Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 54

Heidän
edessään kohosivat jylhät ja äänettömät vuoret. Tarzanin veri
kuohahti hänen suonissaan. Tämä oli elämää! Hän vilkaisi vieressään
astelevaan tyttöön -- erämaan tyttäreen, joka polki kuolleen maan
povea rehoittavan viidakon pojan kanssa. Tarzan hymyili tälle
ajatukselle. Hän toivoi, että hänellä olisi ollut sisar, ja että
se olisi ollut tämän tytön kaltainen. Mikä reipas toveri se olisi
ollutkaan!

He olivat nyt ehtineet vuoristoon ja matka joutui hitaammin, sillä
polku oli jyrkempi ja kovin kallioinen.

Jonkun aikaa he olivat olleet ääneti. Tyttö mietiskeli, pääsisivätkö
he isän duariin ennenkuin takaa-ajajat heidät saavuttaisivat. Tarzan
toivoi, että tätä kävelyä kestäisi iän kaiken. Jos tyttö vain olisi
mies, niin se voisikin jatkua. Hän ikävöi ystävää, joka rakastaisi
samaa villiä elämää kuin hän. Hän oli oppinut kaipaamaan toveruutta,
mutta hänen onnettomuudekseen useimmat hänen tuntemistaan miehistä
rakastivat enemmän puhtaita liinavaatteita ja kerhojansa kuin
alastomuutta ja aarniometsää. Se oli tietenkin vaikeata ymmärtää,
mutta kaikesta päättäen he ymmärsivät.

Nuo kaksi olivat juuri kaartaneet kallion, jonka liepeillä polku
puikkelehti, kun he äkkiä pysähtyivät. Siellä heidän edessään ihan
polun keskellä seisoi Numa, _el adrea_, musta leijona. Sen vihreät
silmät kiiluivat häijysti, se paljasti hampaansa ja pieksi vihaisesti
hännällään tummanruskeita kylkiänsä.

Sitten se karjaisi -- niinkuin karjaisee kauhea, peloittava leijona,
ollessaan kiusaannuksissa nälästä.

"Veitsesi", sanoi Tarzan tytölle ojentaen kätensä. Tämä sujahdutti
veitsenpään hänen odottavaan kämmeneensä. Siihen taittuessaan Tarzan
veti hänet pois ja tuuppasi hänet taaksensa. "Riennä takaisin
erämaahan niin nopeasti kuin voit. Jos kuulet minun kutsuvan, tiedät,
että kaikki on hyvin, ja silloin voit palata."

"Se on hyödytöntä", sanoi tyttö kohtaloonsa alistuen. "Nyt tulee
loppu."

"Tee niinkuin neuvon", käski toinen. "Nopeasti! Leijona on
hyökkäämäisillään."

Tyttö peräytyi muutaman askeleen ja jäi odottamaan kauheaa näytelmää,
jonka tiesi pian tapahtuvan.

Leijona lähestyi hitaasti Tarzania, kuono maassa kuin taisteluun
haastavan härän, häntä nyt suorana ja vavisten kuin äärettömästä
kiihtymyksestä.

Apinamies seisoi puolikumarassa, pitkä arabialaispuukko
välkkyen kuutamossa. Hänen takanaan seisoi tyttö jännittyneenä
ja liikkumattomana kuin veistokuva. Hän oli hiukan eteenpäin
kumartuneena, huulet raollaan, silmät suurina. Hänen ainoa tietoinen
ajatuksensa oli tuon miehen urheuden ihmettely, kun tämä hennoin
veitsin rohkeni astua isopäistä ruhtinasta vastaan. Hänen oman
rotunsa mies olisi polvistunut rukoukseen ja vastustamatta antanut
noiden kauheiden torahampaiden itsensä murskata. Kummassakin
tapauksessa olisi tulos sama -- yhtä vääjäämätön. Mutta tyttö ei
voinut vastustaa ihailun väristystä, katsellessaan edessään olevaa
sankarillista miestä. Jättiläisruumis ei edes vavahtanut -- asento
oli yhtä uhkaava ja uhmaava kuin itse Numan.

Leijona oli nyt aivan lähellä häntä -- vain muutama askel väliä. Se
lyyhistyi ja sitten se loikkasi korvia vihlovin karjahduksin.




YHDESTOISTA LUKU

John Caldwell, Lontoo


Hyökätessään, käpälät levitettyinä ja raateluhampaat paljaina, _el
adrea_ luuli saavansa tästä poloisesta miekkosesta yhtä helpon
saaliin kuin paristakymmenestä aikaisemmin kaatamastaan. Hänestä
ihminen oli kömpelö, hidasliikkeinen, puolustuskyvytön olento -- eikä
Numa sellaisen edessä paljoa häikäillyt.

Mutta tällä kertaa hän huomasi joutuneensa tekemisiin yhtä ketterän
ja nopean olennon kanssa kuin se itse oli. Kun mahtava

Last Page Next Page

Text Comparison with The Mucker

Page 22
Harding.
Page 40
" Theriere returned to the deck and seeking out the skipper drew him to one side.
Page 52
Before the work was completed the wind increased rapidly, so that when the tiny bit of canvas was hoisted into position it bellied bravely, and the Halfmoon moved heavily forward toward the land.
Page 88
take him from behind.
Page 89
Byrne!" he ejaculated in disgust.
Page 98
"What is it?" she whispered.
Page 134
" And now Barbara, clothed in some wondrous foreign creation, belied by her very appearance the expression that suffused her eyes.
Page 142
He shook himself and conjured in his mind the vision of a beautiful girl who had believed in him and trusted him--who had inculcated within him a love for all that was finest and best in true manhood, for the very things that he had most hated all the years of his life before she had come into his existence to alter it and him.
Page 157
It was a name: Schneider.
Page 168
If dey finds her alive she'll blab sure, an' dey won't be no trouble 'bout gettin' us or identifyin' us neither.
Page 178
Flannagan commenced to growl and threaten, and presently again hurled himself against the door.
Page 193
You guys run along now and make your get-away good, an' I'll beat it back to camp.
Page 204
Inside he changed a bill of large denomination which Pesita had given him for the purpose of an excuse to examine the lay of the bank from the inside.
Page 205
He saw soiled hangings at the windows which aroused a hope and a sudden inspiration.
Page 210
When the two, now joined by Benito, reached the street they found the guard there, battering in the bank doors.
Page 212
"Was I crackin' a safe, or was I pullin' off something fine fer poor, bleedin' Mexico? If I was a-doin' that they ain't nothin' criminal in what I done--except to the guy that owned the coin.
Page 216
" His musings were interrupted by a sweet feminine voice close by.
Page 227
Then he rose to his feet directly beneath.
Page 250
Billy turned his head in the direction from which the shot.
Page 276
The Pesitistas were watching too.