Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 31

vastasi de Coude. "Mutta mitä vääryyttä olette
vaimolleni tehnyt? Hän vannoi minulle, että..."

"En minä sellaista tarkoita", vastasi Tarzan nopeasti. "Itse näitte
kaiken pahan, mitä välillämme tapahtui. Mutta se riitti luomaan
varjon hänen nimeensä ja tärvelemään sellaisen miehen onnen, jota
vastaan en kantanut mitään kaunaa. Syy oli kokonaan minussa,
ja niinpä haluankin sen sovitukseksi tänä aamuna kuolla. Olen
pahoillani, että monsieur ei olekaan niin ihmeellinen tarkk'ampuja
kuin minulle uskoteltiin."

"Sanotte, että syy on kokonaan teidän?" lausui de Coude innokkaasti.

"Kokonaan minun, hyvä herra. Vaimonne on täysin puhdas nainen. Hän
rakastaa ainoastaan teitä. Se, mitä näitte, oli kokonaan minun
syyni. Mutta sinne saapumiseni ei ollut kreivitär de Couden syy
eikä omanikaan. Tässä on paperi, joka sen ehdottomasti todistaa",
ja Tarzan veti taskustaan Rokoffin kyhäämän ja allekirjoittaman
tunnustuksen.

De Coude otti sen ja luki. D'Arnot ja herra Flaubert olivat astuneet
lähelle. He olivat uteliaita näkemään omituisen kaksintaistelun
lopun. Kukaan ei puhunut, ennenkuin de Coude oli lukenut saamansa
asiakirjan, jolloin hän vilkaisi Tarzaniin ja sanoi:

"Te olette hyvin urhea ja ritarillinen mies. Kiitän Jumalaa, etten
teitä surmannut."

De Coude oli ranskalainen. Ranskalaiset ovat herkkiä. Kreivi kietoi
käsivartensa Tarzanin kaulaan ja syleili häntä. Herra Flaubert
syleili D'Arnotia. Ketään ei ollut tohtoria syleilemässä. Kenties
tämä siitä närkästyneenä riensikin väliin vaatien, että hänen
sallittaisiin sitoa Tarzanin haavat.

"Tähän herraan osui ainakin yksi luoti, ehkä kaikki kolme", sanoi hän.

"Kaksi", selitti Tarzan. "Toinen vasempaan olkapäähän ja toinen
vasempaan kylkeen -- molemmat luullakseni vain lihashaavoja."

Mutta tohtori pakotti hänet oikaisemaan itsensä nurmikolle ja
puuhaili hänen kanssaan, kunnes haavat oli puhdistettu ja verenvuoto
tukittu.

Yhtenä seurauksena tästä kaksintaistelusta oli, että kaikki
palasivat D'Arnotin autossa parhaina ystävinä Pariisiin. De Coude
tunsi mielensä niin keventyneeksi saatuaan tämän kahdenkertaisen
vakuutuksen vaimonsa uskollisuudesta, ettei häneen jäänyt
minkäänlaista kaunaa Tarzania vastaan. Tosin oli jälkimäinen ottanut
päälleen paljoa suuremman syyosuuden kuin hänelle oikeastaan kuului,
mutta jos hän olikin hiukan valehdellut, saattoi sen antaa anteeksi,
sillä hän valehteli ritarillisesti.

Apinamies määrättiin muutamiksi päiviksi vuoteeseensa. Hänestä se
oli hupsua ja joutavaa, mutta tohtori ja D'Arnot vaativat sitä niin
hartaasti, että hän heitä miellyttääkseen myöntyi, vaikka pelkkä tuo
ajatuskin häntä nauratti.

"Tämä on lystikästä", sanoi hän D'Arnotille. "Virua vuoteessa
neulanpistosta! Silloin kun Bolgani, gorillakuningas, pienenä
poikapahaisena ollessani repi minut miltei palasiksi -- oliko minulla
silloin mukava, pehmeä vuode levätäkseni? Ehei, vain viidakon
kostea, mätänevien kasvien peittämä maa. Jonkun rehevän pensaan alla
makasin vuorokausia ja viikkoja, hoivaajanani ainoastaan Kaala --
uskollinen Kaala-poloinen, joka torjui hyönteiset haavoiltani ja piti
petoeläimiä loitolla.

"Kun pyysin vettä, toi hän sitä omassa suussaan, -- se oli hänen
ainoa keinonsa. Ei ollut sterilisoitua haavaharsoa, ei antiseptistä
sideainetta -- ei mitään, mikä ei olisi saattanut rakasta tohtoriamme
suunniltaan, jos olisi ollut näkemässä."

Mutta aika kului pian, ja Tarzan oli jalkeilla ennen kuin sitä
aavistikaan. De Coude oli käynyt useita kertoja hänen luonaan ja
kuullessaan, että

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan the Terrible

Page 26
But for him the ape-man could easily have reached Ta-den's side as the latter was urging.
Page 29
Who should know that better than you who are there now? Her father and her brothers were sent to watch Kor-ul-lul; but neither of these questions arouse any tumult in our breasts.
Page 48
It was slowly closing upon the Tor-o-don and in one hand it held a gleaming knife.
Page 64
But Tarzan-jad-guru had not come, and so upon the following morning Pan-at-lee set out upon her return to Kor-ul-JA.
Page 66
no means unusual.
Page 86
sign of any of the inmates of the palace other than slaves, or at least he saw no others at first, though presently he stumbled upon an enclosure which lay almost within the center of the palace grounds surrounded by a wall that piqued the ape-man's curiosity, since he had determined to investigate as fully as possible every part of the palace and its environs.
Page 92
"What is the meaning of this?" "Lu-don claims he has proof that you are not the son of Jad-ben-Otho," replied Ko-tan.
Page 97
" Again there ensued a brief silence while the onlookers waited for Lu-don to thus consummate the destruction of this presumptuous impostor.
Page 98
"Who dare believe," he cried, "that Jad-ben-Otho would forsake his son?" and then he dropped from their sight upon the other side.
Page 99
Instantly the necessary orders were issued and priests and warriors sought the temple exit in pursuit of the ape-man.
Page 101
The fields lay in small level patches that had been cleared of trees and brush.
Page 113
But come, Pan-at-lee, gather for me some of these beautiful blossoms.
Page 119
To elude the creature, then, upon the possibility of discovering some loophole of escape from his predicament seemed to the ape-man the wisest course to pursue.
Page 120
Its thunderous bellows fairly shook the cliff from which the cavernous chambers were excavated.
Page 129
Mo-sar advanced and halted before her.
Page 134
in the walls at considerable distances apart.
Page 142
"Such talk is useless," she said shortly.
Page 187
Now he altered his plans--they would ride to the very village of Om-at upon the GRYF, and the Kor-ul-JA would have food for conversation.
Page 205
It was drawing close to noon.
Page 206
"I will talk with her tonight after she has had a chance to meditate upon the consequences of arousing the wrath of Jad-ben-Otho.