Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 36

perälle pelkkä hyökkääjäin lukumäärä.
Nuori arabialainen pysyi uskollisena herralleen ja taisteli hänen
vieressään, paljastettu veitsi kädessä.

Hirvittävillä iskuilla kaatoi apinamies kaikki, jotka tulivat hänen
voimakkaiden käsiensä ulottuville. Hän taisteli tyynesti ja sanaa
sanomatta, sama hymyn aihe huulilla kuin silloin, kun hän nousi
nutistamaan miehen, joka oli häntä herjannut. Näytti mahdottomalta,
että hän tai Abdul voisi säästyä hengissä heitä ympäröivien kamalien
miekkain ja puukkojen sekamelskassa, mutta juuri hyökkääjäin
lukumäärä osoittautuikin heidän parhaaksi suojamuurikseen. Niin
tiukkaan sullottu oli kirkuva, sadatteleva rahvaslauma, että mitään
aseita ei voitu edullisesti käyttää, eikä kukaan arabialaisista
tohtinut ampua peläten haavoittavansa maanmiehiään.

Vihdoin Tarzanin onnistui siepata yksi sitkeimmistä hyökkääjistä.
Nopealla nykäisyllähän riisui mieheltä aseet ja pitäen häntä sitten
kilpenä edessään perääntyi verkalleen Abdulin kanssa pienelle,
sisempään pihaan vievälle ovelle. Kynnyksellä hän pysähtyi hetkiseksi
ja kohottaen sätkyttelevän arabialaisen päänsä yläpuolelle paiskasi
hänet kuin heittokoneesta vasten päällekarkaavien toverien naamoja.

Sitten Tarzan ja Abdul astuivat puolihämärään pihaan. Säikähtyneet
uled-nailit kyyristelivät kunkin kammioon vievien portaitten
yläpäässä. Pihan ainoana valaistuksena oli torkkuvat kynttilät,
joita kukin tyttö oli niiden oman talin avulla kiinnittänyt puiseen
ovenpeiliinsä, paremmin näytelläkseen sulojaan niille, jotka
sattuisivat astumaan pimeän, rakennuksien ympäröimän pihan poikki.

Tuskin olivat Tarzan ja Abdul lähteneet huoneesta, kun revolveri
paukahti läheltä heidän selkänsä takaa pimennosta erään käytävän
alta. Kun he kääntyivät tätä uutta vihollista vastaan, juoksi heitä
kohti kaksi verhottua olentoa ampuen tullessaan. Tarzan ryntäsi
heitä tavoittamaan. Etumainen virui sekuntia myöhemmin pihan
tallatussa loassa aseettomana ja voihkien, toinen ranne taitettuna.
Abdulin puukko tunkeutui toisen sisuksiin samalla hetkellä, kun
miehen tähtäys petti, hänen kohottaessaan revolveriansa uskollisen
arabialaisen otsaa kohti.

Raivostunut lauma hyökkäsi nyt kahvilasta ulos saalistaan takaa
ajamaan. Uled-nailit olivat sammuttaneet kynttilänsä erään toverinsa
huutamasta käskystä, ja piha sai nyt hiukan valoa ainoastaan kahvilan
avoimesta ja ihmisten puoleksi täyttämästä ovesta. Tarzan oli
siepannut miekan mieheltä, joka oli kaatunut Abdulin puukosta, ja nyt
hän seisoi odottaen niiden ryntäystä, jotka pimeän läpi tulivat heitä
etsimään.

Äkkiä hän tunsi keveän käden takaapäin laskeutuvan olalleen ja naisen
äänen kuiskaavan: "Nopeasti, m'sieur, tänne päin! Seuratkaa minua!"

"Tule, Abdul", sanoi Tarzan hiljaa nuorukaiselle; "emme voi joutua
pahempaan pulaan muualla".

Nainen kääntyi ja johti heidät kapeita portaita ylös, jotka
päättyivät hänen huoneensa ovelle. Tarzan oli ihan hänen
kintereillään. Hän näki kultaiset ja hopeiset rannerenkaat paljaissa
käsivarsissa, kultarahoista sommitellut ketjut riippumassa
hiuskoristuksista ja puvun kirkkaan loistavat värit. Tämä nainen oli
siis tanssijatar, ja Tarzan tiesi vaistomaisesti, että hän oli sama
uled-nail, joka aikaisemmin illalla oli kuiskannut varoituksen.

Päästessään portaiden yläpäähän he saattoivat kuulla vihaisen joukon
etsivän alhaalta pihasta.

"Pian ne etsivät täältä", kuiskasi tyttö. "Ne eivät saa löytää teitä
täältä, sillä vaikka te tappelette monen miehen voimalla, niin ne
sittenkin lopuksi tappavat teidät. Rientäkää; te voitte hypätä minun
huoneeni takimmaisesta ikkunasta alas kadulle takana. Ennenkuin ne
huomaavat, että te ette enää ole pihassa, ehditte turvallisesti
hotelliin."

Mutta tytön vielä puhuessa oli useita miehiä jo hyökännyt portaita
ylöspäin,

Last Page Next Page

Text Comparison with At the Earth's Core

Page 1
Tomorrow you may care to ride out and see it.
Page 4
The world was at least ignorant of its bereavement, while to me it was a real and terrible actuality.
Page 10
The upper half was above the surface of the ground.
Page 12
Fully thrice the size of the sun I had known throughout my life, and apparently so near that the sight of it carried the conviction that one might almost reach up and touch it.
Page 20
But on both occasions those lithe, powerful tails reached out and found sustaining branches, nor did either of the creatures loosen their grasp upon me.
Page 23
How far we marched I have no conception, nor has Perry.
Page 29
Then at a sudden turn we emerged into the full light of the noonday sun.
Page 30
" "I did not know, Ghak," I cried.
Page 31
Then was her father king of Amoz, and her mother was daughter of the king of Sari--to whose power I, his son, have succeeded.
Page 46
I can only compare with that occasionally experienced in dreams.
Page 51
The skill with which he handled his crude and awkward craft elicited my deepest admiration, since it had been so short a time before that I had made such pitiful work of it.
Page 57
For a time all was silence within the temple.
Page 62
It was all a matter of chance and so I set off down that which seemed the easiest going, and in this I made the same mistake that many of us do in selecting the path along which we shall follow out the course of our lives, and again learned that it is not always best to follow the line of least resistance.
Page 70
With his.
Page 92
a great forest clothed them to the foot of the red and yellow and copper green of the towering crags which formed their summit.
Page 103
The more I thought about it the madder I got, so that by the time I reached the valley I was furious, and the result of it was that I turned right around and went up that cliff again as fast as I had come down.
Page 105
" "But Jubal's brothers--and cousins--" I reminded her, "how about them?" She smiled, and hid her face on my shoulder.
Page 112
The battle did not last a great while, for when Dacor and I led our men in upon the Sagoth's right with naked swords they were already so demoralized that they turned and fled before us.
Page 114
Because of the angle at which we had entered the ground the trip required nearly a day longer, and brought me out here upon the sand of the Sahara instead of in the United States as I had hoped.
Page 116
Did the Arabs murder him, after all, just on the eve of his departure? Or, did he again turn the nose of his iron monster toward the inner world? Did he reach it, or lies he somewhere buried in the heart of the great crust? And if he did come again to Pellucidar was it to break through into the bottom of one of her great island seas, or among some savage race far, far from the land of his heart's desire? Does the answer lie somewhere upon the bosom of the broad Sahara, at the end of two tiny wires, hidden beneath a lost cairn? I wonder.