Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 32

Tarzan halusi jonkinlaista työtä, lupasi katsoa,
mitä asian hyväksi voitaisiin tehdä.

Ensimmäisenä päivänä, jona Tarzanin sallittiin lähteä ulos, hän
sai sanoman de Coudelta, joka pyysi häntä sinä iltapäivänä käymään
toimistossaan.

Tarzan tapasi kreivin häntä odottelemassa, sai hyvin miellyttävän
vastaanoton, ja herra de Coude onnitteli häntä siitä, että hän
taas jo oli jalkeilla. Kumpikaan ei ollut milloinkaan maininnut
kaksintaistelusta tai sen syystä sen aamun jälkeen, jolloin se oli
suoritettu.

"Luulen löytäneeni jotakin juuri sopivaa teille, herra Tarzan", sanoi
kreivi. "Se on hyvin luottamuksellinen ja vastuunalainen toimi, joka
myöskin vaatii melkoista ruumiillista rohkeutta ja urheutta. En voi
kuvitella mielessäni siihen sopivampaa miestä kuin juuri te olette,
herra Tarzan. Se vaatii paljon matkustamista, ja myöhemmin se saattaa
auttaa teitä paljoa parempaan asemaan -- ehkä diplomaattikunnassa.

"Ensimmältä, vain lyhyen aikaa, olette erityisenä asiamiehenä
sotaministeriön palveluksessa. No, menkäämme sen herran luo, joka
tulee päälliköksenne. Hän voi selittää teille velvollisuutenne paljoa
paremmin kuin minä, ja sitten voitte päättää, haluatteko ottaa toimen
vastaan vai ettekö."

De Coude itse saattoi Tarzanin kenraali Rochéren toimistoon. Tämä
oli sen virkakunnan päällikkö, johon Tarzan kuuluisi, jos hän
ottaisi toimen vastaan. Sitten kreivi jätti hänet, ensin mitä
innokkaimmin kuvailtuaan kenraalille apinamiehen monia avuja, jotka
tekisivät hänet sopivaksi puheena olevaan tehtävään. Puolta tuntia
myöhemmin Tarzan astui ulos toimistosta saatuaan elämänsä ensimmäisen
virkanimityksen. Aamulla hänen oli palattava saamaan lisäohjeita,
vaikka kenraali Rochére jo olikin aivan selvästi lausunut,
että Tarzan saattoi valmistautua lähtemään Pariisista melkein
määräämättömäksi ajaksi, mahdollisesti jo huomenna.

Mitä iloisemmalla mielellä Tarzan riensi kotiin ilmoittaakseen tämän
hyvän uutisen D'Arnotille. Vihdoinkin olisi hänestä jotakin hyötyä
maailmassa, mutta parasta oli se, että hän saisi matkustella ja nähdä
maailmaa.

Hän saattoi tuskin odottaa, kunnes ehti oikein sisälle D'Arnotin
arkihuoneeseen, kertoakseen iloisen uutisen. D'Arnot ei ollut yhtä
mielissään.

"Teitä näkyy riemastuttavan lähteä Pariisista, niin ettemme kenties
näe toisiamme kuukausimääriin. Te, Tarzan, olette perin kiittämätön!"
Ja D'Arnot nauroi.

"Ei, Paul; minä olen pieni lapsi. Minulla on uusi lelu, ja minua
kutkuttaa ihan kuollakseni."

Ja niin tapahtui, että Tarzan seuraavana päivänä matkusti Pariisista
Marseillea ja Orania kohti.




SEITSEMÄS LUKU

Sidi Aissan tanssijatyttö


Tarzanin ensimmäinen tehtävä ei juuri näyttänyt tulevan
kiihoittavaksi eikä olevan tärkeäkään. Muuatta _spahi_-luutnanttia
oli hallituksella syytä epäillä sopimattomista suhteista erään
Euroopan suurvallan kanssa. Tämä luutnantti, nimeltä Gernois, joka
nykyisin oli komennettuna Sidi-bel-Abbesiin, oli hiljattain kuulunut
yleisesikuntaan, jossa hänen tavallisten tehtäviensä yhteydessä
paljon tärkeitä sotilaallisia tietoja oli joutunut hänen haltuunsa.
Näistä tiedoista hallitus epäili tuon suurvallan hierovan kauppaa
upseerin kanssa.

Epäluulo luutnanttia vastaan oli herännyt pelkästä hämärästä
vihjauksesta, jonka tunnettu pariisitar oli mustasukkaisuuden
puuskassa viskannut. Mutta yleisesikunnat ovat arkoja
salaisuuksistaan ja kavallus niin vakava asia, että pelkkää
vihjaustakaan sellaiseen ei voida huoleti sivuuttaa. Ja niinpä
Tarzan oli saapunut Algeriaan amerikkalaiseksi metsästäjäksi ja
matkustajaksi puettuna, pitääkseen tarkasti silmällä luutnantti
Gernoisia.

Hän oli suurella riemulla odotellut jälleen näkevänsä rakkaan
Afrikansa, mutta nämä sen pohjoiset seudut olivat niin erilaiset kuin
hänen troopillinen viidakkokotinsa, että hän kotiinpaluuliikutusta
kokeakseen olisi

Last Page Next Page

Text Comparison with Pellucidar

Page 17
Each realized that here was the very thing he sought.
Page 33
They were magnificent specimens of manhood.
Page 42
While it had always been difficult for me to look upon these things as other than slimy, winged crocodiles--which, by the way, they do not at all resemble--I was now forced to a realization of the fact that I was in the hands of enlightened creatures--for justice and gratitude are certain hallmarks of rationality and culture.
Page 49
The king of Sari turned toward his warriors.
Page 51
"Who are you?" asked Ghak.
Page 60
I did not move.
Page 61
As I sat there upon the beach of the little fiord eating my unpalatable shell-fish, I commenced to wonder how it had been that the four savages had been able to reach me, though I had been unable to escape from my natural prison.
Page 64
Raja was subdued! I stooped and patted him.
Page 90
I watched her for a moment, my heart in my mouth lest some slight mis-step or the slipping of a finger-hold should pitch her to a frightful death upon the rocks below.
Page 92
Then I was in and plumbing the depths.
Page 100
At his side raced his shaggy mate, only a trifle smaller than he and no whit less savage.
Page 101
Neither missed.
Page 104
I should have liked to stop off and explore them, but the business of empire would brook no unnecessary delays.
Page 105
the gulf, and the islander explained that Hooja would undoubtedly follow the coast around.
Page 106
" We had lowered the sail after the blow while we were discussing the best course to pursue.
Page 111
We watched them both most closely, however.
Page 112
Our boat was so much smaller and lighter than any of Hooja's that the three of us forced it ahead almost as rapidly as his larger craft could go under their twenty paddles.
Page 122
Then there are breech-loading rifles and those with magazines that I must hasten to study out and learn to reproduce as soon as we get settled down again; and--" "Hold on, Perry!" I cried.
Page 131
It is always my habit here in Pellucidar to impress upon these savage people that mercy is as noble a quality as physical bravery, and that next to the men who fight shoulder to shoulder with one, we should honor the brave men who fight against us, and if we are victorious, award them both the mercy and honor that are their due.
Page 132
During this long march of conquest we had passed through seven countries, peopled by primitive human tribes who had not yet heard of the federation, and succeeded in joining them all to the empire.