Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 25

on
kauheaa. Huomenna koko Pariisi lukee asiasta. -- Rokoff kyllä pitää
siitä huolen."

Hänen katseensa, asentonsa, sanansa tulkitsivat elävästi turvattoman
naisen ikivanhaa vetoamista luonnolliseen suojelijaansa -- mieheen.
Tarzan otti toisen rinnallaan lepäävistä lämpöisistä kätösistä omaan
vahvaan kouraansa. Liike oli aivan vaistomainen ja melkein yhtä
vaistomainen oli se turvan kaipuu, joka sai suojelevan käsivarren
kietoutumaan nuoren naisen hartioille.

Sen seuraus vaikutti kuin sähköisku. Tarzan ei ollut koskaan
ennen ollut niin lähellä häntä. Syyntunteesta säikähtyen he äkkiä
katsoivat toisiaan silmiin, ja hetkellä, jolloin Olga de Couden
olisi tullut olla vahva, hän oli heikko, sillä hän hiipi lähemmäksi
miehen käsivarsia ja kietaisi omansa hänen kaulaansa. Entä Apinain
Tarzan? Hän otti läähättävän olennon syliinsä ja peitti kuumat huulet
suudelmilla.

Raoul de Coude oli pyytänyt kiireellisesti anteeksi isännältään,
luettuaan lähettilään tarjoilijan hänelle ojentaman kirjelapun.
Jälkeenpäin hän ei ollenkaan muistanut, millä verukkeella hän
poistui. Kaikki oli sumeaa hänen silmissään siihen asti, kun hän
seisoi oman kotinsa kynnyksellä. Sitten hän tuli aivan tyyneksi,
liikkui hiljaa ja varovaisesti. Jostakin selittämättömästä syystä
avasi Jacques oven ennenkuin hän oli portaitten puolivälissä. Hän ei
silloin kiinnittänyt siihen huomiota, mutta jälkeenpäin hän muisti
sen.

Hyvin hiljaa hän astui varpaillaan portaita ylös ja käytävää
pitkin vaimonsa yksityishuoneen ovelle. Hänen kädessään oli raskas
kävelykeppi -- sydämessä murhaa.

Olga näki hänet ensimmäiseksi. Kauhusta parahtaen hän riuhtautui
Tarzanin sylistä, ja apinamies kääntyi juuri ajoissa väistääkseen
käsivarrellaan peloittavan iskun, jonka de Coude oli suunnannut hänen
päätänsä kohti. Kerran, kahdesti, kolmasti putosi tanakka keppi
salamannopeasti, ja jokainen isku yllytti apinamiestä yhä enemmän
alkutilaan.

Päästäen matalan, käheän mörähdyksen kuin urosapina hän hyökkäsi
ranskalaista kohti. Paksu keppi temmattiin kreivin kourasta ja
katkaistiin kuin tulitikku. Viskattuaan sen syrjään karkasi nyt
raivostunut peto vastustajansa kurkkuun.

Olga de Coude seisoi sen kamalan näytelmän kauhistuneena katselijana,
joka esitettiin seuraavan lyhyen hetkisen kuluessa, ja hyppäsi sitten
sinne, missä Tarzan näytti murhaavan hänen puolisonsa kuristamalla,
samalla ravistaen kreiviä kuin mäyräkoira rottaa.

Kuin mielipuoli nyki kreivitär Tarzanin valtavia käsiä. "Jumalan
äiti!" huudahti hän. "Te tapatte hänet, te tapatte hänet! Oi, Jean,
te tapatte minun puolisoni!"

Tarzan oli kuurona raivosta. Äkkiä hän paiskasi ruumiin lattialle
ja astuen jalallaan ylöspäin käännetylle rinnalle kohotti päätänsä.
Sitten kaikui kreivi de Couden palatsin läpi otuksen kaataneen
urosapinan kaamea uhmanhuuto. Kellarista ullakolle asti kuului tämä
kauhea ääni ja tunkeutui palvelijain osastoon, jotka kalpenivat
ja vapisivat. Nuori nainen lankesi polvilleen lattialla viruvan
puolisonsa ruumiin ääreen ja rukoili.

Verkalleen haihtui punainen sumu Tarzanin silmistä. Esineet ja asiat
alkoivat selvitä, -- hänelle palautui sivistyneen miehen tajunta.
Hänen silmänsä osuivat polvistuneeseen naiseen. "Olga", kuiskasi hän.

Nainen katsahti häneen odottaen näkevänsä murhanhimon vimmatun
välkkeen silmissä yläpuolellaan. Sensijaan hän näkikin surua ja
katumusta.

"Oi Jean!" huudahti hän. "Katsokaa, mitä olette tehnyt. Hän oli
puolisoni. Minä rakastin häntä ja te olette hänet tappanut."

Hyvin hellävaroen nosti Tarzan kreivi de Couden hervottoman ruumiin
ja kantoi sen vuoteelle. Sitten hän painoi korvansa miehen

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan and the Jewels of Opar

Page 21
When his knees struck the edge of the tunnel he had dropped the candle.
Page 22
With an oath he dropped it to the floor, where it sputtered for a moment and went out.
Page 24
The priestesses, her votaresses, screamed and fled madly toward the exits.
Page 25
The raiders were still a long way off when the warrior's keen eyes discovered them.
Page 30
The unexpected pit had taught him care in the traversing of dark passageways--he needed no second lesson.
Page 34
The Belgian assured him, with tears in his eyes, that he did not wish to die.
Page 37
That night they camped in the valley beyond the hills, and as they sat before a little fire where cooked a wild pig that had fallen to one of Tarzan's arrows, the latter sat lost in speculation.
Page 51
The rustling curtain of vegetation parted a few paces from where the sleeper lay, and the massive head of a lion appeared.
Page 52
It was the latter which eventually aroused him.
Page 57
The first lion met Buto's charge and was tossed high over the back of the maddened brute, torn and dying, and then the six remaining lions were upon the rhinoceros, rending and tearing the while they were being gored or trampled.
Page 62
Did you follow us all this way for nothing more than a knife? Let me go and find him and I will bring it back to you.
Page 65
La stirred.
Page 66
faggots lay temptingly near.
Page 75
In one corner he found a pile of blankets and clothing scattered about; but no pouch of pretty pebbles.
Page 89
The latter was young and strong, endowed with a greater intelligence than his fellows, and therefore the possessor of better developed powers of imagination.
Page 124
"Do you know," he asked leaning toward her, "where this man would take you?" Jane Clayton nodded affirmatively.
Page 129
he could find no words to reply to her.
Page 142
And deep in the gloomy jungle amidst the darkening shadows of the falling night a hairy, manlike creature swung swiftly southward upon some secret mission of his own.
Page 145
Several about it broke their tethers and plunged madly about the camp.
Page 154
Tarzan stooped and lifted a leathern pouch from the grisly relics of a man.