Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 49

liikahtanut. Nyt hän saattoi
tähdätä silmän ja korvan väliin.

Hänen sormensa painoi liipasinta, ja hänen laukaistessaan
hyppäsi Numa. Samalla hetkellä teki säikähtynyt hevonen vimmatun
pakoyrityksen -- liekaköysi katkesi ja ratsu laukkasi jokirotkoa
pitkin erämaata kohti.

Mikään tavallinen mies ei olisi välttänyt noita hirveitä käpäliä, kun
Numa hyökkäsi niin lyhyen matkan päästä, mutta Tarzan ei ollut mikään
tavallinen mies. Hänen aikaisemmasta lapsuudestaan asti olivat hänen
elämänsä villit vaiheet pakostakin harjaannuttaneet hänen lihaksensa
toimimaan ajatuksen nopeudella. Niin nopea kuin _el adrea_ olikin,
apinamies oli vielä nopeampi, ja niinpä iso peto mäjähti puuta
vasten, jonka juurella oli toivonut kohtaavansa pehmeätä ihmislihaa,
kun taas Tarzan muutaman askeleen päästä oikealta upotti toisen
luodin sen ruhoon, ja se usutti sen kynsien ja karjuen häntä kohti.

Kaksi kertaa vielä ampui Tarzan nopeasti perätysten, ja sitten _el
adrea_ virui hiljaa eikä enää karjahdellut.

Tässä ei enää ollut herra Jean Tarzan, vaan Apinain Tarzan, joka
laski villin jalkansa villin saaliinsa ruumiille ja sitten, nostaen
kasvonsa täysikuuta kohti, korotti mahtavan äänensä rotunsa kaameaksi
ja peloittavaksi huudoksi -- otuksen kaataneen urosapinan huudoksi.
Ja villien vuorten villejä olentoja vapisutti tämä uusi peloittava
ääni, pysähdyttäen ne saaliinajostaan. Alhaalla erämaassa taas
aavikon lapset saapuivat vuohennahkateltoistaan ja tähystivät
vuorille päin, peläten jonkun uuden ja kamalan vitsauksen tulleen
heidän laumojansa hävittämään.

Runsaan puolen kilometrin päähän laaksosta, jossa Tarzan seisoi,
pysähtyi äänen kuullessaan parikymmentä valkoviittaista hahmoa,
joilla oli pitkät, häijynnäköiset pyssyt. He katsoivat kysyvästi
toisiinsa. Mutta kun ääni ei toistunut, ryhtyivät he jälleen hiljaa
hiipien jatkamaan matkaansa laaksoon.

Tarzan oli nyt varma, että Gernoisilla ei ollut aikomustakaan
palata häntä noutamaan, mutta hän ei voinut käsittää, mikä syy oli
kannustanut upseerin jättämään hänet yksin ja kuitenkin sallimaan
hänen vapaasti palata leiriin. Hevosensa menetettyään hän päätti,
että oli järjetöntä kauemmin viipyä vuoristossa, ja lähti siis
astumaan erämaata kohti.

Tuskin oli hän ehtinyt joenuomaan, kun ensimmäinen valkoviitta
ilmestyi laaksoon vastakkaiselta puolelta. Hetkisen tarkastivat he
suojaavien kivien takaa pikku syvännettä, mutta kun olivat havainneet
sen tyhjäksi, riensivät he sen yli. Puun alta hiukan sivultapäin he
keksivät leijonan raadon. Hillityin huudahduksin he kerääntyivät sen
ympärille. Tovin kuluttua he kiitivät joenuoman rotkoa alaspäin,
jota pitkin Tarzan astui vähän matkaa heidän edellään. He liikkuivat
varovaisesti ja hiljaa, käyttäen hyväkseen mitä suojaa sattui,
niinkuin tekevät ihmistä väijyilevät ihmiset.




KYMMENES LUKU

Varjojen laakson läpi


Kun Tarzan käveli karua joenuurtoa pitkin Afrikan hohtavan kuun alla,
tunsi hän voimakkaana viidakon kutsun. Yksinäisyys ja kesytön vapaus
täytti hänen sydämensä elämällä ja kimmoisuudella. Hän oli jälleen
Apinain Tarzan, jonka kaikki vaistot olivat valveilla mahdollisen
yllätyksen varalta, jonkun viidakkovihollisen puolelta, mutta joka
silti asteli kevein mielin ja pää pystyssä, ylpeän tietoisena
voimastaan.

Vuorten öiset äänet olivat uusia hänelle, ja kuitenkin ne hivelivät
hänen korviaan kuin puolittain unohdetun lemmen vieno sävel. Monet
hän vaistomaisesti tunsi -- ah, olipa yksi varsin kodikaskin:
Sheetan, leopardin, etäinen yskintä. Mutta loppu-ulahduksessa oli outo
nuotti, joka

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 1
Jollei sivistys ollut tehnyt mitään muuta Apinain Tarzanille, oli se toki johonkin määrin opettanut hänet kaipaamaan hänen omaan lajiinsa kuuluvien olentojen seuraa ja vilpittömällä riemulla nauttimaan toveruuden viehkeästä lämmöstä.
Page 5
Sensijaan tarttuivat teräksiset sormet hänen olkapäähänsä, hänet käännettiin kursailematta, ja hän kohtasi saman muukalaisen kylmät, harmaat silmät, joka edellisenä päivänä oli tehnyt hänen aikeensa tyhjäksi.
Page 7
" Mutta ne sanat olivat riittäneet herättämään hänen seikkailuvaistonsa, ja siksipä hän piti noita kahta miestä silmällä heidän nyt kävellessään ripeästi kannella.
Page 10
"Toivon", sanoi hän, "että monsieur ei ole arvostellut minua tiistai-iltana sattuneen ikävän kohtauksen mukaan.
Page 22
Olga ei peljännyt häntä.
Page 24
Olga näyttää viettelevän hurmaavalta yöpukunsa harsomaisessa verhossa ja ruumiinmukaisen viitan puoleksi salatessa suloja, joita edellinen ei salaa ollenkaan.
Page 38
Tarzan puhutteli tyttöä kiittäen häntä uhrauksesta, jonka oli tehnyt hänelle, ventovieraalle.
Page 52
Hän kuulee sen hiipivän lähemmäksi, -- nyt se on hänen vieressään.
Page 67
"Herra Caldwell ei ole laivassa, kapteeni", sanoi hän.
Page 74
Sitten Tarzan valitsi muutamia pirstaleita, joita saattoi käyttää meloina, ja kiiti ennenpitkää hyvää vauhtia etäistä rannikkoa kohti.
Page 76
hetkiseksi loikkauksen ja sen silmänräpäyksen välillä, jolloin se upottaisi hirveät raateluhampaansa murskautuviin luihin.
Page 82
Seuraavana päivänä päätimme nousta huipulle tähystääksemme seutua vuoriston toisella puolen.
Page 87
Vihdoin Tarzanin kuitenkin onnistui heidät tyynnyttää sanomalla, että heidän melunsa opastaisi arabialaiset heidän lymypaikkaansa, jolloin kaikki teurastettaisiin.
Page 108
Ja tällä välin seisoi papitar veitsi ilmassa Tarzanin yläpuolella, katsellen kauhuissaan tuota raivoavaa olentoa, joka levitti tuhoa ja kuolemaa hänen palvelijainsa keskuuteen.
Page 113
Englantilaisen ja hänen morsiamensa elämä oli kuin alituista pahaa painajaisunta, ja kuitenkin he elivät edelleen lopullisen pelastuksen toivossa.
Page 119
Tunnustellen käsillään apinamies huomasi, että viimemainitut kaiketikin olivat hakatut kallioon, koska ei ollut mitään rakoa liitosta ilmaisemassa.
Page 126
Apinana hän oli elämänuransa aloittanut ja apinana hän kuolisi.
Page 132
Saapuisiko hän sittenkin juuri silmänräpäystä liian myöhään? Kuin säikähtynyt kauris hän hyppäsi kapean kuilun yli sen takana jatkuvalle käytävälle.
Page 134
Viime taipaleella Tarzan oli pannut parastaan juosten kuin kauris, jotta hänellä olisi kylliksi aikaa laskeutua kallion kuvetta pitkin ennenkuin oparilaiset pääsisivät huipulle ja vierittäisivät kivimöhkäleitä heidän päälleen.
Page 135
Ei, rakkaani, me olemme molemmat hyvin eläviä.