Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 39

nosti sitten tytön odottavan
arabialaisen käsivarsille.

Ikkunalta Abdul pudottausi lyhyen matkan alhaalla olevalle kadulle,
kun taas Tarzan otti tytön syliinsä ja hyppäsi alas, kuten oli
niin monta kertaa tehnyt omassa kotoisessa metsässään taakka
käsivarsillansa. Pieni säikähdyksen parahdus pääsi tytön huulilta,
mutta Tarzan laskeusi kadulle melkein ilman tärähdystä ja asetti
tytön loukkaantumattomana seisaalleen.

Tyttö riippui hänessä hetkisen.

"Kuinka väkevä herra on ja kuinka ketterä!" huudahti hän. "_El
adrea_, musta leijona, ei ole väkevämpi ja ketterämpi."

"Minä tahtoisin tavata sen 'mustan leijonanne'", sanoi Tarzan. "Olen
paljonkin kuullut siitä puhuttavan."

"Jos tulette isäni duariin, niin saatte sen nähdä", vastasi
tyttö. "_El adrea_ oleksii vuoriston liepeillä sieltä pohjoiseen
ja tulee öisin luolastaan isän duariin ryöstelemään. Yhdellä
ainoalla käpäläniskulla se murskaa härän pääkallon, ja onneton se
myöhästynyt matkaaja, joka öisin ulkona tapaa _el adrean_." Enemmittä
selkkauksitta he pääsivät hotelliin. Uninen isäntä ei millään muotoa
tahtonut suostua panemaan toimeen Kadur ben Sadenin etsimistä ennen
aamua, mutta kultaraha antoi asialle toisen suunnan, niin että
palvelija tuokiota myöhemmin lähti kiertämään pienemmissä hotelleissa
eli karavaanimajoissa, joihin alkuasukkaat yöpyivät ja joissa erämaan
sheikin saattoi otaksua löytävän mieluistaan seuraa. Tarzan oli
pitänyt välttämättömänä löytää tytön isän vielä sinä yönä, peläten
hänen lähtevän kotimatkalleen niin varhain aamulla, että häntä ei
voitaisi tavoittaa.

Kun he olivat odotelleet puolisen tuntia, palasi sanansaattaja Kadur
ben Sadenin kanssa. Vanha sheikki astui huoneeseen kysyvä ilme
ylpeillä kasvoillaan.

"Monsieur on osoittanut minulle kunnian..." aloitti hän, ja sitten
hänen katseensa osui tyttöön. Ojennetuin käsivarsin hän astui huoneen
yli tätä vastaan. "Tyttäreni!" huudahti hän. "Allah on armollinen!"
ja kyyneleet sumensivat vanhan soturin tuimat silmät.

Kun tyttö oli kertonut, kuinka hänet ryöstettiin kodistaan ja millä
tavoin hän nyt vihdoin pelastui, ojensi Kadur ben Saden kätensä
Tarzanille.

"Kaikki, mitä Kadur ben Sadenilla on, kuuluu sinulle, ystäväni, --
henkenikin", lausui hän hyvin koruttomasti, mutta Tarzan tiesi, että
se ei ollut pelkkää sanahelinää.

Päätettiin, että, vaikka kolmen heistä oli ratsastettava tuskin
ollenkaan nukuttuaan, olisi viisainta lähteä aikaisin aamulla ja
yrittää päästä Bu Saadaan yhdessä päivässä. Miehille se olisi
verraten helppoa, mutta tytölle epäilemättä varsin väsyttävä matka.

Hän kuitenkin oli innokkain sille lähtemään, hänestä tuntui, että hän
ei voinut kyllin nopeasti päästä perheen ja tuttaviensa luo, joista
oli ollut kaksi vuotta erossa.

Tarzanista tuntui kuin ei olisi sulkenut silmiäänkään ennenkuin
hänet herätettiin, ja tunnin kuluttua siitä oli seurue matkalla
etelään Bu Saadaa kohti. Usean kilometrin pituudelta oli tie hyvää
ja matka edistyi nopeasti, mutta äkkiä se muuttui hiekka-aukeaksi,
johon hevosten jalat vaipuivat vuohiskarvoja myöten melkein joka
askeleella. Paitsi Tarzania, Abdulia ja sheikkiä tyttärineen
oli mukana neljä villiä maurilaista sheikin heimosta, jotka
olivat saattaneet häntä matkalla Sidi-Aissaan. Näin heillä,
seitsenpyssyisellä joukolla, ei juuri ollut syytä pelätä hyökkäystä
päivän aikaan; ja jos kaikki sujui hyvin, saapuisivat he Bu Saadaan
ennen yön tuloa.

Navakka tuuli verhosi heidät erämaan lentohiekkaan, kunnes Tarzanin
huulet olivat paahtuneet ja rakoilla. Se,

Last Page Next Page

Text Comparison with Thuvia, Maid of Mars

Page 10
What mad caprice could have induced him so to transgress the etiquette of nations? For lesser things great powers had gone to war.
Page 16
that the Prince of Helium might be suspected of considerable knowledge of the act and the whereabouts of the princess.
Page 20
Here the flier settled slowly into the plaza of one of those mute monuments of Mars' dead and forgotten past--the deserted cities that fringe the sad ochre sea-bottoms where once rolled the mighty floods upon whose bosoms moved the maritime commerce of the peoples that are gone for ever.
Page 23
Thar Ban watched until he had disappeared within the yawning portal.
Page 34
in repulsing this adventurous red man, just as Hortan Gur was about to leap from it to the back of his thoat.
Page 39
It is doubtful that she realized that his arm was there, so engrossed was she in the mystery of the strange city before them.
Page 43
"Down! Down upon your bellies before the last of the jeddaks of Barsoom!" CHAPTER VII THE PHANTOM BOWMEN As Jav leaped toward him Carthoris laid his hand upon the hilt of his long-sword.
Page 44
" He half rose from the couch, leaning far forward and pointing an accusing finger at Carthoris.
Page 50
For ages they have come down upon us at intervals, but always with the same results.
Page 51
"My charms are not for you, nor such as you.
Page 53
Listen to me! Listen to the love of the last of the jeddaks of Barsoom.
Page 61
Scarce had they covered a hundred yards when the sound of many men shouting arose behind them.
Page 64
She turned away with a little shrug of disgust that was not lost upon the Lotharian.
Page 73
moving through the deserted city as though no great white apes lurked in the black shadows of the mystery-haunted piles that flanked the broad avenues and the great plaza.
Page 76
Kar Komak laughed.
Page 80
There was, however, a single drawback.
Page 81
It was Komal, the banth-god, rushing wide-jawed upon them! Which had he chosen for his prey? Or was it to be both? They had not long to wait, for though the Lotharian attempted to hold the girl between himself and the terrible fangs, the great beast found him at last.
Page 99
Astok will be back in a moment with enough warriors to overpower me.
Page 100
One against a score now, for other Dusarian craft had joined in the pursuit; but Astok, Prince of Dusar, had built well when he built the Thuria.
Page 104
"When they have served their purpose they remain not to embarrass their masters by their presence.