Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 41

me laukaisemme!"

Valkoiset hahmot pysähtyivät äkkiä, ja seurasi hetkisen hiljaisuus.
Sitten kuului neuvottelun supinaa, ja kuin peikot hajaantuivat
aavemaiset ratsastajat joka taholle. Äänetön erämaa ympäröi häntä
jälleen, mutta se oli kohtalokasta, pahaenteistä hiljaisuutta.

Abdul kohottausi toiselle polvelleen. Tarzan heristi viidakon
kouluttamia korviaan, ja pian hän kuuli hevosten astuntaa niiden
liikkuessa pehmeästi hiekassa hänestä itään, länteen, pohjoiseen ja
etelään. Heidät oli saarrettu. Sitten kuului laukaus siltä suunnalta,
johon hän katseli, luoti viuhahti ilmassa hänen päänsä yli, ja hän
ampui vihollisen pyssynliekkiä kohti.

Äkkiä tärisytti äänetöntä erämaata nopea pyssyjen pamahtelu joka
suunnalta. Abdul ja Tarzan laukaisivat leimahduksia kohti. He eivät
vielä voineet nähdä vihollisiansa. Sitten selvisi, että hyökkääjät
saartoivat heidän asemaansa, saapuen yhä lähemmäksi, kun alkoivat
havaita vastustajain vähälukuisuuden.

Mutta joku tuli liian lähelle, sillä Tarzan oli tottunut käyttämään
silmiään viidakkoyön pimeydessä, jota täydellisempää pimentoa ei
tällä puolen haudan ole. Kuului tuskan pamahdus, ja ratsastaja putosi
satulasta.

"Epäsuhde on tasaantumassa, Abdul", virkkoi Tarzan hiljaa naurahtaen.

Mutta he olivat vieläkin liian vähäväkiset, ja kun viisi jäljellä
olevaa ratsumiestä annetusta merkistä hyökätä humahti suoraan
kohti, näytti siltä, että ottelu saisi pikaisen lopun. Sekä
Tarzan että Abdul juoksivat kallioiden suojaan voidakseen pitää
vihollisen edessään. Syntyi tömisevää kavioiden kapsetta, kuului
yhteislaukauksia molemmilta puolin, ja arabialaiset vetäytyivät
takaisin toistaakseen liikkeensä; mutta nyt oli ainoastaan neljä
kahta vastaan.

Muutamaan minuuttiin ei kuulunut mitään ääntä ympäröivästä
pimeydestä. Tarzan ei tiennyt, olivatko arabialaiset jo mielestään
menettäneet kylliksi ja luopuneet taistelusta vai väijyivätkö
loitompana tien varrella, hyökätäkseen heidän kimppuunsa, kun
he jatkaisivat matkaansa Bu Saadaa kohti. Mutta kauan hänen ei
tarvinnut olla epätietoinen, sillä kaikilta suunnilta kuului nyt
uuden hyökkäyksen melske. Tuskin kuitenkin oli ensimmäinen kerta
ammuttu, kun kymmenkunta laukausta pamahti arabialaisten takaa.
Uuden kiistapuolen hurjat huudot kajahtivat ja tanner tömisi monien
hevosten askeleista Bu Saadan tiellä.

Arabialaiset eivät jääneet ottamaan selvää siitä, keitä tulijat
olivat. Lähtiessään ampuen yhteislaukauksen, silloin kun hyökkäsivät
aseman ohi, jota Tarzan ja Abdul pitivät hallussaan, ne karauttivat
tietä pitkin Sidi Aissaan päin. Hetkistä myöhemmin ratsasti Kadur ben
Saden miehineen esiin.

Vanha sheikki tunsi sydämensä huojentuneeksi kuullessaan, etteivät
Tarzan ja Abdul olleet saaneet naarmuakaan. Eivät edes heidän
hevosensa olleet haavoittuneet. Nyt etsittiin Tarzanin luodeista
kaatuneet miehet, ja havaitessaan, että molemmat olivat kuolleet, he
jättivät ne paikoilleen virumaan.

"Miksi ette sanonut minulle, että aioitte niitä väijyä?" kysyi
sheikki loukkaantuneella äänellä. "Olisimme voineet kaataa heidät
kaikki, jos kaikki seitsemän olisimme pysähtyneet heitä kohtaamaan."

"Silloin olisi ollut turha pysähtyä ollenkaan", sanoi Tarzan, "sillä
jos olisimme vain ratsastaneet eteenpäin Bu Saadaa kohti, olisivat
he tuotapikaa yllättäneet meidät ja olisimme kaikin saaneet otella.
Juuri estääkseni omaa riitaani tulemasta muiden turmaksi, pysähdyimme
Abdul ja minä kysymään, mitä he tahtoivat. Enkähän hennonnut
tytärtänne suotta saattaa kuuden miehen ampumatarkkuuden koetauluksi."

Kadur ben Saden kohautti olkapäitään. Hän ei pitänyt siitä, että
hänet oli vietelty väistämään taistelua.

Pieni kahakka näin lähellä Bu Saadaa oli saanut aikaan, että
komppania

Last Page Next Page

Text Comparison with At the Earth's Core

Page 3
"Ten degrees rise--it cannot be possible!" and then I saw him tug frantically upon the steering wheel.
Page 6
Perry pulled it toward him, and once again we were plunging downward toward eternity at the rate of seven miles an hour.
Page 8
I saw him fussing with the valves that regulate the air supply.
Page 12
Notwithstanding our danger I could not help but laugh at Perry's frantic capers as he essayed to gain the safety of the lower branches of the trees he now had reached.
Page 23
How far we marched I have no conception, nor has Perry.
Page 26
After passing over the first chain of mountains we skirted a salt sea, upon whose bosom swam countless.
Page 27
I had forgotten what little geology I had studied at school--about all that remained was an impression of horror that the illustrations of restored prehistoric monsters had made upon me, and a well-defined belief that any man with a pig's shank and a vivid imagination could "restore" most any sort of paleolithic monster he saw fit, and take rank as a first class paleontologist.
Page 36
Why, I am sure that some of the Mahars never sleep, while others may, at long intervals, crawl into the dark recesses beneath their dwellings and curl up in protracted slumber.
Page 42
But for Perry and Ghak I should have leaped to the floor of the arena and shared whatever fate lay in store for this priceless treasure of the Stone Age.
Page 54
"But," added Ja, "there is an entrance near the base of which even the Mahars know nothing.
Page 55
You may be thankful that you are not upon the same side of the wall as they.
Page 59
I was about to congratulate myself upon the miracle which had saved me for the moment, when the memory of the hypnotic powers of the Mahars filled me with apprehension lest they be practicing their uncanny art upon me to the end that I merely imagined that I was alone in the temple.
Page 61
I felt that I was a fool ever to have attempted to escape alone, especially in view of the fact that our plans were already well formulated to make a break for freedom together.
Page 76
They asked me many.
Page 80
Down to the main floor we encountered many Mahars, Sagoths, and slaves; but no attention was paid to us as we had become a part of the domestic life of the building.
Page 89
As I backed along the ledge.
Page 91
Here I found a rather large chamber, lighted by a narrow cleft in the rock above which let the sunlight filter in in sufficient quantities partially to dispel the utter darkness which I had expected.
Page 95
He has been pursuing me across many lands.
Page 102
" It began to look as though I had assumed a contract much too large for me--about seven sizes, in fact.
Page 105
"I must needs have SOME excuse for remaining near you.