Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 37

joiden päässä he seisoivat. Yksi etsijöistä päästi äkkiä
huudon. Heidät oli keksitty. Nopeasti ryntäsi lauma portaita kohti.
Etumaisin hyökkääjä harppasi kiireesti ylöspäin, mutta portaitten
päässä hän sai äkkiä maistaa miekasta, jota ei ollut odottanut, --
takaa-ajettu oli tähän asti ollut aseeton.

Parkaisten horjahti mies takanaan olevien päälle. Kuin keilat
vierivät nämä portaita alas. Vanha ja ränstynyt rakenne ei voinut
kestää tätä tavatonta painoa ja rynnistelyä. Naristen ja ryskyen
murtui puu ja portaat luhistuivat arabialaisten alta. Tarzan, Abdul
ja tyttö jäivät kolmisin heikolle lavalle.

"Tulkaa!" huusi uled-nail. "Ne saavuttavat teidät toisten
portaitten kautta tulemalla naapurikammiosta omaani. Meillä ei ole
silmänräpäystäkään hukattavana."

Juuri kun he saapuivat huoneeseen, kuuli Abdul huudon ja tulkitsi sen
Tarzanille. Se kuului alhaalta pihasta, ja siitä selvisi, että useita
miehiä oli rientämässä kadulle estääkseen pakoonpääsyn siltä puolen.

"Nyt me olemme hukassa", sanoi tyttö koruttomasti.

"Me?" kysyi Tarzan.

"Niin, herra", vastasi tanssijatar; "ne tappavat minut myös. Enkö
minä ole auttanut teitä?"

Tämä antoi asialle toisen muodon. Tarzan oli pikemminkin nauttinut
kamppailun kiihoituksesta ja vaarasta. Hän ei ollut hetkeksikään
otaksunut, että Abdul tai tyttö saisivat kärsiä, ja hän oli
perääntynyt vain sen verran, että suojeli itsensä surmalta. Hänellä
ei ollut mitään aikomusta paeta, ennenkuin näkisi, että viipyminen
tietäisi varmaa tuhoa. Yksinään hän olisi voinut hyökätä tuon
sullotun lauman keskelle ja hutkien ympärilleen Numa-leijonan tavoin
säikäyttää arabialaisia niin pahanpäiväisesti, että pako olisi ollut
helppo. Nyt hänen täytyi ajatella ainoastaan näitä kahta uskollista
ystäväänsä.

Hän astui lattian poikki kadunpuolisen ikkunan luo. Tuossa tuokiossa
ilmestyi sen alle vihollisia. Hän saattoi kuulla, kuinka ne jo
kiipesivät portaita ylös seuraavaan suojaan, hetkisen perästä
ne olisivat ovella hänen vieressään. Hän nosti toisen jalkansa
ikkunalaudalle ja pisti päänsä ulos, mutta ei katsonut alaspäin.
Hänen yläpuolellaan oli käsivarren ulottuvilla rakennuksen matala
katto. Hän kutsui tyttöä. Tämä tuli ja seisahtui hänen viereensä.
Tarzan laski mahtavan käsivarren hänen vyötäisilleen ja nosti hänet
olalleen.

"Odota täällä, kunnes ylhäältä kurotan itseni sinut nostamaan", sanoi
hän Abdulille. "Kasaa sillä välin ovea vasten kaikki, mitä huoneessa
on, -- se viivyttää heitä kyllin kauan."

Sitten hän nousi kapean ikkunan laudalle tyttö olallaan.

"Pidä tiukasti kiinni", varoitti hän tanssijatarta. Hetkistä
myöhemmin hän oli kiivennyt katolle keveästi ja ketterästi kuin
apina. Laskien tytön irti hän kuroitti yläruumistaan kauas katon
räystään yli ja kutsui hiljaa Abdulia. Nuorukainen riensi ikkunaan.

"Anna kätesi", kuiskasi Tarzan. Taemmassa suojassa olevat miehet
jyskyttivät ovea. Äkkiä se murtui ja painui sisään, ja samalla
hetkellä tunsi Abdul itseänsä nostettavan kuin höyhentä ylös katolle.
Se ei ollut silmänräpäystäkään liian aikaista, sillä samassa kun
miehet murtautuivat huoneeseen, josta toiset olivat juuri poistuneet,
ilmestyi tusinan verta muita kadun kulmaan rientäen juoksujalkaa
tytön ikkunan alle.




KAHDEKSAS LUKU

Ottelu erämaassa


Kyyristellessään uled-nailien huonerivin katon päällä he kuulivat
arabialaisten sadatuksia alhaalta. Abdul tulkitsi tuon tuostakin
Tarzanille.

"Ne morkkaavat nyt alhaalla kadulla olevia siitä, että päästivät
meidät niin helposti livistämään. Toiset taas

Last Page Next Page

Text Comparison with Thuvia, Maid of Mars

Page 8
It guards the vitals of the instrument from crafty tampering.
Page 13
Freighters have other landing-stages at various lower levels, to within a couple of hundred feet of the ground; nor dare any flier rise or drop from one plane to another except in certain restricted districts where horizontal traffic is forbidden.
Page 18
Within a hundred yards of the ground it came to rest, floating gently in the light air, and at the same instant an alarm sounded at the sleeper's ear.
Page 19
Carthoris waited to see no more.
Page 26
He sprang forward at.
Page 27
Another banth had entered the passageway on HIS trail! His position was anything but pleasant.
Page 31
That they were beings like himself he was sure, though they were at too great distance from him for him to be positive that they were red men.
Page 47
Yes, even his palate was deceived.
Page 51
He seeks to tempt me.
Page 52
Then they became at once dreamy and penetrating as they fairly bored into the girl's brain.
Page 67
As he followed rapidly downward toward the dead sea-bottom, where he knew he must lose.
Page 80
As they waited in the low-ceiled, pleasant living room of the farmhouse until the meal should be ready, Carthoris drew his host into conversation that he might learn his nationality, and thus the nation under whose dominion lay the waterway where circumstance had placed him.
Page 84
That you succeeded in shifting the guilt upon the Prince of Helium was fortunate, and a masterly move of strategy; but were the girl to know the truth and ever return to her father's court, all Dusar would have to pay the penalty, and to have her here a prisoner amongst us would be an admission of guilt from the consequences of which naught could save us.
Page 86
He went cold and then hot to the memory of it.
Page 89
And then, too, there.
Page 91
" He paused.
Page 101
As they came close above the stricken ship, they could see that it would be but a question of minutes before the green horde would swarm across the armoured bulwarks to glut the ferocity of their bloodlust upon the defenders.
Page 103
"Why should we fight," he asked.
Page 109
Shador.
Page 110
Zode.