Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 5

he olisivat siinä onnistuneet;
sillä kukapa olisi uskonut todistamattomaan sanaani noiden taskuuni
kätkettyjen korttien ehdottomasti tuomitessa minut? Olin jo melkein
alkanut epäillä itsekin, kun se monsieur Tarzan raahasi arvoisan
Nikolasisi eteemme ja selitti koko viheliäisen homman."

"Monsieur Tarzan?" kysyi kreivitär ilmeisesti kummastuneena.

"Niin. Tunnetko sinä hänet, Olga?"

"Olen hänet nähnyt. Tarjoilija osoitti hänet minulle."

"En tiennyt, että hän oli kuuluisuus", sanoi kreivi.

Olga de Coude muutti puheenaihetta. Hän huomasi äkkiä, että saattaisi
olla vaikeata selittää, miksi tarjoilija oli maininnut hänelle juuri
tuosta komeasta monsieur Tarzanista. Ehkäpä hän lievän lievästi
punastuikin; sillä eikö hänen puolisonsa, kreivi, luonut häneen
perin kummallista, hämmentävää katsetta. -- "Ah", ajatteli rouva,
"syyllinen omatunto on kovin arka kapine!"




TOINEN LUKU

Vihan kahleiden takomista ja...?


Vasta myöhään seuraavana iltapäivänä Tarzan näki jälleen
matkatovereitansa, joiden asioihin hänen rehellisyydenvaistonsa
oli hänet paiskannut. Ja silloin hän tuli mitä odottamattomimmin
Rokoffin ja Paulvitshin pariin hetkellä, jolloin nämä kaksi kai
olisivat kaikkein vähimmin halunneet hänen seuraansa. He seisoivat
kannella, tilapäisesti ihmistyhjällä paikalla, ja olivat Tarzanin
tullessa heidän luokseen kiihkeässä väittelyssä naisen kanssa. Tarzan
huomasi, että tämä oli rikkaasti puettu ja solakasta siromuotoisesta
vartalostaan päättäen vielä nuori; mutta harson takaa ei voinut
eroittaa hänen piirteitään.

Miehet seisoivat kummallakin puolen naista, ja kaikki olivat selin
Tarzaniin, joten hän pääsi ihan lähelle näiden havaitsematta
hänen saapuvillaoloaan. Hänestä näytti siltä, että Rokoff uhkaili
rukoilevaa naista, mutta kun he käyttivät outoa kieltä, saattoi hän
ainoastaan eleistä ja äänensävystä arvata, että nainen oli peloissaan.

Rokoffin asento näytti niin ilmeisesti ruumiillista väkivaltaa
uhkaavalta, että Apinain Tarzan hetkiseksi pysähtyi kolmikon taakse,
vaistomaisesti aavistaen vaaraa. Tuskin oli hän jäänyt epäröiden
seisomaan, kun mies tarttui rajusti naisen ranteeseen vääntäen sitä
ikäänkuin olisi kidutuksella tahtonut kiristää häneltä lupauksen.
Mitä sitä lähinnä olisi tapahtunut, jos Rokoff olisi saanut
menetellä tahtonsa mukaan, voimme ainoastaan oletellen arvailla,
koska hän ei laisinkaan saanut viedyksi tahtoansa perille. Sensijaan
tarttuivat teräksiset sormet hänen olkapäähänsä, hänet käännettiin
kursailematta, ja hän kohtasi saman muukalaisen kylmät, harmaat
silmät, joka edellisenä päivänä oli tehnyt hänen aikeensa tyhjäksi.

"_Sapristi_!" kiljahti raivostunut Rokoff. "Mitä tarkoitatte?
Oletteko hullu, kun tällä tavoin taas solvaatte Nikolas Rokoffia?"

"Tämä on vastaukseni kirjeeseenne, monsieur", sanoi Tarzan matalalla
äänellä ja sitten paiskasi miehen sellaisella voimalla luotaan, että
Rokoff lensi koivet harallaan laivankannen kaidetta vasten.

"Kirous ja kadotus!" kirkaisi Rokoff. "Tämän saat hengelläsi maksaa,
sika!" Ja samassa hän ponnahtaen jaloilleen hyökkäsi Tarzanin
kimppuun ja nyki revolveria lonkkataskustaan. Nuori nainen peräytyi
kauhistuneena.

"Nikolas!" huusi hän. "Älä tee... oih, älä tee sitä. Paetkaa
nopeasti, monsieur, muutoin hän varmasti tappaa teidät!"

Mutta pakenemisen asemesta Tarzan astui miestä vastaan. "Älkää
hupsutelko, herra", sanoi hän.

Rokoff, aivan hulluna raivosta nöyryytyksen tähden, jonka muukalainen
oli hänelle tuottanut, oli vihdoinkin saanut vedetyksi revolverinsa
esiin. Hän oli pysähtynyt ja kohotti nyt aseen harkitsevasti
Tarzanin rintaa kohti, vetäen liipasimesta. Kuului napsahdus, mutta
se panos puuttui. Apinamiehen käsi työntyi eteenpäin kuin vihaisen
python-käärmeen pää.

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 1
Tämä toimi herätti hänen mielessään sekä ylpeyttä että levottomuutta.
Page 10
"John", kuiskasi hän.
Page 11
Vuoteen, tuolien, pöytien ja hyllyjen tekeminen oli verrattain helppoa hommaa, ja siten heillä jo toisen kuukauden lopulla oli asunto aika hyvässä kunnossa, eikä elämä olisi ollut heistä vastenmielistä ja onnetonta, ellei olisi ollut ainaista yksinäisyyden tunnetta ja pelkoa, että villieläimet hyökkäisivät heidän kimppuunsa.
Page 15
Jotkut täysikasvuiset loikoivat pitkällään kuihtuneen ja mätänevän.
Page 19
Hän ja eräs hänen toverinsa olivat menneet rannalle juomaan.
Page 23
Veneet, junat, lehmät ja hevoset olivat hänestä tietysti käsittämättömiä, mutta eivät sentään saattaneet niin ymmälle kuin kummalliset pienet merkit värillisten kuvien alla ja välissä.
Page 35
Ja niin olikin asian laita, sillä he pakenivat valkoisen miehen sotilaita, jotka olivat heitä niin rasittaneet kumin ja norsunluun keruulla, että he eräänä päivänä olivat hyökänneet voittajiensa kimppuun ja surmanneet valkoisen upseerin ja pienen osaston hänen mustaa joukkoaan.
Page 38
Kulonga tuli alas puustaan.
Page 60
Hätkähtäen Clayton suoristautui.
Page 76
Se oli kiperää työtä ja teki kipeää hänen paljaille jaloilleen, mutta hän jatkoi uutterasti kunnes oli osaksi paljastanut ruumiin, jonka hän sitten veti ylös haudasta ja jätti lojumaan sen reunalle.
Page 77
Lisäksi ne vielä kallistuivat päinvastaiseen suuntaan kuin hän oli nähnyt kirjoissaan tai löytämissään harvoissa, vaikeasti luettavissa kirjeissä.
Page 83
Se oli kahinaa, joka ilmaisi suuren apinan liikkuvan pitkin puiden alaoksia.
Page 84
Koettakaamme nyt vähän nukkua.
Page 88
Viimeisessä risteilijästä tulleessa veneessä oli myös aluksen komentaja.
Page 105
" "Enkä välitä, mutta pankaa nyt vain maata.
Page 113
"Ne silmät tuijottivat tänä yönä häneen ja teidän toveriinne, luutnantti D'Arnotiin.
Page 114
Sitä hän ei uskonut, että Tarzan olisi ihmissyöjä, mutta sensijaan ei näyttänyt lopulta niinkään mahdottomalta, että hän oli liitossa jonkin villiheimon kanssa.
Page 115
Olisimme niin mielellämme halunneet nähdä ja kiittää isäntäämme.
Page 131
" "Terkoz toki sai väistyä", sanoi Tarzan synkästi.
Page 134
Hyvänen aika! Tämä vasta on kummallista!" "Niin", vastasi Tarzan ja jatkoi oltuaan hetkisen vaiti: "Herra Philander, muistatteko mitään yksityiskohtia niistä kolmesta luurangosta, jotka löydettiin majastani afrikkalaisen viidakon ääreltä ja sittemmin haudattiin?" "Muistan asian varsin selvästi, herra Tarzan", vastasi Philander.