Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 51

hänet vietiin vuohennahkatelttaan
leirin yläosaan. Siellä hänelle annettiin ruokaa ja sitten hänet
jätettiin sidottuna sinne lepäämään kotitekoisen maton kappaleelle.

Hän näki vartijan istumassa heikon vankilan ovella, mutta kun
hän yritti murtaa vahvoja siteitänsä, havaitsi hän, että kaikki
ylimääräinen varovaisuus hänen vangitsijainsa taholta oli aivan
tarpeetonta. Eivät edes hänen jättiläislihaksensa voineet katkoa
noita monisäikeisiä köysiä.

Juuri ennen pimeäntuloa lähestyi useita miehiä telttaa, jossa hän
virui, ja he astuivat sisälle. Kaikki olivat arabialaisessa puvussa,
mutta piankin muuan joukosta astui Tarzanin luo, ja kun hän antoi
kasvojensa alapuolta verhonneen vaatteen poimujen valahtaa sivulle,
näki apinamies Nikolas Rokoffin häijyt kasvot. Miehen partaisilla
huulilla oli pahanilkinen hymy.

"Ah, monsieur Tarzan", sanoi hän, "tämäpä vasta hauskaa! Mutta miksi
ette nouse tervehtimään vierastanne?" Sitten hän raa'asti kiroten
karjaisi: "Ylös siitä, koira!" ja vetäen jalkansa taaksepäin potkaisi
Tarzania saappaallaan rajusti kylkeen. "Tästä saat vielä, ja tästä ja
tästä", jatkoi hän potkiessaan Tarzania kasvoihin ja kylkeen. "Kerran
jokaisesta solvauksestasi minua kohtaan."

Apinamies ei vastannut -- hän ei viitsinyt edes katsahtaa venäläiseen
senjälkeen kun oli hänet tuntenut. Vihdoin sheikki, joka oli otsa
rypyssä seisonut tämän halpamaisen hyökkäyksen mykkänä katselijana,
tuli väliin.

"Seis!" käski hän. "Tapa hänet, jos tahdot, mutta minä en salli
uljasta miestä noin häpeällisesti rääkättävän silmieni edessä.
Melkeinpä tekisi mieleni päästää hänet vapaaksi, nähdäkseni, kuinka
kauan sinä sitten häntä potkisit."

Tämä uhkaus teki nopeasti lopun Rokoffin raakuudesta, sillä hän ei
suinkaan tahtonut nähdä Tarzania kahleistaan päästettynä, niin kauan
kuin oli noiden mahtavain käsivarsien ulottuvilla.

"Hyvä on", vastasi hän arabialaiselle; "minä surmaan hänet hetimiten".

"Ei minun duarini piirissä", vastasi sheikki. "Kun hän lähtee täältä,
lähtee hän elävänä. Mitä teet hänelle erämaassa, ei liikuta minua,
mutta en tahdo ranskalaisen verta heimoni viaksi vieraan riidan
vuoksi, -- tänne lähetettäisiin sotaväkeä, surmattaisiin monta
kansastani, poltettaisiin telttamme ja ajettaisiin karjamme pois."

"Kuten sanotte", murahti Rokoff. "Minä vien hänet erämaahan duarin
alapuolelle ja lopetan hänet siellä."

"Sinä viet hänet päivän ratsastusmatkan päähän minun maastani", sanoi
sheikki lujasti, "ja jotkut meikäläisistä saattavat teitä, nähdäkseen
että tottelet minua. Muutoin saattaa erämaahan kellistyä kaksi
ranskalaista."

Rokoff kohautti olkapäitänsä. "Sitten minun täytyy odottaa huomiseen,
-- on jo pimeä."

"Kuten tahdot", sanoi sheikki, "mutta tuntia jälkeen aamusarastuksen
täytyy sinun olla lähtenyt kylästäni. Minä en juuri pidä
uskottomista, enkä pelkurista laisinkaan."

Rokoff olisi vastannut jotakin, mutta hän hillitsi itsensä, sillä hän
tajusi, että vanhus ei olisi kaivannut suurta veruketta käydäkseen
häneen käsiksi. Yhdessä he läksivät teltasta. Ovella Rokoff ei voinut
vastustaa kiusausta kääntyä ja vielä hyvästiksi härnäillä Tarzania.

"Nukkukaa hyvin, monsieur", sanoi hän, "älkääkä unohtako rukoilla
hartaasti, sillä kun te huomenna kuolette, tapahtuu se niin
tuskallisesti, että sadatuksiltanne ette kykene rukoilemaan".

Kukaan ei ollut välittänyt tuoda Tarzanille ruokaa eikä vettä
sitten puolipäivän, ja siksi hän kärsi kovaa janoa. Hän mietiskeli,
maksaisiko vaivan pyytää vartijalta vettä, mutta pari kolme kertaa
anottuaan, saamatta vastausta, hän päätti, että se oli hyödytöntä.

Etäältä

Last Page Next Page

Text Comparison with The Chessmen of Mars

Page 0
The black hair, the steel-gray eyes, brave and smiling,.
Page 11
Tara of Helium laughed and pinched her companion.
Page 20
Give thanks at least that we did not sail before the tempest fell, since now each of us has a chance to live.
Page 22
The tower meant to her the habitation of man, suggesting the presence of water and, perhaps, of food.
Page 49
I could love you.
Page 57
Slowly, every step a painful struggle of resistance, she moved toward the horrific monster.
Page 61
And so it was with Gahan of Gathol.
Page 63
What horror was this that he was witnessing? Or were his eyes playing some ghastly joke upon him? No, impossible though it was--it was true--the head was moving slowly to the fallen body.
Page 79
Within each enclosure surrounding the towers grovelled the rykors, repellent, headless things, beautiful yet hideous.
Page 83
Ghek had resumed his rykor, which had suffered less than either Tara or Turan through their enforced fast.
Page 86
Evidently satisfied, he issued a few words of instruction to those behind him, whereupon half the warriors returned to the interior of the building, while the other half followed the man stealthily through the gateway where they crouched low among the shrubbery in a half circle just north of the gateway which they had left open.
Page 106
Doubtless in our own subjective minds lie many of the impressions and experiences of our forebears.
Page 116
"Yes," replied Tara, "he was here some time ago.
Page 125
He dragged me to him, greatest of jeddaks, with his eyes! With his eyes he seized upon my eyes and dragged me to him and he made me lay my swords and dagger upon the table and back off into a corner, and still keeping his eyes upon my eyes his head quitted his body and crawling upon six short legs it descended to the floor and backed part way into the hole of an ulsio, but not so far that the eyes were not still upon me and then it returned with the key to its fetter and after resuming its place upon its own shoulders it unlocked the fetter and again dragged me across the room and made me to sit upon the bench where it had been and there it fastened the fetter about my ankle, and I could do naught for the power of its eyes and the fact that it wore my two swords and my dagger.
Page 128
I but let him live that I may gain freedom for my friends--obstruct me and he dies.
Page 154
Nor had it continued long before many there were who would have prophesied that they were witnessing a duel that was to become historic in the annals of jetan at Manator.
Page 156
"Turan!" she whispered.
Page 177
" "Good! And you would serve the Princess Tara, Ghek, you may serve her best by accompanying Floran and following his instructions.
Page 190
Slowly he lifted his head and looked about.
Page 201
3 spaces diagonal in any direction or combination; and may jump intervening pieces.