Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 50

teki hänet epäileväksi. Hän kuulikin pantterin äänen.

Samassa uusi ääni -- pehmeä, salavihkainen tassutus -- tunkeutui
esille muiden joukosta. Mitkään muut ihmiskorvat kuin apinamiehen
eivät olisi sitä keksineet. Aluksi hän ei sitä tajunnut, mutta
vihdoin hän käsitti, että sen saivat aikaan useiden ihmisolentojen
paljaat jalat. Ne hiipivät hänen takanaan ja lähestyivät häntä kohti
hiljaa. Häntä vaanittiin.

Silmänräpäyksessä hän oivalsi, miksi Gernois oli jättänyt hänet pikku
laaksoon. Mutta oli sattunut jokin mutka, -- miehet olivat tulleet
liian myöhään. Yhä lähempää kuuluivat askeleet. Tarzan pysähtyi
kääntyen heitä kohti, kivääri valmiina kädessä. Nyt hän näki pikaisen
vilahduksen valkoisesta burnusista. Hän huusi ääneen ranskankielellä,
kysyen mitä he hänestä tahtoivat. Vastauksena oli leimahdus pitkästä
pyssystä, ja laukauksen pamahtaessa Apinain Tarzan syöksähti
eteenpäin, kaatuen kasveilleen.

Arabialaiset eivät hyökänneet heti esille; päinvastoin he odottivat
varmistuakseen siitä, että uhri ei noussut. Sitten he tulivat
nopeasti piilostaan ja kumartuivat hänen ylitseen. Selvisi pian, että
hän ei ollut kuollut. Eräs miehistä painoi pyssynpiippunsa Tarzanin
takaraivoon lopettaakseen hänet, mutta toinen viittasi hänet sivulle.
"Jos me viemme hänet elävänä, on palkkio suurempi", selitti hän.

Sitten he sitoivat hänen kätensä ja jalkansa ja nostaen hänet ylös
sälyttivät hänet neljän miehen hartioille. Matka erämaata kohti
jatkui. Vuoristosta ulos päästyään he kääntyivät etelään ja tulivat
aamun valjetessa paikalle, missä hevoset seisoivat kahden joukkoon
kuuluvan miehen huostassa.

Täältä heidän kulkunsa oli nopeampaa. Tarzan, joka oli tullut
tajuihinsa, sidottiin ylimääräisen hevosen selkään, joka nähtävästi
oli sitä varten tuotu. Hänen haavansa oli vain vähäinen naarmu, joka
oli uurtanut lihaa ohimolta. Verenvuoto oli tyrehtynyt, mutta hänen
kasvonsa ja pukunsa olivat tahmean hurmeen tahraamat. Hän ei ollut
virkkanut sanaakaan senjälkeen kun oli joutunut näiden arabialaisten
käsiin, eivätkä he olleet muulla tavoin häntä puhutelleet kuin
joillakuilla lyhyillä käskyillä silloin kun saavuttiin hevosten luo.

Kuuden tunnin ajan he ratsastivat polttavaa erämaata pitkin,
välttäen keitaita, joiden lähettyviltä heidän tiensä kulki.
Keskipäivän tienoilla he saapuivat parikymmentä telttaa käsittävään
duariin. Täällä he pysähtyivät, ja yhden arabialaisen päästellessä
_alfa_-ruohosta tehtyjä köysiä, joilla hän oli sidottu juhtaansa,
ympäröi hänet parvi miehiä, naisia ja lapsia. Monet niistä, varsinkin
naiset, näkyivät nauttivan vangin herjaamisesta, ja jotkut olivat
menneet niinkin pitkälle, että viskelivät häntä kivillä ja löivät
kepeillä, mutta silloin saapui paikalle vanha sheikki ja häristi
heidät pois.

"Ali-ben-Ahmed kertoi minulle", sanoi hän, "että tämä mies oli
yksinään vuoristossa ja tappoi el adrean. Mitä se muukalainen,
joka pani meidät häntä väijymään, tarkoittanee, en tiedä, ja mitä
hän tälle miehelle tehnee, kun hänet hänelle jätämme, siitä en
välitä; mutta vanki on uljas mies, ja niin kauan kuin hän on meidän
hallussamme, on häntä kohdeltava sille kuuluvalla kunnioituksella,
joka yksinään ja yöllä ajaa _isopäistä ruhtinasta_ ja tappaa hänet."

Tarzan oli kuullut, missä määrin arabialaiset kunnioittivat leijonan
surmaajaa, eikä hän pahoitellut, että sattuma oli noin suosiollisena
tullut hänen avukseen pelastamaan hänet heimon halpamaisesta
kidutuksesta. Vähän sen jälkeen

Last Page Next Page

Text Comparison with The Mad King

Page 3
Barney had often wondered why it was that neither of them would ever speak of those days, or of the early life of his mother, Victoria Rubinroth, though of the beauties of her native land Mrs.
Page 7
What in the world had ever prompted him to speak those ridiculous words! And now how was he to unsay them without mortifying this beautiful girl who had just kissed his hand? She would never forgive that--he was sure of it.
Page 16
A.
Page 22
"You cur!" he cried, and took a step toward Maenck.
Page 23
of that sharp point.
Page 32
The Blentz Princess was moving slowly toward her! Like one in a trance the girl rose from her chair, her eyes glued upon the awful apparition that seemed creeping upon her.
Page 40
Rudolph, fetch food and water for his majesty, and see to it that the silver plates and the golden goblets are well scoured and polished up.
Page 50
"Tell me--you have found the true king? He is at a hospital in Tafelberg?" "Yes, your majesty, I have found the true king, and it is so that he was at the Tafelberg sanatorium last evening.
Page 59
We shall be just in time.
Page 60
He saw that only by a master stroke could the crown be saved for the true king.
Page 102
In the meantime he would communicate with Butzow, who might be able to obtain passes for him to some village nearer the Luthanian frontier, when it should be an easy matter to cross through to Serbia.
Page 105
There were several of them; Barney took them all.
Page 109
From the advancing party came a satisfactory reply.
Page 133
"Wait, your majesty," he added, as Leopold raised an objecting hand.
Page 141
Barney pointed down the road in the direction in which he was headed.
Page 147
From behind came the command to halt--"Halt! or I fire.
Page 170
His expression as he addressed the man he supposed to be his king was far from deferential.
Page 183
Custer would not deceive me even if he had an opportunity--which he has not had.
Page 194
At present I hold the power to coerce you, and I shall continue to hold that power until I am safely out of your two-by-four kingdom.
Page 208
The wound in his breast was forgotten.