Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 48

teidän tai jonkun kersanttinne tai korpraalinne
komennettavaksi ja taistelemaan riveissä heidän ohjeittensa mukaan.
Sitä varten minä tulinkin."

"Sepä minua ilahduttaisi", vastasi Gernois irvistäen, mitä ei
yrittänytkään salata. Sitten hän lisäsi lyhyesti: "Te olette minun
käskyjeni alainen, ja minä käsken teitä jäämään tänne, kunnes
palaamme. Päättyköön asia tähän." Ja hän kääntyi ja kannusti ratsunsa
juoksemaan toisten edellä. Hetkistä myöhemmin oli Tarzan yksinään
aution vuoriröykkiön keskellä.

Aurinko paahtoi kuumasti ja senvuoksi hän etsi suojaa läheisen
puun alta. Pantuaan hevosensa siihen liekaan hän istahti maahan
polttelemaan. Itsekseen hän kiroili Gernoisia kepposen vuoksi, jonka
tämä oli hänelle tehnyt. Pieni halpamainen kosto, ajatteli Tarzan,
mutta sitten juolahti äkkiä hänen mieleensä, että mies ei ollut
niin hupsu, tyytyäkseen tekemään vastustajalleen näin joutavaa,
vähäpätöistä kiusaa. Sen takana täytyi olla jotakin syvällisempää.
Näin ajatellen hän nousi ja otti kiväärinsä tupesta. Hän katsoi sen
panoksia ja näki, että makasiini oli täynnä. Sitten hän tarkasti
revolverinsa. Tämän ensimmäisen varovaisuustoimenpiteen jälkeen hän
tarkkasi kukkuloita ja eri rotkojen suita. Hän oli päättänyt, ettei
häntä yllätettäisi torkkumassa.

Aurinko laski yhä alemmaksi, mutta ei näkynyt merkkiäkään spahien
palaamisesta. Vihdoin peittyi laakso varjoon. Tarzan oli liian ylpeä
palatakseen leiriin ennenkuin oli antanut osastolle riittävästi
aikaa ehtiä takaisin laaksoon, jonka arveli määrätyn niiden
kokoontumispaikaksi. Yön tullen hän tunsi itsensä turvallisemmaksi
hyökkäystä vastaan, sillä hän oli pimeän tuttu. Hän tiesi, että
kukaan ei voinut lähestyä häntä niin varovaisesti, että olisi voinut
pettää hänen tarkkaavaiset ja herkät korvansa. Niiden avuksi tuli
silmät, joilla hän näki hyvin yöllä. Ja jos saavuttaisiin häntä kohti
tuulen puolelta, niin hänen nenänsä ilmoittaisi hänelle vihollisen
tulon jo pitkän matkan päästä. Tuntien siis olonsa jotensakin
huolettomaksi hän nukahti, selkä puuta vasten.

Hän oli varmaankin nukkunut jonkun tunnin, sillä kun hänet äkkiä
herätti hänen hevosensa säikähtynyt pärskyminen ja temmellys, valaisi
kuu kauttaaltaan koko pikku laakson, ja kymmenen askeleen päässä
hänestä seisoi hänen ratsunsa kamala peloittaja.

Ylväänä, majesteetillisena, sirosti kaareutuva häntä ojennettuna
ja vavahdellen, kaksi tulisilmää tuijottaen saaliiseen, seisoi
siinä Numa _el adrea_, musta leijona. Pieni ilonväristys kutkutti
Tarzanin hermoja. Hänestä tuntui kuin olisi kohdannut vanhan
ystävän vuosikausien eron jälkeen. Hetkisen hän istui jäykkänä
katsellen erämaiden kuninkaan mahtavuutta. Mutta nyt kyyristyi Numa
hyppäykseen. Hyvin hitaasti kohotti Tarzan pyssyn olkapäätään vasten.
Hän ei ollut ikinä ennen surmannut isoa eläintä pyssyllä, -- tähän
asti hän oli luottanut keihääseensä, myrkytettyihin nuoliin, köyteen,
puukkoon ja paljaihin käsiinsä. Vaistomaisesti hän toivoi, että
hänellä olisi ollut nuolensa ja veitsensä, -- niillä varustettuna hän
olisi tuntenut itsensä varmemmaksi.

Numa lepäsi nyt aivan litteänä maassa, kohottaen vain päätänsä.
Tarzan olisi mieluummin ampunut hiukan sivulta, sillä hän tiesi, mitä
kamalaa tuhoa leijona saattoi tehdä, jos se eli vain pari minuuttia
tai minuutinkin jälkeen haavoittumisensa. Hevonen seisoi kauhusta
vavisten Tarzanin takana. Apinamies astahti varovaisesti sivullepäin,
-- Numa seurasi häntä vain silmillään. Sitten hän astui toisen
askeleen ja kolmannenkin. Numa ei ollut

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 6
" Miehet olivat nyt ympäröineet kuolleet ja haavoittuneet käskijänsä ja ryhtyivät muitta mutkitta heittämään heitä yli laidan mereen, välittämättä siitä, oliko heissä vielä henkeä.
Page 9
"Voi, John", huudahti hän viimein, "tämä on niin kauheata.
Page 18
Kun Kertshak vähän matkan päässä majasta pysähtyi ja huomasi vielä pitelevänsä pyssyä, pudotti hän sen maahan, ikäänkuin se olisi ollut tulikuuma rauta, eikä enää yrittänytkään ottaa sitä haltuunsa -- pamahdus oli ollut liikaa hänen hermoilleen.
Page 19
Hänen ruskettunut ihonsa saattoi hänet äkkiä hirveästi häpeämään, sillä hän huomasi sen ihan karvattomaksi kuin milläkin ilkeällä käärmeellä tai muulla matelijalla.
Page 21
Hänen villi emonsa oli opettanut häntä karttamaan järven syvää vettä, ja olihan hän itsekin nähnyt pikku Geetan vajoovan sinne vain muutamia viikkoja sitten, tulematta enää milloinkaan takaisin.
Page 22
Nämä koettivat matkia Tarzania, mutta hän yksin keksi aina uutta ja kehittyi taitavaksi.
Page 24
Niin kiintynyt hän oli tarkasteluunsa, ettei huomannut lähenevää hämärää, ennenkuin se yllätti hänet, eikä hän enää voinut nähdä kuvia ja merkkejä.
Page 31
Molemmat olivat heti taas jalkeilla, mutta vaikka he olivatkin nopeita liikkeissään, oli Tarzan vielä nopeampi, ja raivostunut Tublat näki nyt edessään ihmislapsen, joka seisoi hänen ja Kaalan välillä.
Page 37
Tarzan ei odottanut enempää, vaan lähti nopeasti matkalle pitkin puiden oksia.
Page 50
He eivät olleet pysyneet hänen tasallaan eivätkä voineet hituistakaan ymmärtää niitä monia ja ihmeellisiä unelmia, jotka askarruttivat heidän ihmiskuninkaansa toimeliaita aivoja.
Page 52
Vyötäisillä oli.
Page 66
tuimasti jotakin, minkä hän käsitti käskyksi, vaikkei voinutkaan sitä ymmärtää.
Page 70
Mikä ilo! Se ei ollut loukkaantunut.
Page 71
Minä jatkan siis siihen suuntaan, jonne itse tahdon, vaikkapa minun pitäisi perille päästäkseni kulkea koko Afrikan ympäri.
Page 76
Se oli kovempaa työtä kuin lapioida äsken peitettyä hautaa, mutta Tarzan oli sisukas ja jatkoi kaivamistaan, kunnes lopulta kuoppa oli kyllin syvä arkun kätköpaikaksi.
Page 93
Varovasti hän poisti lehtikerroksen toisensa perästä, kunnes vihdoin piteli kädessään valokuvaa.
Page 100
Oli jo myöhä iltapäivä, kun uupuneet miehet vihdoin pääsivät ranta-aukealle, mutta kahdelle heistä toi paluu niin suuren ilon, että samassa hetkessä kaikki heidän kärsimyksensä ja huolensa unohtuivat.
Page 104
Tyttö nosti päätään.
Page 115
D'Arnot huokasi helpotuksesta ja alkoi pestä verta Tarzanin kasvoilta.
Page 133
Häntä suututti.