Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 29

palvelijansa hänet kunnioittavasti herätti. Hänen
huomautuksensa oli tarkoitettu D'Arnotille, joka seisoi täysissä
pukimissaan Tarzanin makuuhuoneen oviaukossa.

D'Arnot oli tuskin ollenkaan nukkunut koko yönä. Hän oli hermostunut
ja senvuoksi kärtyisä.

"Luullakseni te nukuitte kuin vauva kaiken yötä", sanoi hän.

Tarzan nauroi. "Äänestänne, Paul, päättelen, että melkein luette sen
minulle viaksi. En sille mitään voinut, en tosiaan."

"Ei, Jean; en minä sitä tarkoita", vastasi D'Arnot itsekin hymyillen.
"Mutta te otatte koko asian niin hiton keveästi -- ärsyttävän
keveästi. Luulisi teidän olevan lähdössä ampumaan pikemmin
maalitauluun kuin yhtä Ranskan parhaista pyssymiehistä."

Tarzan kohautti olkapäitänsä. "Minä lähden sovittamaan suuren
vääryyden, Paul. Hyvin tarpeellinen tekijä sovituksessa on
vastustajani ampumatarkkuus. Miksi siis olisin tyytymätön? Ettekö
itse ole minulle sanonut, että Couden kreivi on oivallinen ampuja?"

"Tarkoitatteko, että toivotte saavanne surmanne?" huudahti D'Arnot
kauhistuneena.

"En voi sanoa sitä toivovani; mutta teidänkin täytyy myöntää, että on
vähän syytä uskoa säästyväni kuolemasta."

Jos D'Arnot olisi tiennyt, mitä apinamiehen sielussa liikkui --
mitä oli ollut hänen ajatuksissaan melkein siitä asti, kun hän
oli saanut ensimmäisen vihjauksen, että de Coude haastaisi hänet
kaksintaisteluun, -- olisi hän vielä enemmänkin säikähtynyt.

Ääneti he astuivat D'Arnotin suureen autoon ja yhä yhtä äänettöminä
kiitivät Etampsiin vievää hämärää tietä pitkin. Kumpikin oli vaipunut
omiin mietteisiinsä. D'Arnotin ajatukset olivat perin surullisia,
sillä hän oli tosiaan kiintynyt Tarzaniin. Suuri ystävyys, joka oli
syntynyt näiden kahden miehen välillä, vaikkakin heidän koko elämänsä
ja kasvatuksensa oli ollut niin perin erilaista, oli vain lujittunut
yhdessäolosta, sillä he olivat miehiä, joihin kumpaankin tehosivat
yhtä voimakkaasti samat miehuuden, mieskohtaisen urheuden ja kunnian
ihanteet. He voivat ymmärtää toisiansa, ja kumpikin saattoi olla
ylpeä toisen ystävyydestä.

Apinain Tarzanin ajatukset liikkuivat menneisyydessä, kadotetun
viidakkoelämänsä onnellisempien tilanteiden hauskoissa muistoissa.
Hän muisti lukemattomat poika-aikansa hetket, jotka oli istuen jalat
ristissä pöydällä viettänyt kuolleen isänsä hökkelissä, pieni ruskea
ruumis kumartuneena tuollaisiin kiehtovan kuvakirjan yli, joista
hän omin avuin oli keksinyt painetun kielen salaisuuden jo kauan
ennenkuin ihmispuheen äänet hipaisivat hänen korvaansa. Tyytyväinen
hymyily miedonsi hänen ankaria piirteitään, kun hän ajatteli
sitä päivien päivää, jolloin oli ollut aarniometsän syvyydessä
kahdenkesken Jane Porterin kanssa.

Vihdoin katkaisi auton pysähtyminen hänen muistelmansa. He olivat
määräpaikassaan. Tarzanin ajatukset palasivat hetken puuhiin. Hän
tiesi, että hänen oli pian kuoltava, mutta hänessä ei ollut mitään
kuolemanpelkoa. Julman viidakon asukkaille on kuolema jokapäiväinen.
Luonnon ensimmäinen laki pakottaa heidät sitkeästi pitämään kiinni
elämästä -- taistelemaan henkensä puolesta; mutta se ei opeta heitä
pelkäämään kuolemaa.

D'Arnot ja Tarzan tulivat ensimmäisinä perille. Tuokiota myöhemmin
saapuivat de Coude, herra Flaubert ja kolmas herra. Viimemainittu
esiteltiin D'Arnotille ja Tarzanille. Hän oli lääkäri.

D'Arnot ja herra Flaubert puhuivat hetken aikaa kuiskaillen
keskenään. Kreivi de Coude ja Tarzan seisoivat kentän vastakkaisilla
puolilla. Sitten sekundantit kutsuivat heitä. D'Arnot ja herra
Flaubert olivat tarkastaneet pistoolit. Nuo kaksi miestä, joiden
hetkistä myöhemmin oli tähdättävä toisiinsa, seisoivat ääneti,
sillä välin kun monsieur Flaubert esitti ne ehdot, joita

Last Page Next Page

Text Comparison with The Beasts of Tarzan

Page 21
With his crude stone knife he cut a juicy steak from the hindquarters, and while the great lion paced, growling, back and forth below him, Lord Greystoke filled his savage belly, nor ever in the choicest of his exclusive London clubs had a meal tasted more palatable.
Page 25
All the second day he continued his rapid course, and when Tarzan of the Apes sought speed, he passed through the middle terrace of the forest with the rapidity of a squirrel.
Page 26
The horrible practices that would form a part of his life-training would alone be sufficient to bar him forever from association with those of his own race and station in life.
Page 27
Unhesitatingly, he stepped into the tangle of branches close to the panther's side, still voicing his friendly and conciliatory purr.
Page 36
With the tossing of the boat the apes became panic-stricken.
Page 44
"Tell them," suggested Tarzan, "that if they do not come I shall send my people in after them.
Page 45
"I will join you again in a few days," he said.
Page 52
The torture of the slow death as the circling warriors cut him to bits with the fiendish skill, that mutilated without bringing unconsciousness, had no terrors for him.
Page 54
There was the figure of the white prisoner still securely bound as they had last seen him, and in the centre of the hut another figure equally as motionless, its throat and breasts horribly torn and mangled.
Page 60
Though Jane Clayton doubted the cook's ability to be of any material service to her, she was nevertheless deeply grateful to him for what he already had done.
Page 74
Several times the ape-man approached the subject from different angles, but never was he successful in surprising the wily cannibal into a direct contradiction of his original statement that there had been no women or children with the party.
Page 110
Her enemies could not see the activity aboard the ship nor mark her course as the swift current bore her outward into the ocean.
Page 111
put forth that they could be of service to her, and permitted them to remain above.
Page 113
But, though he twice felt something brush his legs from the slimy depths below him, nothing seized him, and of a sudden he quite forgot about crocodiles in the astonishment of seeing a dark mass loom suddenly before him where he had still expected to find the open river.
Page 118
As the Russian stumbled on through the jungle toward the Mosula village there presently crystallized within his brain a plan which seemed more feasible than any that he had as yet considered.
Page 124
"Shut up," admonished.
Page 130
Chapter 20 Jungle Island Again The first consideration of the party was to locate fresh water and make camp, for all knew that their term of existence upon Jungle Island might be drawn out to months, or even years.
Page 140
.
Page 141
As they stood speculating upon the probable whereabouts of the women and their abductor, and the purpose which Schneider had in mind in taking them from camp, Tarzan of the Apes swung from the branches of a tree and crossed the clearing toward them.
Page 143
" Gust demurred.