Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 26

rintaa
vasten.

"Hiukan konjakkia, Olga!" sanoi hän.

Kreivitär toi sitä, ja yhdessä he kaatoivat sitä hänen huuliensa
välitse. Samalla nämä valkoiset huulet heikosti hengähtivät. Pää
kääntyi, ja de Coude voihkaisi.

"Hän ei kuole", sanoi Tarzan. "Jumalan kiitos!"

"Miksi niin teitte, Jean?" kysyi kreivitär.

"En tiedä. Hän löi minua ja minä vimmastuin. Olen nähnyt heimoni
apinain tekevän samoin. En ole koskaan kertonut teille tarinaani,
Olga. Olisi parempi, että olisitte sen tiennyt. Silloin ehkä ei olisi
tätä tapahtunut. Minä en ole koskaan nähnyt isääni. Ainoa äiti, minkä
milloinkaan olen tuntenut, oli hurja naarasapina. Viidenteentoista
ikävuoteeni asti en ollut koskaan nähnyt ihmisolentoa. Vasta
kaksikymmenvuotiaana näin ensi kerran valkoisen miehen. Vähän enemmän
kuin vuosi sitten olin vielä alaston peto Afrikan viidakossa.

"Älkää tuomitko minua kovin ankarasti. Kaksi vuotta on liian lyhyt
aika sellaisen muutoksen yrittämiseen yksilössä, johon valkoinen rotu
on tarvinnut lukemattomia vuosisatoja."

"Minä en tuomitse teitä ollenkaan, Jean. Syy on minun. Teidän täytyy
nyt mennä -- hän ei saa nähdä teitä täällä, kun tulee tajuihinsa.
Hyvästi."

Surumielinen oli Tarzan astellessaan pää kumarassa kreivi de Couden
palatsista.

Heti kun hän oli ulkona kadulla, pukeutuivat hänen ajatuksensa
määrättyyn muotoon, ja niinpä hän kahtakymmentä minuuttia myöhemmin
astui Rue Maulen läheisyydessä sijaitsevalle poliisiasemalle. Täältä
hän pian tapasi yhden niistä konstaapeleista, joiden kanssa hänellä
oli ollut ottelunsa muutama viikko sitten. Poliisi oli vilpittömästi
iloinen nähdessään sen miehen, joka häntä oli niin kovakouraisesti
pidellyt. Hetkisen keskustelun jälkeen Tarzan kysyi, oliko hän
koskaan kuullut Nikolas Rokoffista tai Alexis Paulvitshista.

"Varsin useinkin, monsieur. Kummallakin on ansioluettelonsa poliisin
kirjossa, ja vaikka tällä hetkellä ei olekaan mitään syytettä heitä
vastaan, pidämme huolen siitä, että tarkoin tiedämme, mistä he
tarpeen tullen ovat tavattavissa. Vain samaa varovaisuutta, jota
noudatamme jokaisen tunnetun rikollisen suhteen. Miksi monsieur sitä
kysyy?"

"Minä tunnen heidät", vastasi Tarzan. "Haluan tavata monsieur
Rokoffia eräässä pikkuasiassa. Jos voitte opastaa minut hänen
asuntoonsa, niin olen siitä kiitollinen."

Muutamaa minuuttia myöhemmin hän sanoi poliisimiehelle hyvästi, ja
taskussaan pieni paperiliuska, jolle oli kirjoitettu erään jokseenkin
huonomaineisessa kaupunginosassa sijaitsevan talon osoite, hän astui
rivakasti lähimmän auton luo.

Rokoff ja Paulvitsh olivat palanneet kortteeriinsa ja istuivat
juttelemassa illan tapausten otaksuttavista tuloksista. He olivat
soittaneet kahden aamulehden toimitukseen, joka hetki odottaen nyt
reporttereja kuulemaan aivan verestä häväistysjuttua, joka huomenna
hälyttäisi koko Pariisin seurapiirit.

Raskasta astuntaa kuului portailta.

"Mutta ovatpa ne sanomalehtimiehet kerkeitä!" huudahti Rokoff ja
kuullessaan naputuksen huoneen ovelta lisäsi: "Sisään, monsieur!"

Tervehdyksen hymy hyytyi venäläisen kasvoille hänen tuijottaessaan
vieraansa koviin, harmaisiin silmiin.

"Tuhat tulimmaista!" kiljahti hän hypähtäen pystyyn. "Mikä teidät
tänne tuo?"

"Istukaa!" käski Tarzan niin hiljaa, että miehet juuri eroittivat
sanat, mutta sellaisella äänensävyllä, joka sai Rokoffin painumaan
tuolilleen ja pysytti Paulvitshin omallaan.

"Tiedätte, mikä minut tänne tuo", jatkoi hän samalla matalalla
äänellä. "Olisin tullut tappaakseni teidät, mutta kun olette Olga de
Couden veli, en tee sitä -- nyt.

"Annan teille miekkosille tilaisuuden säilyttää henkenne. Paulvitsh
ei paljoa merkitse -- hän

Last Page Next Page

Text Comparison with The Lost Continent

Page 4
I advised then that they both be scrapped.
Page 10
I found him in the act of destroying the reserve instruments, and when I would have interfered to protect them he fell upon me and beat me.
Page 17
We had landed, and I now stood upon the spot where, according to my map, a large city should rear its spires and chimneys.
Page 18
Directly in the center of the forehead was a small round hole.
Page 21
Sure enough, they all halted at the beach, pacing back and forth, uttering fiendish cries, and glaring at us in the most malevolent manner.
Page 22
It was also equally impossible to obtain the necessary ingredients for our chemical fuel, and, as we had very little left aboard, we determined to step our folding mast and proceed under sail, hoarding our fuel supply for use in emergencies.
Page 25
We are from East Camp.
Page 26
I could not help but compare this once great water-way with the waters about our New York,.
Page 27
All the time that I had followed them I had kept both eyes and ears alert for sign or sound that would indicate the presence of Felis tigris; but so far not the slightest indication of the beast had been apparent.
Page 28
" But what a different creature was this fierce-eyed demon, palpitating with life and vigor, glossy of coat, alert, growling, magnificent, from the dingy, moth-eaten replicas beneath their glass cases in the stuffy halls of our public museums.
Page 29
Like a bolt he bore down upon me, but, fortunately for me, I did not lose my head.
Page 33
" "By what name were these men called?" I asked.
Page 36
"Oh," she replied, "they have been here always.
Page 49
As we stood there for a moment, spellbound by the sight of those fearsome creatures occupying the very thrones of the sovereigns of England, the low growl was repeated, and a great male rose slowly to his feet.
Page 57
Nor was it her courage or vitality only which amazed me.
Page 61
There is no other difference between you, except your weapons.
Page 62
After the incident of the discussion of barbarians I thought that Victory's manner toward me changed perceptibly.
Page 63
Great guns, bombs, and mines must have leveled every building that man had raised, and then nature, unhindered, had covered the ghastly evidence of human depravity with her beauteous mantle of verdure.
Page 64
I left the work to Delcarte, however, and in a moment we had two antelope and the landscape to ourselves.
Page 79
to the floor.