Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 35

havaitessaan Tarzanin eurooppalaisen puvun ja vainuten
aulista lahjaa heitti silkkihuivinsa hänen olalleen, saaden frangin
palkaksi.

Kun toinen tanssijatar oli astunut hänen paikalleen lattialle, näki
tarkkasilmäinen Abdul äskeisen tytön juttelemassa kahden arabialaisen
kanssa huoneen peräpuolella lähellä sivuovea, joka vei sisempään
pihaan. Sitä kiertävällä parvekkeella sijaitsivat ne huoneet, joissa
kahvilassa tanssivat tytöt asuivat.

Ensiksi hän ei kiinnittänyt näkemäänsä mitään huomiota, mutta pian
hän silmäkulmansa alta tirkistäen havaitsi miehen nyökkäävän heihin
päin ja tytön kääntyvän ja salavihkaa vilkaisevan Tarzaniin. Sitten
arabialaiset häipyivät oviaukosta pihan pimentoon.

Kun jälleen tuli saman tytön tanssivuoro, leijaili hän lähellä
Tarzania ja soi yksistään tälle herttaisimmat hymynsä. Monta
vihaista katsetta loivat erämaan mustanpuhuvat, tummasilmäiset pojat
kookkaaseen eurooppalaiseen, mutta ei hymy eivätkä otsanrypistykset
tehneet häneen mitään ulkonaisesti näkyvää vaikutusta. Taaskin
viskasi tyttö huivinsa hänen olkapäälleen ja sai hopeafrangin
palkaksensa. Pistäessään sitä otsaripansa alle sikäläisten
tanssijatarten tapaan hän kumartui Tarzania kohti kuiskaten nopeasti
muutaman sanan.

"Ulkona pihassa", virkkoi hän hätäisesti murteellisella
ranskankielellä, "tahtoo kaksi miestä herralle pahaa. Ensiksi minä
lupasin vietellä teidät heidän luokseen, mutta te olette ollut hyvä,
enkä minä voi sitä tehdä. Rientäkää pois, ennenkuin ne huomaavat,
että minä olen ne pettänyt. Minä luulen, että ne ovat kovin häijyjä
miehiä."

Tarzan kiitti tyttöä vakuuttaen hänelle olevansa varovainen, ja
tanssinsa lopetettuaan tämä astui pienelle ovelle ja meni ulos
pihaan. Mutta Tarzan ei lähtenyt kahvilasta, vaikka häntä oli
kehoitettu.

Puoleen tuntiin ei tapahtunut mitään tavallisuudesta poikkeavaa,
mutta sitten astui yrmeän näköinen arabialainen kadulta kahvilaan.
Hän seisahtui lähelle Tarzania tehden tahallaan loukkaavia
huomautuksia eurooppalaisesta, mutta kun hän puhui äidinkieltään,
ei Tarzan laisinkaan käsittänyt niiden tarkoitusta, ennenkuin Abdul
ryhtyi hänelle selittämään.

"Tuo mies etsii riitaa", varoitti Abdul. "Hän ei ole yksin. Mellakan
syntyessä kääntyisi tosiaankin melkein jok'ainoa täällä teitä
vastaan. Olisi parempi heti lähteä, herra."

"Kysy häneltä, mitä hän haluaa?" käski Tarzan.

"Hän sanoo, että 'kristitty koira' solvasi hänelle kuuluvaa
uled-nailia. Hän etsii riitaa, m'sieur."

"Sano hänelle, että minä en solvannut hänen uled-nailiansa enkä
ketään muutakaan niistä ja että soisin hänen jättävän minut rauhaan.
Minulla ei ole riidanaihetta häntä vastaan eikä hänellä minua
vastaan."

"Hän sanoo", vastasi Abdul tulkittuaan Tarzanin ilmoituksen
arabialaiselle, "että te ette ole ainoastaan koira, vaan koiran
poikakin ja että isoäitinne oli hyeena. Syyttää teitä valehtelijaksi."

Tämä torailu oli herättänyt huomiota lähellä olevissa, ja tuota
herjaussanain tulvaa seuraavan ivanaurun purskahdukset osoittivat
selvästi yleisön enemmistön myötätunnon suunnan.

Tarzan ei pitänyt siitä, että hänelle naurettiin, eikä myöskään
arabialaisen hänestä käyttämistä nimityksistä, mutta mitään vihan
merkkiä osoittamatta hän nousi paikaltaan penkiltä. Puolittainen hymy
värähteli hänen huulillaan, mutta äkkiä iski mahtava nyrkki härnäävää
arabialaista kasvoihin, ja iskua tukivat apinamiehen kauheat lihakset.

Heti kun mies kaatui, hyökkäsi puoli tusinaa hurjaa maurilaista
huoneeseen kadulta, missä nähtävästi olivat kahvilan edustalla
odotelleet vuoroansa, huutaen: "Tappakaa uskoton!" ja: "Nujertakaa
kristitty koira!" ja astuivat suoraan Tarzania kohti.

Joukko nuorempia arabialaisia yleisön joukosta hypähti jaloilleen
yhtyäkseen hyökkäykseen aseetonta valkoihoista vastaan. Tarzanin
ja Abdulin tunki huoneen

Last Page Next Page

Text Comparison with The Monster Men

Page 0
THE MONSTER MEN by Edgar Rice Burroughs CONTENTS 1 THE RIFT 2 THE HEAVY CHEST 3 BEAUTY AND THE BEAST 4 A NEW FACE 5 TREASON 6 TO KILL! 7 THE BULL WHIP 8 THE SOUL OF NUMBER 13 9 INTO SAVAGE BORNEO 10 DESPERATE CHANCE 11 "I AM COMING!" 12 PERFIDY 13 BURIED TREASURE 14 MAN OR MONSTER? 15 TOO LATE 16 SING SPEAKS 17 999 PRISCILLA 1 THE RIFT As he dropped the last grisly fragment of the dismembered and mutilated body into the small vat of nitric acid that was to devour every trace of the horrid evidence which might easily send him to the gallows, the man sank weakly into a chair and throwing his body forward upon his great, teak desk buried his face in his arms, breaking into dry, moaning sobs.
Page 7
"Klick! Klick!" he cried, running toward Virginia.
Page 16
Von Horn was.
Page 29
"Ah, poor Number One," he sighed, "that you should have come to such an untimely end--my child, my child.
Page 41
But a short time before he had had his author--the author of his misery--within the four walls of his prison, and yet he had not wreaked the vengeance that was in his heart.
Page 44
Then with the balance of his horde he crept alone in the darkness until opposite Bududreen and the watchers about the chest.
Page 45
It was evident the celestial was no stranger to the use of his deadly weapon, nor to the moments of extreme and sudden peril which demanded its use, for he seemed no more perturbed than had he been but hanging out his weekly wash.
Page 46
The great odds against the two men--their bravery in the face of death, their grave danger--and last and greatest, the fact that one was the father of the beautiful creature he worshipped, wrought a sudden change in Number Thirteen.
Page 50
" The Malay could scarce believe the good fortune which had befallen him so quickly following the sore affliction of losing the treasure.
Page 51
Here she locked and barricaded the door as best she could, and throwing herself upon the berth awaited in dry-eyed terror the next blow that fate held in store for.
Page 73
The creature has been madly infatuated with her ever since the day he took her from Number One, and you have encouraged his infatuation until yesterday.
Page 76
Number Thirteen noticed that when they addressed him it was always as Bulan, and upon questioning them he discovered that they had given him this.
Page 86
From the deck of the larger vessel the deserted prahu which had borne Bulan across the strait was visible, as were the bodies of the slain Dyaks and the misshapen creatures.
Page 92
Bulan looked in wonderment upon the strange, man-like creatures who eyed him threateningly from every hand.
Page 99
The fact was that Professor Maxon regretted the promise he had made von Horn relative to his daughter.
Page 104
" "Stop!" cried Bulan.
Page 111
This belief was strengthened by the haste displayed by both Ninaka and von Horn to escape the neighborhood as quickly as possible, as though they feared that they might be apprehended should they delay even for a moment.
Page 112
Like a great cat Bulan drew himself cautiously to all fours--every nerve and muscle taut with the excitement of the moment.
Page 117
"I mean that all have been killed searching for you, and battling with your enemies.
Page 121
" And the man thought: "Would that I owned a soul that I might aspire to live always near her--always to protect her.