Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 33

yhtä hyvin voinut matkustaa takaisin Pariisiin.
Oranissa hän vietti päivän samoillen arabialaisen kaupunginosan
ahtailla, käyrillä kujilla ja nauttien omituisista nähtävyyksistä.
Seuraavana päivänä hän oli Sidi-bel-Abbesissa, missä esitti
suosituskirjeensä sekä sivili- että sotilasvirkailijoille; mutta
niistä papereista ei käynyt matkan todellinen tarkoitus ilmi.

Tarzan osasi riittävästi englanninkieltä käydäkseen arabialaisten
ja ranskalaisten keskuudessa amerikkalaisesta, eikä muuta vaadittu.
Kun hän tapasi englantilaisen, haastoi hän ranskaa, jotta ei
paljastaisi itseänsä, mutta puhui toisinaan englanninkieltä muille
muukalaisille, jotka sitä ymmärsivät, vaan eivät voineet huomata
pieniä vajavaisuuksia hänen korostuksessaan ja lausumisessaan.

Täällä hän tutustui moniin ranskalaisiin upseereihin ja tuli pian
heidän suosikikseen. Hän tapasi Gernoisin, jonka hän havaitsi
vähäsanaiseksi, nähtävästi huonosta ruuansulatuksesta kärsiväksi,
noin nelikymmenvuotiaaksi mieheksi ja joka seurusteli toveriensa
kanssa vähän tai ei ollenkaan.

Kuukauden aikaan ei tapahtunut mitään merkillistä. Gernoisin luona
ei näkynyt käyvän ketään vieraita eikä hän tilapäisillä käynneillään
kaupungilla ollut tekemisissä kenenkään kanssa, jonka vilkkainkaan
mielikuvituksen lento olisi voinut otaksua vieraan vallan salaiseksi
kätyriksi. Tarzan alkoi toivoa, että huhu sittenkin olisi perätön;
mutta silloin Gernois komennettiin äkkiä kauaksi etelään, Pienessä
Saharassa sijaitsevaan Bu-Sadaan.

Spahi-komppania ja kolme upseeria määrättiin sinne, aikaisemmin
komennetun joukon tilalle. Kaikeksi onneksi oli yksi näistä
upseereista, kapteeni Gerard, tullut Tarzanin kanssa erinomaisen
hyväksi ystäväksi, joten ei herättänyt vähintäkään epäluuloa, kun
apinamies mainitsi mielellään käyttävänsä tilaisuutta seuratakseen
häntä Bu-Saadaan, missä toivoi löytävänsä hyviä metsästysmaita.

Buirassa osasto astui junasta, ja loppupäivä ratsastettiin. Kun
Tarzan Buirassa hieroi kauppaa ratsusta, näki hän vilauksen
eurooppalaisiin vaatteisiin puetusta miehestä, joka tirkisteli häntä
alkuasukas-kahvilan oviaukosta; mutta kun Tarzan katsahti häneen,
kääntyi mies ja astui pieneen matalakattoiseen multahökkeliin. Vaikka
Tarzanista ikäänkuin tuntui, että miehen ryhdissä ja kasvoissa oli
jotakin tutunomaista, ei hän kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota.

Matka Aumaleen oli väsyttävä Tarzanille, jonka kokemus
ratsastustaidosta tähän asti oli rajoittunut oppikurssiin eräässä
Pariisin ratsastuskoulussa, ja senvuoksi hän nopeasti etsi vuoteen
virkistävää lepoa Grossatin hotellissa upseerien ja sotilasten
majoittuessa sotilasasemalle.

Vaikka Tarzan herätettiin aikaisin seuraavana aamuna, oli
spahi-komppania jo taipaleella ennenkuin hän oli lopettanut
aamiaisensa. Hän kiirehti ateriaansa, jotta sotilaat eivät pääsisi
paljoa hänen edelleen, mutta silloin hän sattui vilkaisemaan ovesta,
joka vei ruokasalista tarjoiluhuoneeseen.

Ihmeekseen hän huomasi Gernoisin seisovan siellä ja juttelevan
juuri saman muukalaisen kanssa, jonka hän edellisenä päivänä oli
nähnyt Buiran kahvilassa. Hän ei voinut erehtyä, sillä asennossa ja
vartalossa oli samaa omituista tutunomaisuutta, vaikka miehen selkä
oli häneen päin.

Hänen tarkatessaan silmillään näitä kahta vilkaisi Gernois
ympärilleen ja havaitsi jännittyneen ilmeen Tarzanin kasvoilla.
Muukalainen puhui silloin hiljaa kuiskaillen, mutta ranskalainen
upseeri keskeytti hänet heti, ja molemmat kääntyivät heti poispäin ja
siirtyivät Tarzanin näköpiiristä.

Tämä oli ensimmäinen epäluuloa herättävä seikka, jonka Tarzan oli
koskaan Gernoisin hommissa havainnut, mutta hän oli varma, että
miehet olivat lähteneet tarjoiluhuoneesta vain siksi, että Gernois
oli äkännyt hänen heitä katselevan. Itsepintainen vaikutelma
muukalaisen tutunomaisuudesta vielä vahvisti apinamiehen uskoa, että
tässä vihdoinkin oli jotakin tarkkaamisen arvoista.

Hetkistä myöhemmin Tarzan astui tarjoiluhuoneeseen, mutta miehet
olivat lähteneet, eikä hän

Last Page Next Page

Text Comparison with The Chessmen of Mars

Page 10
Tara of Helium stamped her foot.
Page 16
At last the girl succeeded in righting the flier, perilously close to the ground.
Page 18
She could only guess at the distance she had been carried for she could not believe in the correctness of the high figures that had been piled upon the record of her odometer.
Page 19
Had but a single mooring given to the power of the tempest eleven short-swords would have cut the others; since, partially moored, the.
Page 25
What manner of creatures were these? Suddenly it was night.
Page 36
The creature who carried the bodiless head now set its burden upon the ground and the latter immediately crawled toward one of the bodies that was lying near by.
Page 47
Barsoom, the moons, the sun, the stars, were created for a single purpose.
Page 51
" The following day he told her that Luud had said that she was to be taken into the fields.
Page 57
He did not speak, but his eyes seemed to be boring straight to the center of her brain.
Page 61
The freaks of cyclonic storms are the rule of cyclonic storms, since such storms are in themselves freaks.
Page 86
He came presently to a small gate beside which was a low building and before the doorway of the building a warrior standing guard.
Page 96
"It cannot be that both are of one race.
Page 120
"It is possible," said the officer; "but what were their names?" "The woman was Tara, Princess of Helium, and the man was Ghek, a kaldane, of Bantoom.
Page 128
Make haste! Go!" CHAPTER XV THE OLD MAN OF THE PITS "I shall not desert you, Ghek," said Tara of Helium, simply.
Page 130
A-Kor already has been tried and sentenced by the supreme tribunal of Manator--O-Tar, the jeddak; and you too shall receive justice from the same unfailing source.
Page 149
Once as jed of Gathol and again as Turan the panthan.
Page 167
He seized the fingers in his and carried them to his lips.
Page 184
From his warriors he knew the route that he must take to the horrid chamber of O-Mai and so he forced his unwilling feet across the room before him, across the room where the jetan players sat at their eternal game, and came to the short corridor that led into the room of O-Mai.
Page 189
The girl stirred, but did not awaken.
Page 199
"Know you not, fair daughter of Helium, that this man you call panthan is Gahan, Jed of Gathol?" For just a moment Tara of Helium looked her surprise; and then she shrugged her beautiful shoulders as she turned her head to cast her eyes over one of them at Gahan of Gathol.