Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 38

väittävät, ettemme
tulleet sitä tietä -- että olemme yhä rakennuksessa. Sanovat,
että kun ylhäälle kiivenneet ovat liian arkoja käydäkseen meidän
kimppuumme, niin ne uskottelevat, että olemme livistäneet. Heti he
saavat tappelun käyntiin omasta kohden, jos jatkavat torailuansa; ja
se kiinnittää heidän huomionsa."

Vihdoin rakennuksessa olevat lakkasivat etsimästä ja palasivat
kahvilaan. Jotkut jäivät kadulle poltellen ja rupatellen.

Tarzan puhutteli tyttöä kiittäen häntä uhrauksesta, jonka oli tehnyt
hänelle, ventovieraalle.

"Minä pidin teistä", vastasi uled-nail koruttomasti. "Te olitte
toisenlainen kuin muut kahvilassa kävijät. Ette puhutellut minua
raa'asti -- eikä se tapa, jolla annoitte minulle rahaa, ollut
solvaiseva."

"Mitä teet tämän illan jälkeen?" kysyi Tarzan. "Et voi palata
kahvilaan. Et kai voi koskaan enää olla turvassa Sidi Aissassa?"

"Huomiseksi se unohdetaan", vastasi tyttö. "Mutta olisin iloinen, jos
minun ei koskaan tarvitsisi palata tähän tai muuhunkaan kahvilaan. En
ollut siellä omasta halustani; minä olen ollut vanki."

"Vanki!" huudahti Tarzan epäuskoisesti.

"Orjatar olisi oikeampi sana", selitti tyttö. "Rosvojoukko varasti
minut yöllä isäni _duarista_. He toivat minut tänne arabialaiselle,
joka pitää tätä kahvilaa. On jo kulunut lähes kaksi vuotta, kun minä
viimeksi näin omaa kansaani. Ne asuvat hyvin kaukana etelässä. Ne
eivät käy koskaan Sidi Aissassa."

"Tahtoisitko palata oman kansasi luo?" kysyi Tarzan. "Sitten lupaan
saattaa sinut turvallisesti ainakin Bu Saadaan. Siellä voimme varmaan
sopia komendantin kanssa sinun lähettämisestäsi perille asti."

"Oi, m'sieur", huudahti neitonen, "millä voin teille koskaan maksaa!
Ette tarkoittane todella, että te tahdotte tehdä niin paljon
onnettoman uled-nailin vuoksi? Mutta isä voi palkita teitä ja sen hän
tekee, sillä eikö hän ole suuri sheikki? Hän on Kadur ben Saden."

"Kadur ben Saden!" huudahti Tarzan. "Mutta Kadur ben Saden on juuri
tänä iltana Sidi Aissassa. Hän söi minun kanssani päivällistä vasta
muutama tunti sitten."

"Isänikö Sidi Aissassa?" ihmetteli tyttö. "Allah olkoon kiitetty!
Nythän minä olen tosiaan pelastettu."

"Hst!" varoitti Abdul. "Kuunnelkaa."

Alhaalta kuului ääniä, jotka saattoi selvästi eroittaa illan tyynessä
ilmassa. Tarzan ei voinut ymmärtää sanoja, mutta Abdul ja tyttö
tulkitsivat.

"Ne ovat nyt menneet", sanoi jälkimäinen. "Teitä ne tahtovat, herra.
Yksi niistä sanoi, että muukalainen, joka on tarjonnut rahaa teidän
tappamisestanne, makaa Ahmed din Sulefin talossa ranne murskattuna,
mutta on luvannut vielä suuremman palkkion, jos joku väijyy teitä Bu
Saadan tiellä ja tappaa teidät."

"Se on sama mies, joka seurasi herraa tänään torilla", huudahti
Abdul. "Minä näin hänet kahvilassa -- erään toisen kanssa. Ja
molemmat menivät sisäpihaan puhuteltuaan tätä tyttöä. Ne juuri
meidän kimppuumme hyökkäsivätkin ja ampuivat meitä kahvilasta ulos
tullessamme. Miksi ne tahtovat tappaa teidät, m'sieur?"

"En tiedä", vastasi Tarzan ja lisäsi hetkisen perästä: "Paitsi
jos..." Mutta hän ei päättänyt lausettaan, sillä se ajatus, joka
salaisuuden ainoana järkevänä selityksenä oli juolahtanut hänen
mieleensä, tuntui samassa aivan uskomattomalta.

Sitten miehet poistuivat kadulta. Piha ja kahvila tyhjentyivät.
Varovaisesti laskeutui Tarzan tytön ikkunalle. Huone oli tyhjä. Hän
palasi katolle, laski Abdulin alas ja

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan the Untamed

Page 18
As before there was no outcry.
Page 20
Forcing his captive to walk before him he pushed.
Page 27
As his interested gaze moved hither and thither from one point of interest to another he heard from a point upon the hillside below him, above the roar of cannon and the crack of rifle fire, a single rifle spit.
Page 29
The officers were discussing the advantage in numbers possessed by the enemy and the inability of the British to more than hold their present position.
Page 41
The ape-man grasped the bomb firmly in his right hand.
Page 44
It was a wild beast whose teeth fastened upon the shoulder of the Hun--it was a wild beast whose talons sought that fat neck.
Page 49
Then she busied herself collecting firewood and by the time darkness had fallen she had a good fire and enough wood to last until morning.
Page 67
He would cross the dry country and come to.
Page 117
"What do you mean?" asked the young Englishman.
Page 119
"You do not have to," Tarzan assured him.
Page 122
Before departing she had insisted that the man leave a note for Tarzan thanking him for his care of them and bidding him goodbye.
Page 124
"They.
Page 145
However, what assurance had Tarzan that Numa would not leap out instantly the way to freedom was open, and before the ape-man could gain the safety of the trees? Regardless of the fact that Tarzan felt no such fear of the lion as you and I might experience under like circumstances, he yet was imbued with the sense of caution that is necessary to all creatures of the wild if they are to survive.
Page 165
The immediate obstruction in his way having been removed, Tarzan was for setting out in search of the spoor of the girl and Smith-Oldwick, that he might discover their fate.
Page 172
Beyond the open door Tarzan, from his distant perch, caught but a fleeting glimpse of life within the city, just enough to indicate that there were other human creatures who abode there, and then the door closed.
Page 174
A quarter of a mile intervened between the forest and the city wall--a quarter of a mile of cultivated land unrelieved by a single tree.
Page 188
This edifice covered the entire width of one end of the plaza.
Page 192
" "No one might even guess," said the old woman.
Page 198
" "Yes," said the girl, "it is true.
Page 229
From the noise out there there must be a dozen of them.