannot devour.
Page 69
All were clothed in magnificent furs--the six in the black and yellow striped hide of the orluk, while he who approached alone was resplendent in the pure white skin of an apt.
Page 76
Men were hurled in every direction from the ship's deck, while she, bent and crumpled, took the last, long plunge.
Page 95
He who faced me was a yellow man--a little, wizened-up, pasty-faced old fellow with great eyes that showed the white round the entire circumference of the iris.
Page 108
Like a tiger he turned upon me, and I was quick to see why Solan had been chosen for this important duty.
Page 112
The Jeddak of Jeddaks was a great mountain of a man--a coarse, brutal beast of a man--and as he towered above me there, his fierce black whiskers and mustache bristling in rage, I can well imagine that a less seasoned warrior might have trembled before him.
Page 113
For half an hour at least I must have fought there against the nobles of Okar ere ever a one placed a foot upon the dais where I stood, and then of a sudden all that remained of them formed below me for a last, mad, desperate charge; but even as they advanced the door at the far end of the chamber swung wide and a wild-eyed messenger sprang into the room.
Page 114
A quick glance about they took.
Page 115
It was a glorious battle, but the end seemed inevitable, when presently from down the corridor behind the red men came a great body of reenforcing yellow warriors.
Page 116
Dejah Thoris was gone.
Page 121
I could not see Thurid and Matai Shang now, but I heard the sounds of conflict and thus knew that they still fought--the thern for his life and the black for the increased buoyancy that relief from the weight of even a single body would give the craft.