Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 4

ilkeätä herjaamista."

Kun Tarzan sinä iltana astui hyttiinsä, löysi hän lattialta
kokoontaitetun paperilapun, joka varmaankin oli työnnetty sisään oven
alitse. Hän avasi sen ja luki:

'Herra Tarzan.

Ette kaiketikaan käsittänyt loukkauksenne vakavuutta, sillä
muutoin ette olisi menetellyt niinkuin tänään menettelitte. Olen
valmis uskomaan, että asetuitte väliin tietämättömyydestä ja
aikomatta loukata vierasta henkilöä. Sen vuoksi sallin teidän
esittää anteeksipyynnön ja saatuani vakuutuksenne, että te ette
enää sekaannu asioihin, jotka eivät teitä koske, minä jätän jutun
sikseen. Muutoin, -- mutta olen varma, että katsotte viisaaksi
noudattaa vihjaustani.

Kunnioittaen

_Nikolas Rokoff_.'

Tarzan antoi karun hymyn hetkeksi viipyä kasvoillaan. Sitten hän
heitti koko asian muististaan ja meni levolle.

Läheisessä hytissä puhui kreivitär de Coude puolisolleen.

"Miksi olet niin vakava, rakas Raoul?" kysyi hän. "Olet koko illan
jurotellut ja ollut niin perin synkkänä. Mikä sinua vaivaa?"

"Olga, Nikolas on laivassa. Tiesitkö sen?"

"Nikolas!" huudahti rouva. "Sehän on mahdotonta, Raoul, ihan
mahdotonta. Nikolas on vangittuna Saksassa."

"Niin minäkin luulin, kunnes hänet tänään näin -- hänet ja sen
toisen roiston, Paulvitshin. Olga, minä en voi kauemmin kärsiä
hänen hätyyttelyään. En edes sinun tähtesi. Ennemmin tai myöhemmin
jätän hänet viranomaisten käsiin. Olen tosiaan puolittain päättänyt
selittää kaikki kapteenille, ennenkuin astumme maihin. Ranskalaisella
valtameri-laivalla, Olga, olisi helppo lopullisesti masentaa tämä
meitä väijyvä kosto."

"Ei, ei, Raoul!" huudahti kreivitär vaipuen polvilleen miehensä
eteen, joka istui matalalla leposohvalla pää painuksissa. "Älä tee
sitä. Muista minulle antamaasi lupausta. Sano minulle, Raoul, ettet
sitä tee. Älä edes uhkaa häntä, Raoul." De Coude otti vaimonsa kädet
omiinsa ja katseli hänen kalpeita ja hätääntyneitä kasvojaan jonkun
aikaa ennenkuin puhui, ikäänkuin olisi tahtonut näistä kauniista
silmistä riistää sen todellisen salaisuuden, joka sai vaimon tuota
miestä suojelemaan.

"Tapahtukoon tahtosi, Olga" sanoi hän vihdoin. "Mutta en voi
tätä ymmärtää. Hän on menettänyt kaiken oikeutensa rakkauteesi,
uskollisuuteesi ja arvonantoosi. Hän on uhkana sinun elämällesi ja
kunniallesi ja uhkaa puolisosi elämää ja kunniaa. Toivoakseni et
joudu koskaan katumaan, että olet häntä puolustanut..."

"En minä häntä puolusta, Raoul", keskeytti kreivitär kiivaasti.
"Luulen vihaavani häntä yhtä paljon kuin sinäkin, mutta... Oi, Raoul,
veri on vettä sakeampaa!"

"Olisin tänään halunnut paljastaa hänen oikean värinsä", mörähti de
Coude synkästi. "Molemmin he yrittivät tahrata kunniaani, Olga"; ja
sitten hän kertoi vaimolleen, mitä tupakkahuoneessa oli tapahtunut.
"Ilman sitä ventovierasta miestä

Last Page Next Page

Text Comparison with The Gods of Mars

Page 4
The lesser attraction of this smaller planet and the reduced air pressure of its greatly rarefied atmosphere, afforded so little resistance to my earthly muscles that the ordinary exertion of the mere act of rising sent me several feet into the air and precipitated me upon my face in the soft and brilliant grass of this strange world.
Page 5
The trees of the forest attracted my deep admiration as I proceeded toward the sea.
Page 26
Aside from the two doors I could discern no sign of other aperture, and as one we knew to be locked against us I approached the other.
Page 35
Again and again we turned from one door to another, from the baffling golden panel at one end of the chamber to its mate at the other--equally baffling.
Page 42
"Is Sator Throg to be murdered by his own vassals?" "Have mercy, O Master of the Tenth Cycle!" cried one of the fellows, while the others edged toward the doorway as though to attempt a surreptitious escape from the presence of the mighty one.
Page 57
It was stand your ground and give and take.
Page 76
The combined languages of Earth men hold no words to convey to the mind the gorgeous beauties of the scene.
Page 83
Here we found a small stone prison and a guard of half a dozen blacks.
Page 85
"There is hope yet.
Page 113
"A little to your right," cried Xodar, for there are no points of compass upon Omean where every direction is due north.
Page 115
the boy and hold tight--we are going straight up the shaft.
Page 120
When they have seen my metal it will be to the death.
Page 126
I think that the most fearsome attribute of these awesome creatures is their silence and the fact that one never sees them--nothing but those baleful eyes glaring unblinkingly out of the dark void behind.
Page 129
It is enough that within another minute or two, Tars Tarkas, wearing the metal of a Warhoon chief, was hurrying down the corridor toward the spiral runway, bearing the Warhoon's torch to light his way.
Page 132
Toward noon of the following day we halted to rest our mounts and ourselves.
Page 140
was at his side and one hand grasped his throat.
Page 149
A second burst upon the heels of the first alternately laughing and shrieking as a madman.
Page 157
Into the silence and darkness of the pits you will enter upon your reflection this night with the knowledge that should you fail within a reasonable time to agree to the alternative which has been offered you, never shall you emerge from the darkness and the silence again.
Page 182
It was this fact that assured me that I was not far from the upper pits which lie directly beneath the temple.
Page 188
As fast as he went, however, I was still beside him, urging him on to greater speed.