Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 28

ollut vain vähän kokemusta naisten seurassa. Olga de Coude
on hyvin kaunis; se seikka ja kiehtovan ympäristön himmeä valo sekä
turvattoman vetoaminen minun suojelukseeni olivat asioita, joiden
vaikutusta sivistyneempi mies olisi voinut vastustaa; mutta minun
sivistykseni ei ulotu edes marrasketeen -- se ei ole edes vaatteitani
syvemmällä.

"Pariisi ei sovi minulle. Täällä minä vain kompastun yhä pahempiin
sadinkuoppiin. Ihmisten laatimat rajoitukset ovat ärsyttäviä. Aina
tunnen itseni vangituksi. Minä en voi tätä sietää, ystäväni, ja siksi
ajattelenkin palata omaan viidakkoon elämään sitä elämää, johon
Jumala minut oli aikonut asettaessaan minut sinne."

"Älkää panko sitä niin sydämellenne, Jean", vastasi D'Arnot. "Olette
suoriutunut paljoa paremmin kuin useimmat sivistyneet miehet olisivat
samanlaisissa olosuhteissa. Mitä muuten Pariisista lähtöönne tulee
tällä hetkellä, niin luulenpa melkein, että Raoul de Coudella saattaa
olla siitä asiasta jotakin sanomista ennen pitkää."

Eikä D'Arnot erehtynytkään. Viikkoa myöhemmin ilmoitettiin monsieur
Flaubert noin kello yksitoista aamupäivällä D'Arnotin ja Tarzanin
ollessa aamiaisella. Tämä vieras oli erinomaisen kohtelias herra.
Monin kumarruksin hän esitti kreivi de Couden haasteen herra
Tarzanille. Tahtoisiko monsieur olla niin perin ystävällinen, että
lähettäisi jonkun tuttavansa herra Flaubertin puheille niin pian kuin
hänelle sopi, jotta yksityiskohdat voitaisiin järjestää asianomaisten
molemminpuoliseksi tyytyväisyydeksi?

Tietysti. Herra Tarzan uskoisi asiansa mielihyvällä ja ehdottomasti
ystävänsä, luutnantti D'Arnotin haltuun. Ja niinpä sovittiin, että
D'Arnot kävisi sinä iltapäivänä herra Flaubertin luona, ja kohtelias
sekundantti jätti heidät moneen kertaan kumarrellen.

Kun ystävykset jälleen olivat kahdenkesken, vilkaisi Tarzan
omituisesti D'Arnotiin.

"No?" kysyi tämä.

"Nyt minun täytyy synteihini lisätä murha tai itse tulla tapetuksi",
sanoi Tarzan. "Edistyn nopeasti sivistyneiden veljieni tavoissa."

"Mitkä aseet valitsette?" kysyi D'Arnot. "De Coudea pidetään
mestarimiekkailijana ja oivallisena ampujana."

"Silloin voisin valita myrkytettyjä nuolia kahdenkymmenen askeleen
päästä tai keihäitä samalta matkalta heitettyinä", nauroi Tarzan.
"Esittäkää pistooleja, Paul."

"Hän tappaisi teidät, Jean."

"Sitä en epäile", vastasi Tarzan. "Joskushan minun täytyy kuolla."

"On parempi, että valitsemme miekat", virkkoi D'Arnot. "Hän tyytyy
haavoittamaan teitä, eikä ole niin suurta pelkoa kuolettavasta
vammasta."

"Pistoolit", virkkoi Tarzan päättäväisesti.

D'Arnot koetti suostutella häntä siitä päätöksestään luopumaan, mutta
onnistumatta, joten aseiksi määrättiin pistoolit.

D'Arnot palasi neuvottelemasta herra Flaubertin kanssa pian jälkeen
kello neljän.

"Kaikki on järjestetty", sanoi hän. "Huomenaamulla päivän sarastaessa
-- syrjäisellä paikalla tiellä Etampsin läheisyydessä. Joistakin
mieskohtaisista syistä herra Flaubert halusi sitä, enkä minä
vastustellut."

"Hyvä on!" oli Tarzanin ainoa huomautus. Hän ei sitten enää viitannut
asiaan edes epäsuorasti. Sinä iltana hän kirjoitti useita kirjeitä
ennen levolle menoaan. Suljettuaan ne sinetillä ja kirjoitettuaan
niihin osoitteet hän pani ne kaikki D'Arnotille osoitettuun koteloon.
Hänen riisuutuessaan D'Arnot kuuli hänen hyräilevan balettilaulua.

Ranskalainen noitui hiljaa itsekseen. Hän tunsi itsensä kovin
onnettomaksi, sillä hän oli varma, että nouseva aurinko huomenaamulla
valaisisi Tarzanin hengetöntä ruumista. Häntä kiusasi nähdä Tarzan
niin huolettomana.

"Tämä on mitä sivistymättömin tunti toistensa tappamiseksi",
huomautti apinamies, kun hänet aamun pikkutunneilla herätettiin
mukavasta vuoteestansa. Hän oli nukkunut hyvin, ja niinpä hänestä
tuntui, että hänen päänsä oli tuskin koskettanut pielusta,
ennenkuin hänen

Last Page Next Page

Text Comparison with The Mad King

Page 0
There were many, of course, in the capital city, Lustadt, who still retained a mental picture of the handsome boy who had ridden out nearly every morning from the palace gates beside the tall, martial figure of the old king, his father, for a canter across the broad plain which lies at the foot of the mountain town of Lustadt; but even these had long since given up hope that their young king would ever ascend his throne, or even that they should see him alive again.
Page 14
"What has happened here?" shouted the officer to Emma von der Tann; and then, as he came closer: "Gott! Can it be possible that it is your highness?" The girl paid no attention to the officer.
Page 18
Then the officer swung.
Page 20
I could not have made a better selection myself.
Page 34
A horse whinnied from the stables.
Page 37
Mud from the banks of the stagnant pool caked his legs to the knees, almost hiding his once tan puttees.
Page 38
" He had determined that he might as well have the thing out now as later, and discover at once how he stood with these two, and whether or not his suspicions of.
Page 43
It reminds me of another unloved Robin Hood whom I once met.
Page 47
He would have fallen had not the American thrown a strong arm about him.
Page 53
Barney took the hand in his.
Page 63
" Old Von der Tann, the light of a new hope firing his eyes, threw aside his cloak and leaped to the chancel steps beside Butzow and the others who were mounting them.
Page 65
"Leopold, the rightful heir to the throne of Lutha, is here.
Page 70
" "I heard the man at Tafelberg tell another that he was the king," insisted the fellow.
Page 103
It would have dispelled at once such fears and doubts as he.
Page 109
the window.
Page 135
At first she thought nothing of it, turning her horse's head to the righthand side of the road to pass the party, all of whom were in uniform; but as she did so one of the men reined directly in her path.
Page 144
In either event Barney would be given ample time to find his way to Tann.
Page 162
Barney, fully clothed in the uniform the king had been wearing, stepped across the apartment to where the king's sword and helmet lay upon the side table that had also borne the revolver.
Page 174
"We may not need your help, but it will do us no harm to have them well on the way toward Lustadt as quickly as possible.
Page 200
" Emma von der Tann smiled.