Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 45

Hänen mieleensä ei näkynyt hetkeksikään juolahtavan, että kohtaus
teidän ja Nikolasin välillä voisi päättyä toisenlaisin tuloksin.
Ja siinä oli kreivi hänen kanssaan täysin yhtä mieltä ja lisäsi,
että teidän surmaamiseksenne tarvittaisiin kokonainen rykmentti
Rokoffeja. Hän kunnioittaa teidän urheuttanne mitä täydellisimmin.

Minut on komennettu takaisin laivaani. Se lähtee kahden päivän
päästä Havresta suljetuin määräyksin. Jos osoitatte kirjeenne
minulle laivaan, tulevat ne kyllä lopuksi perille. Minä kirjoitan
teille niin pian kuin taas saan tilaisuuden. -- Vilpitön ystävänne

_Paul D'Arnot_'

"Pelkään", hymähti Tarzan puoliääneen, "että Olga on viskannut
kaksikymmentä tuhatta frangiansa hukkaan".

Hän luki useaan kertaan sen kohdan D'Arnotin kirjeestä, jossa
tämä oli kertonut keskustelustaan Jane Porterin kanssa. Se tuotti
Tarzanille jokseenkin synkkää onnea, mutta sekin oli parempi kuin
kaiken onnen puute.

Seuraavat kolme viikkoa olivat varsin köyhät tapauksista. Useissakin
tilaisuuksissa Tarzan näki salaperäisen arabialaisen ja kerran
hän taas puhutteli luutnantti Gernoisia; mutta uutterimmallakaan
vakoilulla ja kintereillä hiiviskelyllä Tarzan ei saanut selville
arabialaisen asuinpaikkaa, niin hartaasti kuin yrittikin.

Gernois, joka ei koskaan ollut sydämellinen, oli pysytellyt
Tarzanista tavallista loitommalla Aumalen ravintolassa sattuneen
välikohtauksen jälkeen. Hänen sävynsä niissä harvoissa
tilaisuuksissa, joissa he olivat joutuneet yhteen, oli ollut selvästi
vihamielinen. Voidakseen säilyttää esittämänsä osan todennäköisyyden
käytti Tarzan melkoisesti aikaa metsästykseen Bu Saadan
läheisyydessä. Hän kuljeskeli kokonaisia päiviä kukkuloilla ollen
etsivinään gaselleja, mutta niinä harvoina kertoina, jolloin hän
tuli kyllin lähelle noita kauniita pieniä eläimiä voidakseen niitä
vahingoittaa, hän salli niiden poikkeuksetta paeta, edes sieppaamatta
kivääriä tupesta. Apinamiehestä ei ollut mitään urheilua tappaa
viattominta ja turvattominta Jumalan luontokappaleista pelkästä
teurastuksen halusta.

Tarzan ei tosiaan koskaan ollut tappanut "huvikseen", eikä tappaminen
tuottanut hänelle nautintoa. Hän rakasti rehellisen taistelun riemua
-- voitonhuumaa -- ja jännittävän menestyksellistä metsästystä
ravinnon hankkimiseksi, jossa hän ponnisti taitonsa ja oveluutensa
toisten taitoa ja oveluutta vastaan. Mutta tulla kaupungista hyvin
ravittuna tänne kaataakseen lempeäsilmäisen kauniin gasellin -- uh,
se oli julmempaa kuin harkittu ja kylmäverinen lähimmäisen murha.
Tarzan inhosi sellaista, ja niinpä hän metsästikin yksinään, jotta
kukaan ei huomaisi hänen teeskentelyänsä.

Kerran, kaiketi siksi, että ratsasti yksinään, hän oli vähällä
menettää henkensä. Hän ratsasti verkalleen pienen rotkon läpi,
jolloin pyssy paukahti hänen takaansa ja luoti suhahti hänen
korkkikypärinsä läpi. Vaikka hän heti kääntyi ja karautti täyttä
nelistä rotkon harjalle, ei hän voinut keksiä mitään jälkeä
ihmisolennosta ennenkuin saapui Bu Saadaan.

"Niin",

Last Page Next Page

Text Comparison with At the Earth's Core

Page 1
"Ten years, and I thought that at the most it could be scarce more than one!" That night he told me his story--the story that I give you here as nearly in his own words as I can recall them.
Page 18
"With a tail, David," remarked Perry, "you would make a very handsome ape.
Page 20
It might be hours, or it might be days--who in the world could tell where it was always noon! By the sun, no time had elapsed--but my judgment told me that we must have been several hours in this strange world.
Page 28
A roar of approval went up from those of the other prisoners and the Sagoths who had witnessed the brief drama; not, as I later learned, because I had championed the girl, but for the neat and, to them, astounding method by which I had bested Hooja.
Page 41
Then the band started another piece, and all was again as silent as the grave.
Page 42
With the advent of the Bos--they call the thing a thag within Pellucidar--two spears were tossed into the arena at the feet of the prisoners.
Page 45
Presently the light increased and a moment later, to my delight, I came upon a flight of steps leading upward, at the top of which the brilliant light of the noonday sun shone through an opening in the ground.
Page 47
The thing was a hollowed log drawn upon the sands, and in the bottom of it lay a crude paddle.
Page 56
Now the water passed above the girl's mouth and nose--her eyes and forehead all that showed--yet still she walked on after the retreating Mahar.
Page 57
And then to my utter amazement I saw the forehead and eyes of the maiden come slowly out of the depths, following the gaze of the reptile just as when she had disappeared beneath the surface.
Page 58
"I thought the Mahars seldom, if ever, slept," I said to Ja.
Page 61
I felt that I was a fool ever to have attempted to escape alone, especially in view of the fact that our plans were already well formulated to make a break for freedom together.
Page 62
Uncouth, perhaps, and brutal, too, if judged too harshly by the standards of effete twentieth-century civilization, but withal noble, dignified, chivalrous, and loveable.
Page 73
"Yes.
Page 75
" "Perry, you ARE mad," I exclaimed.
Page 84
How we were beset by strange and terrible beasts.
Page 96
"If you mean all that you say you will have ample chance to prove it," she said, "if Jubal does not catch and kill you.
Page 97
I was utterly squelched.
Page 102
ate quite as daintily as the most civilized woman of my acquaintance, and finally I found myself gazing in foolish rapture at the beauties of her strong, white teeth.
Page 108
The beasts moved very slowly--that is their action was slow--but their strides covered such a great distance that in reality they traveled considerably faster than a man walks.