Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 22

eleesi hänelle suora kutsu, eikä hän
kyennyt sitä älyämään."

Nainen tukki korvansa käsillään.

"Minä en tahdo kuunnella. Sinä olet häijy, kun moista lavertelet.
Uhkaile minua millä tahansa, mutta tiedäthän, että minä olen kunnon
nainen. Tämän illan jälkeen et tohdi minua hätyyttää, sillä minä
kerron kaikki Raoulille. Hän ymmärtää kyllä, ja varo silloin itseäsi,
monsieur Nikolas!"

"Sinä et kerro hänelle mitään", sanoi Rokoff. "Minulla on nyt tämä
juttu, ja erään palvelijasi avulla ei tarinasta puutu mitään, kun
aika tulee toimittaa valallisen todistuksen yksityiskohdat puolisosi
korviin. Se toinen juttu kelpasi ennen tarkoitukseensa, -- nyt
meillä on jotakin kouraantuntuvaa käytettävissämme, todellinen
_lemmenseikkailu_ -- vaikka olet ollut niin luotettu! Häpeä, Olga!"
Ja roisto nauroi.

Kreivitär ei kertonut puolisolleen mitään, ja asiat olivat entistään
huonommalla kannalla. Hänen mieltään rasittava epämääräinen pelko
muuttui suorastaan vakavaksi. Ehkäpä omatuntokin auttoi paisuttamaan
sitä suhdattomaksi.




VIIDES LUKU

Rauennut juoni


Kuukauden ajan oli Tarzan säännöllisenä ja hyvin tervetulleena
palvojana kauniin kreivitär de Couden pyhätössä. Monesti hän tapasi
muitakin jäseniä siitä valitusta pikku ryhmästä, joka iltapäivin
saapui teetä juomaan. Useimmiten Olga keksi verukkeita saadakseen
rupatella tunnin verran Tarzanin kanssa kahden kesken.

Jonkun aikaa oli Nikolasin vihjaus häntä peloittanut. Hän ei ollut
ajatellut tätä kookasta nuorta miestä muuna kuin ystävänä, mutta
hänen veljensä häijyjen sanojen viskaama viittaus oli saanut hänet
paljon miettimään sitä kummallista voimaa, joka näkyi vetävän häntä
tuon harmaasilmäisen muukalaisen puoleen. Kreivitär ei halunnut häntä
rakastaa eikä toivonut hänen rakkauttansa.

Hän oli paljoa nuorempi puolisoansa ja tietämättänsä hän oli
kaivannut ystävyyden satamaa jonkun samanikäisemmän kanssa.
Kaksikymmenvuotias arastelee vaihtaa luottamuksia nelikymmenvuotiaan
kanssa. Tarzan oli vain kahta vuotta häntä vanhempi. Kreivitär tunsi,
että tämä mies saattoi häntä ymmärtää. Sitäpaitsi hän oli puhdas,
kunniallinen ja jalomielinen. Olga ei peljännyt häntä. Alusta pitäen
hän oli tuntenut voivansa häneen luottaa.

Etäältä oli Rokoff katsellut tätä kasvavaa tuttavallisuutta häijyn
riemuitsevasti. Kun hän kuuli Tarzanin tietävän, että hän oli
venäläinen urkkija, oli hänen vihaansa apinamiestä kohtaan liittynyt
suuri ilmiannon pelko. Hän odotteli nyt vain mestari-iskuun sopivaa
hetkeä. Hän tahtoi iäksi raivata Tarzanin tieltään ja samalla niittää
runsaan koston nöyryytyksistä ja tappioista, joita tämä oli hänelle
tuottanut.

Tarzan oli tyytyväisempi kuin oli ollut aina siitä asti kun
asumattomalle rannikolle oman onnensa nojaan jätettyjen
porterilaisten tulo oli häirinnyt hänen viidakkoelämänsä tyyneyttä ja
rauhaa.

Hän nautti hauskasta seurustelusta Olgan tuttavien kanssa, samalla
kun kauniin kreivittären ja hänen välillään syntynyt ystävyys oli
hänelle ehtymättömänä ilon lähteenä. Se särki ja hajoitti hänen
synkät ajatuksensa ja oli palsamia hänen raadellulle sydämelleen.

Joskus tuli D'Arnot hänen mukanaan vierailulle de Couden kotiin,
sillä hän oli kauan tuntenut sekä Olgan että kreivin. Silloin
tällöin pistäysi kreivikin seuraan, mutta hänen virallisen asemansa
moninaiset hommat ja politiikan alituiset vaatimukset pitivät häntä
tavallisesti kotoa poissa myöhään yöhön.

Rokoff vakoili Tarzania miltei herkeämättä; hän odotteli aikaa,
jolloin tämä olisi saapunut de Couden palatsiin illalla, mutta siinä
hän oli tuomittu pettymään. Useinkin saattoi

Last Page Next Page

Text Comparison with At the Earth's Core

Page 2
Our seats, into which we strapped ourselves, were so arranged upon transverse bars that we would be upright whether the craft were ploughing her way downward into the bowels of the earth, or running horizontally along some great seam of coal, or rising vertically toward the surface again.
Page 4
While we were talking the mighty iron mole had bored its way over a mile into the rock of the earth's crust.
Page 12
Emerging from the forest was a colossal beast which closely resembled a bear.
Page 23
They were clothed in a sort of tunic of light cloth which reached to the knees.
Page 25
"But Jubal," I insisted.
Page 27
Seal-like creatures there were with long necks stretching ten and more feet above their enormous bodies and whose snake heads were split with gaping mouths bristling with countless fangs.
Page 31
Lips may lie, but when the heart speaks through the eyes it tells only the truth.
Page 37
Here man has but reached a stage analogous to the Stone Age of our own world's history, but for countless millions of years these reptiles have been progressing.
Page 51
Now they give us certain things which we are unable to produce in return for the fish that we catch, and the Mezops and the Mahars live in peace.
Page 58
By the time the thipdars had disposed of the last of the slaves the Mahars were all asleep upon their rocks, and a moment later the great pterodactyls swung back to their posts beside the queen, and themselves dropped into slumber.
Page 64
I thought of Perry--how he would wonder what had become of me.
Page 71
My manner had the effect upon them that I had hoped, and as we came quite near together they ceased their savage shouting.
Page 87
The hard wood of the bow was extremely.
Page 95
tip of the shaft rested upon the thumb of my left hand, and then as the great creature darted toward us I let drive straight for that tough breast.
Page 99
He was too close for a careful bowshot, but I let drive at him as he came, without taking aim.
Page 100
By this time I think Jubal had gone mad with hate, for no sane man would have come back for more as many times as he did.
Page 105
While you were battling with Jubal, I could have run to the edge of the forest, and when I learned the outcome of the combat it would have been a simple thing to have eluded you and returned to my own people.
Page 111
Dacor took the left, while I commanded the center.
Page 114
.
Page 116
.