Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 40

mitä he saattoivat nähdä
ympäröivästä seudusta, ei suinkaan ollut viehättävää -- laaja alue
epätasaista maata, joka aaltoili pieninä karuina kumpareina. Vain
siellä täällä kasvaa kituutti ryhmä surkastuneita pensaita. Kaukana
etelässä kohosivat saharalaisen Atlas-vuorijonon hämärät ääriviivat.
Kuinka erilaista, ajatteli Tarzan, -- olikaan täällä kuin hänen
poikavuosiensa rennosti rehoittavassa Afrikassa!

Abdul oli aina varuillaan, vilkui taaksepäin aivan yhtä usein kuin
eteensä. Jokaisen kukkulan huipulla, jolle he nousivat, hänellä
oli tapana pysähdyttää hevosensa ja kääntyä perin huolellisesti
tarkkaamaan seutua heidän takanaan. Vihdoin hänen tarkkaavaisuutensa
tuli palkituksi. "Katsokaa!" huudahti hän. "Tuolla takanamme on kuusi
ratsastajaa."

"Varmaankin viimeiltaiset ystävänne, monsieur", huomautti Kadur ben
Saden kuivasti Tarzanille.

"Siitä ei epäilystä", vastasi apinamies. "Olen pahoillani, että
seurani tekee matkanne vaaranalaiseksi. Ensi kylässä minä jään
vaatimaan noilta herroilta selitystä, sillävälin kun te ratsastatte
eteenpäin. Minun ei tarvitse olla tänä iltana Bu Saadassa ja vieläkin
vähemmin, koska silloin ette saisi ratsastaa rauhassa."

"Jos te pysähdytte, niin me pysähdymme", sanoi Kadur ben Saden.
"Siihen asti, kun pääsette turvaan ystävienne luo tai vihollinen on
luopunut takaa-ajosta, me jäämme seuraanne. Siitä asiasta ei ole sen
enempää sanottavaa."

Tarzan nyökäytti päätänsä. Hän oli harvasanainen mies, ja kenties
Kadur ben Saden oli häneen siitäkin syystä mieltynyt, sillä jos
arabialainen jotakin halveksii, niin hän halveksii puheliasta miestä.

Kaiken lopun päivää näki Abdul vilahduksia ratsumiehistä heidän
jäljessään. Ne pysyttelivät aina jokseenkin saman matkan päässä.
Tilapäisten levähdysten ja pitemmän puolipäiväpysähdyksen aikana ne
eivät saapuneet lähemmäksi.

"Ne odottavat pimeän tuloa", sanoi Kadur ben Saden.

Ja pimeä tuli ennenkuin he ehtivät Bu Saadaan. Viimeisellä
vilahduksella, jonka Abdul näki noista heitä vainoavista kolkoista
valkoviittaisista olennoista, juuri ennenkuin hämärä teki
mahdottomaksi heitä eroittaa, oli näyttänyt siltä, että he nopeasti
lyhensivät välimatkaa. Hän kuiskasi sen Tarzanille, kun ei tahtonut
tehdä tyttöä levottomaksi. Apinamies vetäytyi hänen taakseen.

"Sinä ratsastat edeltä muiden kanssa, Abdul", sanoi Tarzan. "Tämä on
minun riitani. Minä odotan lähimmässä sopivassa kohdassa ja tutkin
noita miehiä."

"Sitten odottaa Abdul vieressäsi", vastasi nuori arabialainen, jota
mitkään uhkaukset tai käskyt eivät saaneet luopumaan päätöksestään.

"Hyvä sitten", vastasi Tarzan. "Tässä on niin sopiva paikka kuin
toivoa saattaa. Täällä on kallioita tämän mäen huipulla. Voimme jäädä
tänne ja 'esitellä' itsemme noille herrasmiehille, kun he saapuvat."

He pysähdyttivät hevosensa ja astuivat satulasta. Toiset, jotka
ratsastivat edeltä, olivat pimeässä jo ehtineet heidän näkyvistään.
Etäämpää välkkyivät valot Bu Saadasta. Tarzan otti kiväärinsä sen
tupesta ja irroitti revolverin kotelosta. Hän käski Abdulin vetäytyä
kallion taakse ja viedä hevoset sinne suojaan, jotta eivät joutuisi
vihollisten maalitauluksi, jos nämä ampuisivat. Nuori arabialainen
oli noudattavinaan käskyä, mutta sidottuaan molemmat eläimet lujasti
matalaan pensaaseen hän hiipi takaisin ja heittäytyi vatsalleen
muutaman askeleen päähän Tarzanin taakse.

Apinamies seisoi suorana keskellä tietä ja odotteli. Eikä hänen
tarvinnut kauan odottaa. Nelistäväin hevosten kavioiden kapsetta
alkoi äkkiä kuulua pimeästä hänen alapuoleltaan, hetkistä myöhemmin
hän eroitti liikkuvia vaaleampia täpliä yön tummaa taustaa vasten.

"Seis", huusi hän, "taikka

Last Page Next Page

Text Comparison with Warlord of Mars

Page 4
The pursuit of Thurid carried me along the edge of the sea toward the mouth of the Iss.
Page 11
The water of the river was sweet and cold, for it was unpolluted by decaying bodies--like the Iss--and as for food, why the mere thought that I was nearing my beloved princess raised me above every material want.
Page 12
In an instant I was on the alert, for there could be no wood within that buried river that had not been man brought.
Page 18
were Lakor and his companion of the guardroom.
Page 38
For great distances in all directions rugged hills and arid stretches of dead sea bottom discourage intercourse with them, and since there is practically no such thing as foreign commerce upon warlike Barsoom, where each nation is sufficient to itself, really little has been known relative to the court of the Jeddak of Kaol and the numerous strange, but interesting, people over whom he rules.
Page 50
It was with a sigh of relief that I quitted the chamber, convinced that nothing more than a guilty conscience had prompted my belief that either of my enemies suspected my true identity.
Page 55
"For a time I could not believe the heresies which I heard, and I prayed that my daughter Thuvia might have.
Page 56
died before she ever committed the sacrilege of returning to the outer world.
Page 62
"How may we pass that which is impassable?" "First we must disprove its impassability," I replied.
Page 65
"Not for long, I imagine," I replied; "so let us make haste.
Page 70
I afterward learned that it symbolized the offering of a man's life in return for some great favor done him; and my act of refusing, which I had immediately done, was what was expected of me.
Page 71
Next he asked our names, and from what land we hailed.
Page 75
"Kaor!" I cried as I came closer to them.
Page 81
As my eyes followed the direction indicated I saw two women pacing back and forth in an enclosed garden.
Page 86
I attacked Thurid, and when Salensus Oll had left with Dejah Thoris and the others, leaving Thuvia of Ptarth behind, he, too, had remained in the garden with his daughter, apparently unnoticed, for he was appareled similarly to the guards.
Page 93
Again and again my forefinger traced the first of those four combinations.
Page 99
For an instant I paused, my ear close to the panel, to learn if he had suspected aught, but as no sound of pursuit came from within I wheeled and made my way along the new corridor, following the rope, which I coiled and brought with me as I advanced.
Page 120
both made a rush for the boarding-ladder.
Page 124
Opening the buoyancy escape valves I permitted her to come slowly to the ground, and as she touched, Dejah Thoris and I stepped from her deck and, hand in hand, turned back across the frozen waste toward the city of Kadabra.
Page 131
No longer may John Carter be Prince of Helium"--he paused--"but instead let him be Jeddak of Jeddaks, Warlord of Barsoom!" As the thirty-one judges sprang to their feet with drawn and upraised swords in unanimous concurrence in the verdict, the storm broke throughout the length and breadth and height of that mighty building until I thought the roof would fall from the thunder of the mad shouting.