Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 46

puhui hän yksinään muistellen tapausta, "Olga on tosiaan
viskannut kaksikymmentätuhatta frangiansa hukkaan".

Sinä iltana hän oli kapteeni Gerardin vieraana pikku päivällisellä.

"Teitä ei ole suosinut varsin hyvä eräonni?" kysyi upseeri.

"Ei", vastasi Tarzan; "riista näillä tienoin on arkaa, enkä minä
erikoisemmin välitäkään linnuista ja antiloopeista. Luulenpa, että
siirryn kauemmaksi etelään ja koetan kaataa jonkun algerialaisista
leijonistanne."

"Hyvä!" huudahti kapteeni. "Me lähdemme Djelfaa kohti huomenaamulla.
Sinne asti ainakin saatte seuraa. Luutnantti Gernois ja minut on
määrätty kahdensadan miehen kanssa vartioväeksi seudulle, jossa
rosvot tuottavat melkoista häiriötä. Ehkä saamme tilaisuuden ajaa
leijonaa yhdessä. Mitä sanotte?"

Tarzan oli hyvin mielissään, eikä hän epäröinyt sitä tunnustaa. Mutta
kapteeni olisi kummastunut, jos olisi tietänyt Tarzanin riemun oikean
syyn. Gernois istui vastapäätä apinamiestä. Hän ei näkynyt olevan
yhtä mielissään kapteeninsa kutsusta.

"Te havaitsette pian, että leijonanajo on kiihoittavampaa kuin
gasellien ampuminen", huomautti kapteeni Gerard, "ja vaarallisempaa
myös".

"Vaaransa on gasellinampumisellakin", vastasi Tarzan. "Varsinkin kun
lähtee yksinään eräretkelle. Sen sain tänään kokea. Huomasin myöskin,
että vaikka gaselli on arin eläimissä, se ei ole pahin pelkuri."

Puhuttuaan hän vilkaisi vain ohimennen Gernoisiin, sillä hän ei
suonut miehen tietävän, että häntä epäiltiin tai pidettiin silmällä,
ajattelipa mitä tahansa. Hänen huomautuksensa vaikutus upseeriin
saattoi kuitenkin todistaa tämän osanottoa eräihiin äskeisiin
tapahtumiin tai tietoisuutta niistä. Tarzan näki tumman punan
hiipivän esille Gernoisin kauluksen alta. Hän tyytyi siihen huomioon
ja muutti nopeasti puheenaihetta.

Kun osasto ratsasti Bu Saadasta etelään seuraavana aamuna, oli
puolitusinaa arabialaisia sitä saattamassa.

"Ne eivät kuulu komennukseen", selitti Gerard vastaukseksi Tarzanin
kysymykseen. "Ne saattavat meitä vain toveruudesta."

Tarzan oli Algeriassa ollessaan kylliksi tutustunut arabialaisten
luonteeseen tietääkseen, että se ei ollut syy, sillä arabialainen ei
koskaan liioin rakasta muukalaisten seuraa, varsinkaan ranskalaisten
sotilasten. Sen vuoksi heräsi hänessä epäluuloa ja hän päätti pitää
tarkoin simalla tätä pientä joukkoa, joka seuraili sotilaskolonnaa
noin kolmanneskilometrin päässä. Mutta ne eivät saapuneet kyllin
lähelle pysähdyttäessäkään, jotta hän olisi voinut niitä oikein
tarkastaa.

Hän oli kauan ollut varma siitä, että hänen kintereillään hiiviskeli
palkattuja salamurhaajia, eikä hän epäillyt, että Rokoff oli juonen
takana. Tahtoiko tämä sillä kostaa sen, että Tarzan aikaisemmin oli
useammin kuin kerran tehnyt tyhjiksi venäläisen aikeet ja hänet
nöyryyttänyt, vai oliko siihen syynä hänen toimintansa Gernoisin
jutussa, sitä hän ei voinut päättää. Jos jälkimäinen olettamus
oli oikea, ja se näytti luultavalta, koska hän oli havainnut
Gernoisin häntä vaarallista vihollista vastaan, sillä Algerian
erämaissa, joihin he nyt olivat matkalla, sattuisi monta tilaisuutta
raivata tieltään epäilty vihollinen hiljaa ja kenenkään epäluuloa
herättämättä.

Leiriydyttyään kahdeksi päiväksi Djelfaan ratsasti kolonna lounasta
kohti, josta oli saapunut sanoma, että rosvot hätyyttelivät heimoja,
joiden duarit sijaitsivat vuorten juurella.

Pieni arabialaisjoukko, joka oli heitä saatellut Bu Saadasta, oli
äkkiä hävinnyt samana yönä kun käsky oli tullut valmistautua aamulla
lähtemään Djelfasta. Tarzan kyseli siltä ja tältä miehistön joukosta,
mutta kukaan ei voinut hänelle sanoa, miksi maurit olivat heidät
jättäneet tai mihin suuntaan

Last Page Next Page

Text Comparison with The Chessmen of Mars

Page 1
"Aside from seeing you, which is my principal reason for being here, and satisfying myself that I can transport inanimate things from Mars to Earth, and therefore animate things if I so desire, I have no purpose.
Page 16
It was then that she determined to turn back.
Page 21
Panic reigned.
Page 34
Her every hope hinged on this.
Page 43
was naught but a prisoner.
Page 51
His concern was prompted by repeated inquiries on the part of Luud and finally resulted in suggesting to Tara of Helium a plan whereby she might find a new opportunity of escape.
Page 80
Because you and your kind devote your lives to the worship of mind, you believe that no other created beings think.
Page 81
" He was smiling and the girl smiled back at him.
Page 94
Within these shelves, or long, horizontal niches, stood row upon row of small figures, appearing like tiny, grotesque statuettes of men, their long, black hair falling below their feet and sometimes trailing to the shelf beneath.
Page 100
U-Dor, whose riches are uncounted, and the brave O-Tar, whose squealing thoats are stabled within marble halls and fed from troughs of gold, can spare no crust to feed a starving girl.
Page 105
He realized vaguely what had happened.
Page 117
The girl raised her head and looked about, listening, and Lan-O, standing at an opposite window, looking toward the west, motioned Tara to join her.
Page 131
Here he was reinforced by the little army that had marched with him into Manator.
Page 137
Turan thought that he noted an appreciable start of surprise on the part of the taxidermist, but if the old man noticed anything his next words did not reveal it.
Page 142
On the way he met several warriors, but beyond a nod they gave him no heed.
Page 164
Let me now acknowledge my indebtedness; and if promises be not vain from one whose life and liberty are in grave jeopardy, accept my assurance of the great reward that awaits you at the hand of my father in Helium.
Page 168
From what Tasor had told him he guessed correctly that they would be coming to this portion of the palace but for a single purpose--to search for Tara and himself--and it behooved him therefore to seek immediate means for eluding them.
Page 184
it if he does not visit the chamber of O-Mai.
Page 185
He saw a figure slowly arising to a sitting posture from the death bed of O-Mai the Cruel.
Page 198
The girl's happiness at rescue had been blighted by sight of this man whom her virtuous heart told her she had wronged.