Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 43

D'Amorilta kirjeen,
joka oli lähetetty edelleen Sidi-bel-Abbesista. Se avasi vanhan
haavan, jonka Tarzan kernaasti olisi unhoittanut. Silti hän ei ollut
pahoillaan, että D'Arnot oli kirjoittanut, sillä ainakin yksi hänen
puheenaiheistaan herätti apinamiehessä alati mielenkiintoa. Kirje
kuului näin:

'_Rakas Jean_.

Senjälkeen kun teille viimeksi kirjoitin, olen ollut Lontoossa
asioilla. Viivyin siellä kolme päivää. Heti ensi päivänä tapasin
aivan odottamatta erään vanhan tuttavanne -- Henrietta-kadulla.
Ette ikänä arvaisi, kenet. En ketään muuta kuin herra Samuel
Philanderin. Ja tämä on totta. Kuvittelen näkeväni teidän
epäuskoisen ilmeenne. -- Eikä siinä kaikki. Hän pyysi minua
seuraamaan mukanaan hotelliinsa, ja siellä minä tapasin toiset:
professori Archimedes Q. Porterin, neiti Porterin ja sen
suuriruhoisen neekerinaisen, neiti Porterin kamarineidon --
Esmeraldan, muistattehan. Siellä ollessani astui Clayton sisälle.
Heidät vihitään pian tai piakkoin, sillä minä aavistelen, että
voimme odottaa ilmoitusta minä päivänä tahansa. Claytonin isän
kuoleman vuoksi vietetään häät hyvin hiljaisesti, vain lähimpäin
sukulaisten saapuvilla ollen.

Ollessani kahdenkesken herra Philanderin kanssa kävi vanhus
jokseenkin avomieliseksi. Sanoi neiti Porterin jo kolmesti
siirtäneen hääpäivän tuonnemmaksi. Hän uskoi minulle
aavistelunsa, että tyttö ei ollut erittäin halukas avioliittoon
Claytonin kanssa ollenkaan; mutta tällä kertaa näkyy tuumasta
toki tulevan tosi.

Tietysti he kaikki kyselivät teistä, mutta minä kunnioitin
toivomuksianne oikean alkuperänne suhteen ja puhuin vain
nykyisistä hommistanne.

Neiti Porteria erikoisesti innostutti kaikki mitä minulla
oli teistä kerrottavaa, ja hän teki monta kysymystä. Pelkään
jokseenkin epäritarillisella riemulla kuvailleeni haluanne ja
päätöstänne lopuksi palata syntymäviidakkoonne. Jälkeenpäin
sitä kaduin, sillä niiden kauheiden vaarojen ajatteleminen,
joihin jälleen mielitte antautua, näkyi tekevän hänet todella
levottomaksi. 'Enkä sittenkään tiedä', sanoi hän; 'on monta
onnettomampaa kohtaloa kuin se, jonka julma ja kauhea viidakko
tarjoo herra Tarzanille. Häntä eivät ainakaan tunnonvaivat
kiusaa. Ja päivisin on siellä hiljaisia ja rauhallisia hetkiä
ja silmää hiveleviä ihania näköaloja. Teistä tuntunee oudolta,
että tällä tavoin puhun minä, joka olen kokenut peloittavan

Last Page Next Page

Text Comparison with At the Earth's Core

Page 1
"It cannot be!" he cried after a moment.
Page 6
"Ninety miles and 153 degrees," I replied.
Page 10
With an expression of surprise I turned and looked at Perry--it was broad daylight without! "Something seems to have gone wrong either with our calculations or the chronometer," I said.
Page 11
The prospector renders that theory untenable--it, certainly, could never have gone to heaven.
Page 12
Roaring horribly it came toward us at a ponderous, shuffling trot.
Page 18
As we looked at each other we could not help but laugh.
Page 21
The thing's body was as large as that of a full-grown mastiff, its legs were short and powerful, and its jaws broad and strong.
Page 33
He shook his head in despair, and returned to his work.
Page 36
"Here they are not monsters, David," he replied.
Page 37
These terrible convulsions of nature time and time again wiped out the existing species--but for this fact some monster of the Saurozoic epoch might rule today upon our own world.
Page 49
VIII THE MAHAR TEMPLE THE ABORIGINE, APPARENTLY UNINJURED, CLIMBED quickly into the skiff, and seizing the spear with me helped to hold off the infuriated creature.
Page 55
" Scarcely had he spoken than we heard a great fluttering of wings above and a moment later a long procession of the frightful reptiles of Pellucidar winged slowly and majestically through the large central opening in the roof and circled in stately manner about the temple.
Page 56
Now the water was at her waist; now her armpits.
Page 57
Again and again the queen led the girl into the depths and out again, until the uncanny weirdness of the thing got on my nerves so that I could have leaped into the tank to the child's rescue had I not taken a firm hold of myself.
Page 62
Uncouth, perhaps, and brutal, too, if judged too harshly by the standards of effete twentieth-century civilization, but withal noble, dignified, chivalrous, and loveable.
Page 66
Scarce had I touched the earth than I was upon my feet, dashing madly for the path by which I had entered this horrible valley.
Page 83
Slowly, after the manner of locomotion habitual to the Mahars, when they are not using their wings, we crept through throngs of busy slaves, Sagoths, and Mahars.
Page 88
Unmolested I reached the top of the canyon where I found a sheer drop of two or three hundred feet to the bottom of a rocky chasm; but on.
Page 98
I had hoped that Dian would have a kind word to say to me before she went, for she must have known that I was going to my death for her sake; but she never even so much as bid me good-bye, and it was with a heavy heart that I strode through the flower-bespangled grass to my doom.
Page 102
God, how I loved that beautiful, disdainful, tantalizing, prehistoric girl! After we had eaten again I asked Dian if she intended returning to her tribe now that Jubal was dead, but she shook her head sadly, and said that she did not dare, for there was still Jubal's brother to be considered--his oldest brother.