Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 53

olevan vankina tuossa teltassa? Kuinka juuri sinä satuit
pelastajakseni?"

Neitonen hymyili. "Olen tullut pitkän matkan tänä iltana", sanoi hän,
"ja meillä on pitkä matka edessämme ennenkuin olemme vaarattomassa
paikassa. Tulkaa; minä kerron teille kaikki kävellessämme."

Yhdessä he nousivat ja läksivät samoilemaan erämaan yli vuoria kohti.

"Minä en ollut ihan varma, että koskaan pääsisin luoksenne", sanoi
tyttö vihdoin, "_el adrea_ oli liikkeellä, ja kun olin jättänyt
hevoset, niin hän kaiketi vainusi minua ja seurasi,-- olin kauheasti
säikähdyksissä".

"Oletpa sinä reipas tyttö!" sanoi Tarzan. "Ja sinä antauduit kaikkeen
tuohon vaaraan muukalaisen -- uskottoman tähden?"

Tyttö suoristausi hyvin ylpeästi.

"Minä olen sheikki Kadur ben Sadenin tytär", vastasi hän. "En
ansaitsisi olla hänen tyttärensä, jollen panisi henkeäni alttiiksi
pelastaakseni miehen, joka pelasti minut silloin kun vielä luuli,
että minä olin vain tavallinen uled-nail."

"Kuitenkin", intti Tarzan, "olet hyvin reipas tyttö. Mutta mistä
tiesit, että olin tuolla vankina?"

"Ahmed-din-Taleb, joka on minun serkkuni isän puolelta, kävi
tapaamassa eräitä tuttaviaan siitä heimosta, joka teidät otti kiinni.
Hän oli duarissa silloin, kun teidät tuotiin. Kotiin päästyänsä hän
kertoi meille isosta frankista, jonka Ali ben Ahmed vangitsi toiselle
frankille, ja että tämä tahtoi hänet tappaa. Kuvauksesta tiesin, että
sen täytyi olla te. Isä oli poissa. Minä koetin suostutella muutamia
miehiä tulemaan teidät pelastamaan, mutta ne eivät tahtoneet, vaan
sanoivat: 'Tappakoot uskottomat toisiansa, jos tahtovat. Se ei kuulu
meihin; ja jos menemme sekaantumaan Ali ben Ahmedin suunnitelmiin,
niin me vain ärsytämme hänen heimonsa taisteluun oman kansamme
kanssa.'

"Kun siis tuli pimeä, niin minä tulin yksin, ratsastin hevosella ja
toin toisen teitä varten. Ne ovat sidottuina tänne lähelle. Aamulla
olemme isäni duarissa. Hänen pitäisi nyt itse olla kotona, -- tulkoot
sitten yrittämään riistää Kadur ben Sadenilta hänen ystävänsä."

Kotvan aikaa he kävelivät äänettöminä.

"Meidän pitäisi olla hevosten lähellä", sanoi tyttö. "Ihme, että minä
en niitä täällä näe."

Hetkistä myöhemmin hän pysähtyi hämmästyksestä huudahtaen.

"Ne ovat poissa!" sanoi hän. "Tänne minä ne kytkin."

Tarzan kumartui tutkimaan tannerta. Hän havaitsi, että iso pensas oli
juurineen riuhtaistu maasta. Sitten hän huomasi jotakin muuta. Hänen
kasvonsa vääntyivät irvistykseen, kun hän nousi ja kääntyi tyttöä
kohti.

"El adrea on näemmä ollut täällä, vaikka saalis on merkeistä päättäen
päässyt pakoon. Hiukan etumatkaa saatuaan hevoset kyllä ovat siltä
turvassa aukealla."

Ei ollut muuta neuvoa kuin jatkaa jalkaisin. Matka piti matalan
etukukkulan yli, mutta tyttö tunsi tien yhtä hyvin kuin äitinsä
kasvot. He kävelivät kevyin, keinuvin askelin. Tarzan pysyi kämmenen
leveyden taempana tytön hartioista, jotta tämä voisi määrätä nopeuden
ja siten välttää väsymistä. Kävellessään he juttelivat ja pysähtyivät
silloin tällöin kuuntelemaan, ajettaisiinko heitä takaa. Nyt oli
kaunis, kuutamoinen yö. Ilma oli viileää ja virkistävää. Heidän
takanaan näkyi erämaan ääretön ulappa, jossa siellä täällä päilyi
joku keidas. Heidän juuri jättämänsä pienen hedelmällisen paikan
taatelipalmut ja vuohennahkatelttain kehä kuvastuivat terävästi
keltaista hiekkaa vasten -- aaveparatiisina aavemerellä.

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan the Terrible

Page 14
Never had there been in their country a woman such as he described, nor any tailless man other than himself that they ever had seen.
Page 30
Some of you helped Es-sat to drive me from the cave of my ancestors; the rest of you permitted it.
Page 51
I was taken prisoner, but escaped.
Page 58
"Can you cross the gorge through the trees very rapidly?" he questioned.
Page 61
Double as he would he could not throw them off his track and ever as he changed his course they changed theirs to conform.
Page 69
An ancient trail, well marked by countless generations of naked feet of man and beast, leads down toward A-lur beside the river, and along this Tarzan guided the GRYF.
Page 72
Tarzan was not surprised that at a short distance he aroused no suspicion or curiosity in the minds of those who saw him, since, until closer scrutiny was possible, there was little to distinguish him from a native either in his general conformation or his color.
Page 74
" There was some question in the mind of the ape-man as to how far he might carry his unwarranted show of assurance, and he waited therefore with amused interest the result of his demand.
Page 81
The high priest alone wore no such head-dress.
Page 87
"I thought--" she faltered, "but no, I am mistaken--I thought that he was one whom I had seen before near the Kor-ul-GRYF.
Page 100
The stranger perceived the Ho-don's prehensile thumbs and great toes and his long tail with an astonishment which he sought to conceal, but greater than all was the sense of relief that the first inhabitant of this strange country whom he had met had proven friendly, so greatly would he have been handicapped by the necessity for forcing his way through a hostile land.
Page 101
At last Om-at returned and the guest sensed intuitively that he was in the presence of a great man among these people, possibly a chief or king, for not only did the attitude of the other black warriors indicate this but it was written.
Page 107
my surprise that it was none other than that terrible man who had so recently been a prisoner in the village of Kor-ul-lul--he whom you call Tarzan-jad-guru but whom they addressed as Dor-ul-Otho.
Page 114
Pan-at-lee came now excitedly forward.
Page 150
"It is indeed he who has been rightly called Tarzan-jad-guru.
Page 168
It was a beautiful picture upon which he looked--a picture of peace and harmony and quiet.
Page 177
Beyond the outskirts of the city he turned directly toward the northwest, in which direction lay A-lur.
Page 180
The rough obsidian-shod spear had entered the muscles of his side beneath his right arm inflicting a painful, but not a fatal wound.
Page 193
And so it was here in the temple that he looked for the aid that he sought in the carrying out of whatever design he had.
Page 196
this a flight of stone stairs led downward toward the river and at the foot of the stairs were moored several canoes.