Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 55

käpälä iski
kohtaan, missä mies oli ollut, ei tämä enää ollutkaan siinä.

Näytelmää katseleva tyttö pidätti henkeään ihmettelystä,
havaitessaan, kuinka ketterästi tuo kumartunut mies vältti hirviön
ison käpälän. Ja nyt, oi Allah! Mies oli äkkiä hyökännyt _el adrean_
olkapään taakse, ennenkuin peto ehti kääntyä, ja tarttunut sitä
harjasta. Leijona kohosi takajaloilleen kuin hevonen. Tarzan tiesi,
että se tekisi niin, ja oli valmistautunut. Jättiläiskäsivarsi
kiertyi mustaharjaiseen kaulaan ja kerran, kahdesti, kymmenen,
kaksitoista kertaa tunkeutui terävä ase tummanruskeaan kylkeen
vasemman olkapään takana.

Hurjasti hyppi Numa, karjui raivosta ja tuskasta, -- mutta
jättiläistä se ei voinut ravistaa selästään tai saada hampaittensa
tai kynsiensä ulottuville sinä lyhyenä aikana, joka isopäisellä
ruhtinaalla vielä oli elettävää. Se oli aivan kuollut, kun Apinain
Tarzan hellitti otteensa ja nousi. Sitten erämaan tytär kuuli
jotakin, mikä säikähdytti häntä vielä enemmän kuin _el adrean_
läsnäolo oli säikähdyttänyt. Mies polki kaatamansa otuksen ruumista
ja päästi, kauniit kasvot kohotettuina täysikuuta kohti, kauheimman
huudon, mikä koskaan oli tytön korvissa kajahtanut.

Pelosta parahtaen tyttö vetäytyi poispäin, -- hän luuli kamppailun
kauhean ponnistuksen tehneen urhon mielipuoleksi. Kun tuon
hornanhuudon viime sävel oli haihtunut etäältä vastaaviin vaimeneviin
kaikuihin, loi mies silmänsä alaspäin, kunnes ne kohtasivat tytön.

Heti valaisi ystävällinen hymy hänen kasvonsa aivan riittävänä
todistuksena hänen tervejärkisyydestään, ja tyttö hengitti jälleen
vapaasti, hymyillen vastaan.

"Mikä mies te olette?" kysyi hän. "Se, mitä teitte, on
ennenkuulumatonta. En vieläkään voi uskoa, että yksi ainoa mies,
jolla on aseena vain veitsi, on taistellut käsikähmässä _el adrean_
kanssa ja voittanut _el adrean_ itse haavoittumatta, -- tai ollenkaan
voittanut hänet. Ja tuo huuto -- se ei ollut ihmishuuto. Miksi te
karjaisitte?"

Tarzan punastui. "Karjaisin siksi", sanoi hän, "että joskus unohdan
olevani sivistynyt ihminen. Surmatessani olen varmaankin toinen
olento."

Hän ei yrittänyt selittää pitemmältä, sillä hänestä tuntui aina, että
naisen täytyi inhoten katsella sellaista, joka vielä oli niin lähellä
eläintä.

Yhdessä he jatkoivat matkaansa. Aurinko oli tunti sitten noussut, kun
he jälleen saapuivat erämaahan vuorten takana. Pienen puron varrelta
he löysivät tytön hevoset syömästä. Ne olivat kotimatkallaan tulleet
sinne asti ja pysähtyneet syömään ruohoa, kun niiden pelonaihe ei
enää ollut saapuvilla.

Vähällä vaivalla Tarzan ja tyttö ottivat ne kiinni ja nousten niiden
selkään ratsastivat ulos erämaahan sheikki Kadur ben Sadenin duarille
päin.

He eivät nähneet mitään merkkiä takaa-ajosta ja pääsivät
turvallisesti määräpaikkaansa noin kello yhdeksältä. Sheikki oli
vastikään palannut. Hän oli ollut murheesta suunniltaan tyttärensä
poissaolon vuoksi, peläten, että rosvot olivat hänet taas vieneet.
Viidenkymmenen miehen kera hän oli jo noussut satulaan lähteäkseen
häntä etsimään, kun molemmat ratsastivat duariin.

Hänen ilonsa tyttären onnellisesta paluusta oli verrattavissa vain
hänen kiitollisuuteensa Tarzania kohtaan siitä, että tämä yön
vaarojen halki toi tytön turvallisesti kotiin, ja mielihyvään siitä,
että tytär oli ajoissa ehtinyt pelastamaan miehen, joka kerran oli
hänet pelastanut.

Mitään kunnioitusta ei Kadur ben Saden laiminlyönyt osoittaakseen
apinamiehelle arvonantoansa ja ystävyyttänsä. Kun tyttö oli
kertonut

Last Page Next Page

Text Comparison with The Mucker

Page 14
The two officers sat in silence in their room at the hotel awaiting an answer to the note they had dispatched to Anthony Harding, Esq.
Page 54
Whether or no she returned his love her place was beside him now, to give what encouragement and physical aid lay in her power.
Page 93
" Thus, in silence, the party commenced the ascent of the trail which soon became rough and precipitous, while behind them, under cover of the brush, sneaked four trailing samurai.
Page 96
The man still lay with his head buried in his arm, but whether he were wrapped in thought, in slumber, or in death the girl could not tell.
Page 109
O Billy! How could you do it?" The man hung his head.
Page 116
The rest of us escaped, and endeavored to make our way back to the marines, but we became confused and have been wandering aimlessly about the island ever since until we were surprised by these natives a few moments ago.
Page 120
I can't, so you two'll have to.
Page 124
They had a warship full of blue jackets and marines--there wouldn't have been much danger to them.
Page 140
It was not, though, until he was almost in front of the house that he looked up at the girl and she recognized him.
Page 142
The girl was teaching the man to speak the language of the cultured, and to view life as people of refinement view it.
Page 162
before I took a tumble to myself I'd have hated you, Bridge.
Page 171
They got all my money.
Page 183
"Why did you leave your own country?" asked Pesita.
Page 186
Why, it is a German colony.
Page 188
If Rozales rides out with us tomorrow morning you may say good-bye to your friend forever, for you will never see him in Rio, or elsewhere.
Page 195
"General Pesita wishes Senor Capitan Byrne to report to him at once," said the man.
Page 216
"I like Mr.
Page 224
"I'm a-goin' to ride him.
Page 243
Barbara crossed the room to his side.
Page 254
Only the rich Senor Harding, two house servants, and a Chinaman remain.