Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 30

heidän oli
noudatettava.

Heidän oli ensin seisottava selät käännettyinä toisiinsa. Herra
Flaubertin antamasta merkistä heidän oli käveltävä vastapäisiin
suuntiin, pistoolit vyöstä riippumassa. Kun kumpikin oli astunut
kymmenen askelta, oli D'Arnotin annettava merkki, jolloin heidän oli
käännyttävä ja ammuttava mielensä mukaan, kunnes toinen kaatui tai
kumpikin oli käyttänyt sallitut kolme patruunaa.

Herra Flaubertin puhuessa otti Tarzan savukkeen kotelostaan ja
sytytti sen. De Coude oli tyyneyden perikuva, -- olihan hän Ranskan
paras ampuja.

Sitten herra Flaubert nyökkäsi D'Arnotille, ja kumpikin sovitti
päämiehensä asentoon.

"Oletteko aivan valmiit, hyvät herrat?" kysyi herra Flaubert.

"Kyllä", vastasi de Coude.

Tarzan nyökkäsi. Herra Flaubert antoi merkin. Hän ja D'Arnot astuivat
muutaman askelen sivulle päin, ollakseen tulilinjan ulkopuolella,
ja taistelijat lähtivät verkalleen eri suuntiin. Kuusi! Seitsemän!
Kahdeksan! D'Arnotin silmissä oli kyyneliä, sillä hän rakasti
Tarzania paljon. Yhdeksän! Vielä askel, ja luutnantti-poloinen antoi
merkin, jota hän niin kammoi. Se kuulosti hänestä hänen parhaan
ystävänsä kuolemantuomiolta.

Nopeasti kääntyi de Coude ja laukaisi. Tarzan vavahti hiukan. Hänen
pistoolinsa riippui vielä sivulla.

De Coude epäröi ikäänkuin olisi odottanut näkevänsä vastustajansa
lyyhistyvän maahan. Ranskalainen oli niin kokenut ampuja, että
varmasti tiesi osanneensa. Mutta Tarzan ei vieläkään liikahtanut
kohottaakseen pistooliaan. De Coude laukaisi jälleen, mutta
apinamiehen asento -- täydellinen välinpitämättömyys, joka ilmeni
hänen kookkaan ruumiinsa jokaisessa liikahduksessa ja huolettomassa
levollisuudessa sekä rauhallinen, häiriintymätön haikujen veteleminen
-- olisi saanut Ranskan parhaimmankin pyssymiehen hämilleen. Tällä
kertaa Tarzan ei vavahtanut, mutta de Coude tiesi taaskin, että oli
osannut.

Äkkiä juolahti selitys hänen mieleensä: Hänen vastustajansa alistui
tyynesti näihin hirvittäviin vaaroihin, toivoen, ettei saisi mitään
kuolettavaa haavaa de Couden kolmesta laukauksesta. Sitten hän
valitsisi oman aikansa ampuakseen de Couden kuoliaaksi harkitusti,
tyynesti ja kylmäverisesti. Pieni väristys karmi ranskalaisen
selkäpiitä. Tämähän oli pirullista. Mikä olikaan otuksiaan tuo mies,
joka saattoi tyynesti seistä kaksi luotia ruumiissaan ja odottaa
kolmatta.

Ja sitten de Coude tähtäsi tarkasti, mutta hän oli menettänyt
ryhtinsä ja ampui harhaan. Tarzan ei vieläkään ottanut vyössään
riippuvaa pistoolia käteensä.

Hetkisen seisoivat molemmat katsellen toisiaan suoraan silmiin.
Tarzanin kasvoilla oli pettymyksen ilme. De Couden ilme osoitti pian
suorastaan kauhua.

Hän ei voinut tätä kauemmin kestää.

"Jumalan äiti! Ampukaa, monsieur!" huusi hän.

Mutta Tarzan ei kohottanut pistooliaan. Sensijaan hän astui de
Coudea kohti, ja kun D'Arnot ja herra Flaubert, käsittäen hänen
tarkoituksensa väärin, aikoivat hyökätä heidän väliinsä, nosti hän
vasemman kätensä ehkäisevästi.

"Älkää pelätkö", sanoi hän heille, "minä en tee hänelle mitään pahaa".

Se oli aivan tavatonta, mutta he pysähtyivät. Tarzan tuli aivan
lähelle de Coudea.

"Kreivin pistoolissa on varmaan ollut joku vika", sanoi hän. "Tai
te itse ette ole oikein kunnossa. Ottakaahan omani, monsieur. Ja
yrittäkää uudestaan." Ja Tarzan tarjosi pistoolinsa perä edellä
vastustajalleen, kummastuneelle de Coudelle.

"_Mon Dieu_!" huudahti jälkimäinen. "Oletteko hullu?"

"En, hyvä ystävä", vastasi apinamies; "mutta minä ansaitsen kuolla.
Se on ainoa tapa, millä voin sovittaa vääryyden, jonka olen tehnyt
hyvin kunnialliselle naiselle. Ottakaa pistoolini ja tehkää niinkuin
pyydän."

"Se olisi murhaa",

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan and the Jewels of Opar

Page 7
"They were very much ashamed of themselves, and were coming back when I met them.
Page 9
A single warrior stood sleepy guard beside the fire that yellow eyes out of the darkness beyond the camp made imperative.
Page 12
Caching the remainder of the deer's hind quarter in the crotch of a tree the ape-man wiped his greasy palms upon his naked thighs and swung off in pursuit of Numa.
Page 14
4 Prophecy and Fulfillment Then Tarzan turned his attention to the man.
Page 31
To him they were but pretty pebbles.
Page 32
The lion stood upon the body of one who had been less fortunate than the others.
Page 36
Great apes jabbered at them and menaced them; but Tarzan answered them after their own kind, giving back taunt for taunt, insult for insult, challenge for challenge.
Page 40
" Werper did not relish the idea of engaging in a battle with Basuli and his fierce fighting men.
Page 63
She compared it with those of the knurled and knotted men from whom she must choose a mate, and La shuddered at the thought.
Page 72
Through the trees raced Tarzan of the Apes until the darkness of night had settled upon the jungle, then he lay down and slept, with no thought beyond the morrow and with even La but the shadow of a memory within his consciousness.
Page 84
A thousand times he had seen the leathern pouch which dangled at his master's side, when Tarzan of the Apes had, in a spirit of play and adventure, elected to return for a few hours to the primitive manners and customs of his boyhood, and surrounded by his naked warriors hunt the lion and the leopard, the buffalo and the elephant after the manner he loved best.
Page 85
He gathered his rifle in readiness for instant use, at the same time motioning his followers to silence and concealment.
Page 86
" Behind Tarzan came the great apes, wondering, but obedient to his summons.
Page 98
He could see that the men who composed it were much excited, and fearing lest Chulk's disguise should prove inadequate to the concealment of his true identity in the face of so many observers, he commanded the ape to betake himself to the far end of the village, and there await him.
Page 108
But there was another who had seen the pouch and recognized it, who did advance with Achmet Zek, hovering above him, as silent.
Page 110
A few days' rest would accomplish wonders for him, he knew, and he could ill afford to sacrifice his chances for a safe return by setting forth handicapped by weakness.
Page 125
She saw a tall, broad-shouldered man riding in from distant fields; she saw herself waiting to greet him with an armful of fresh-cut roses from the bushes which.
Page 134
Then six husky blacks carried the body out into the clearing where the camp stood, and deposited it in a shallow grave.
Page 137
And when he came upon the spot, great was his surprise and consternation, for the yellow metal had disappeared.
Page 150
Numa was almost beneath the branch upon which the ape-man stood, naked and unarmed.