Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 42

sotaväkeä oli lähtenyt sinnepäin. Tarzan seurueineen tapasi
heidät juuri kaupungin ulkopuolella. Komentava upseeri pysähdytti
heidät tiedustaakseen laukauksien syytä. "Kourallinen rosvoja",
vastasi Kadur ben Saden, "hyökkäsi kahden jälkeen jättäytyneen
seuralaiseni kimppuun, mutta kun me palasimme, niin he pian
hajaantuivat. Niiltä jäi kaksi kuollutta. Minun seurueestani ei
kukaan saanut vammaa."

Tämä näkyi riittävän upseerille, ja kirjoitettuaan matkailijain nimet
muistiin hän komensi miehensä eteenpäin, tuodakseen kahakkapaikalta
kaatuneitten ruumiit, jotta koetettaisiin saada selville, keitä he
olivat.

Kahta päivää myöhemmin ratsasti Kadur ben Saden seuralaisineen
etelään, Bu Saadan alla sijaitsevan solan kautta kotimatkalleen
etäiseen erämaahan. Sheikki oli kehoittanut Tarzania lähtemään hänen
ja tyttärensä mukaan ja tyttö oli hartaasti yhtynyt isän pyyntöön.
Mutta vaikka Tarzan ei voinut sitä heille selittää, viittoivat hänen
velvollisuutensa erikoisen vakavina viime päiväin tapausten jälkeen,
joten hän ei saattanut hetkeksikään ajatella toimensa jättämistä.
Sensijaan hän lupasi tulla myöhemmin, jos hänelle suinkin oli
mahdollista, ja heidän täytyi tyytyä siihen vakuutukseen.

Näinä kahtena päivänä Tarzan oli viettänyt melkein kaiken aikansa
Kadur ben Sadenin ja hänen tyttärensä parissa. Hänessä herätti suurta
mielenkiintoa tämä jäykkien ja arvokkaiden soturien rotu, ja hän
käytti heidän ystävyytensä suomaa tilaisuutta tutustuakseen minkä voi
heidän elämäänsä ja tapoihinsa. Tämän tummakulmaisen, ruskeasilmäisen
tytön hauskalla opastuksella hän alkoi myöskin oppia heidän kielensä
alkeita. Todellakin kaihomielin ajatteli hän heidän lähtöänsä, ja
hän pysähdytti hevosensa solan suulle, jonne oli heitä saattanut,
ja katseli pienen seurueen jälkeen niin kauan kuin saattoi heistä
vilahduksenkin eroittaa.

Täällä oli hänen mielensä mukaista kansaa. Heidän villi, karkea,
vaarojen ja vastuksien täyttämä elämänsä vaikutti tuohon puolivilliin
mieheen enemmän kuin mikään oli vaikuttanut hänen näkemiensä
suurkaupunkien veltostuneen sivistyksen piirissä. Tämä elämä voitti
elämän viidakossakin, sillä täällä hänellä olisi ihmisseuraa --
oikeiden ihmisten, joita saattoi kunnioittaa ja pitää arvossa, -- ja
kuitenkin hän olisi lähellä rakastamaansa kesytöntä luontoa. Hänen
päässään pyöri ajatus, että hän tehtävänsä suoritettuaan ottaisi
toimestaan eron ja palasi viettämään lopun ikäänsä Kadur ben Sadenin
heimon keskuudessa.

Sitten hän käänsi hevosensa pään ja ratsasti verkalleen takaisin Bu
Saadaan.

Bu Saadassa asettui Tarzan "Pikku Saharan" hotelliin, jonka
julkisivun puolella sijaitsee tarjoiluhuone, kaksi ruokasalia ja
keittiöt. Molempiin ruokasaleihin mennään suoraan tarjoiluhuoneesta
ja toinen niistä on varattu linnueen upseereille. Tarjoiluhuoneesta
saattaa nähdä kumpaankin ruokasaliin.

Tuohon tarjoiluhuoneeseen Tarzan astui palattuaan Kadur ben Sadenia
ja hänen seuruettaan saattamasta. Oli vielä varhainen aamuhetki,
sillä sheikki oli päättänyt ratsastaa kauaksi sinä päivänä; ja niinpä
Tarzanin palatessa olikin vielä vieraita aamiaisella.

Kun hän sattui vilkaisemaan upseerien ruokasaliin, näki hän jotakin,
mikä toi intoa hänen silmiinsä. Siellä istui luutnantti Gernois, ja
Tarzanin katsellessa lähestyi valkoviittainen arabialainen, joka
kumartuen kuiskasi muutamia sanoja luutnantin korvaan. Sitten hän
lähti rakennuksesta toisen oven kautta.

Itsessään tämä ei mitään merkinnyt, mutta kun mies kumartui upseeria
puhuttelemaan, oli Tarzan burnusin sattumalta auetessa äkännyt
jotakin. Arabialainen kantoi vasempaa käsivarttansa siteessä.




YHDEKSÄS LUKU

"El Adrea"


Samana päivänä kun Kadur ben Saden ratsasti etelään päin, toi
pohjoisesta päin saapuva postivaunu Tarzanille

Last Page Next Page

Text Comparison with The Lost Continent

Page 2
I am a lieutenant in the navy--in the great Pan-American navy, the only navy which now exists in all the world.
Page 8
"Numbers one, two, and five engines have broken down, sir," he called.
Page 19
go up the river and fill our casks with fresh water, search for food and fuel, and then tomorrow be in readiness to push on toward the east.
Page 21
Delcarte's buoyance was entirely unruffled.
Page 22
I may say that it was with no regret that we bid adieu to Tigerland, as we rechristened the ancient Devon, and, beating out into the Channel, turned the launch's nose southeast, to round Bolt Head and continue up the coast toward the Strait of Dover and the North Sea.
Page 23
stopping place was the Isle of Wight.
Page 24
score of wild savages charging down upon us, where I had expected to find a community of civilized and enlightened people.
Page 25
Assured that we were inclined to friendliness, our new acquaintances led us to their village, or, as they call it, camp.
Page 27
As their pace was leisurely, I determined to follow them until I came again within range, as I was sure that they would stop and feed in a short time.
Page 32
Again, I appealed to them to desist.
Page 34
Professor Cortoran, since my return to Pan-America, has suggested another theory which is not entirely without claim to serious consideration.
Page 41
" She said that she would, and with a parting smile she left me.
Page 44
None of them, not even Buckingham, seemed to feel any personal animosity toward me.
Page 50
Again I fired, but others of the ferocious beasts leaped over their fallen fellows and pursued us.
Page 52
I owed my life to her, and, all other considerations aside, that was sufficient demand upon my gratitude and my honor to necessitate my suffering every inconvenience in her service.
Page 71
I judged the little force of a thousand men were detailed here to maintain the authority of a distant government in a conquered country.
Page 72
About three hundred prisoners who had been housed in six prisons at the post marched out of the gates that morning, toward what fate and what future I could not guess.
Page 73
"My people are the most powerful on earth.
Page 77
And then soldiers commenced coming in from the east, but not with the gay assurance of those who came from the south and west--no, these others came in covered wagons, blood-soaked and suffering.
Page 81
A sickly gas jet cast a sad pallor upon the black face of the sentry.