Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 21

-- rautatieasemilla ja junassa. Päästyämme
määräpaikkaamme, jossa meidät piti vihittämän, liittyi kaksi
poliisimiestä saattajikseni junasta astuessamme. He vangitsivat hänet
ja ottivat kiinni minutkin, mutta kerrottuani heille tarinani he
eivät pidättäneet minua, lähettiväthän minut vain takaisin luostariin
erään rouvashenkilön huostassa. Kuulin, että sulhaseni ei laisinkaan
ollut herrasmies, vaan armeijasta karannut ja siviilioikeuttakin
pakoileva heittiö. Hän oli poliisin kirjoissa melkein jokaisessa
Euroopan maassa. Luostarin viranomaiset painoivat asian unhoon. Eivät
vanhempanikaan saaneet sitä tietää. Mutta Nikolas tapasi miehen
myöhemmin ja kuuli koko tarinan. Nyt hän uhkaa kertoa sen kreiville,
jollen tee niinkuin hän tahtoo."

Tarzan nauroi. "Te olette vielä pieni tyttö. Minulle juttelemanne
tarina ei voi luoda mitään varjoa maineeseenne, ja jos ette
sydämestänne olisi pieni tyttö niin käsittäisitte sen. Menkää
puolisonne luo tänä iltana ja kertokaa hänelle koko juttu niinkuin
olette sen minulle kertonut. Ellen pahoin erehdy, nauraa hän
pelollenne ja ryhtyy heti toimenpiteisiin sulkeakseen tuon arvoisan
veljenne vankilaan, joka on hänen oikea paikkansa."

"Kunpa vain tohtisin!" huudahti kreivitär. "Mutta minä pelkään. Jo
aikaisin opin pelkäämään miehiä. Ensin isääni, sitten Nikolasta,
sitten isiä luostarissa. Melkein kaikki ystävättäreni pelkäävät
aviomiehiään -- miksen siis minäkin pelkäisi?"

"Minusta ei näytä oikealta, että naiset pelkäävät miehiä", sanoi
Tarzan, hämmentynyt ilme kasvoillaan. "Olen paremmin tutustunut
viidakon väkeen, ja siellä ovat asiat useammin päinvastoin, paitsi
mustain ihmisten keskuudessa, ja ne ovat minun mielestäni useimmissa
suhteissa alemmalla tasolla kuin pedot. Ei, en voi käsittää, miksi
sivistyneet naiset pelkäisivät miehiä, jotka ovat luodut heitä
puolustamaan. Minusta olisi vastenmielistä ajatella, että joku nainen
pelkäisi minua."

"En luule, että kukaan nainen pelkäisi teitä", sanoi Olga de Coude
pehmeällä äänellä. "Olen tuntenut teidät vain vähän aikaa, ja
kuitenkin, vaikka voi tuntua hassulta niin sanoa, olette tuntemieni
joukossa ainoa mies, jota en luulisi koskaan pelkääväni -- omituista
kyllä, sillä te olette hyvin voimakas. Katselin kummastellen, kuinka
helposti te käsittelitte Nikolasta ja Paulvitshia hytissäni sinä
iltana. Se oli ihmeellistä."

Kun Tarzan vähää myöhemmin läksi hänen luotaan, oudoksui hän hiukan
kreivittären käden väräjävää jäähyväispuristusta ja sitä harrasta
intoa, jolla häneltä otettiin lupaus saapua jälleen huomenna.

Muisto noista puoliksi varjostetuista silmistä ja moitteettomista
huulista, kun kreivitär hyvästi sanoessaan hymyili, pysyi hänen
mielessään koko lopun päivää. Olga de Coude oli kaunis nainen ja
Apinain Tarzan perin yksinäinen nuori mies, ja hänen povessaan
sykkivä sydän kaipasi lääkettä, jota vain nainen voi antaa.

Kun kreivitär palasi huoneeseensa Tarzanin lähdettyä, tapasi hän
edessään Nikolas Rokoffin.

"Kuinka kauvan olet ollut täällä?" kirkaisi hän väistäen miestä.

"Jo ennen rakastajasi tuloa", vastasi Nikolas häijysti virnistäen.

"Vaiti!" komensi kreivitär. "Kuinka uskallat sanoa sellaista minulle
-- sisarellesi!"

"No, rakas Olga, ellei hän ole rakastajasi, niin pyydän anteeksi.
Mutta ei ole sinun syysi, että hän pysyy kylmänä. Jos hänellä olisi
edes kymmenes osa siitä naistuntemuksesta, joka minulla on, olisit
sinä tällä hetkellä hänen sylissään. Hän on typerä hupsu, Olga.
Olihan jokainen sanasi ja

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan the Terrible

Page 8
They had proceeded for a mile or two when Tarzan's companion came to earth upon a grassy slope beneath a great tree whose branches overhung a clear brook.
Page 10
Instantly the two were locked in a deathlike embrace.
Page 11
Closer and closer they came until at a distance of about twenty feet the hybrid charged.
Page 16
" The trail over which Ta-den and Om-at led and which scarcely could be dignified even by the name of trail was suited more to.
Page 18
You cannot even flee, for upon either side of you are enemies and though you fight bravely we come back with those who will presently be eunuchs in the temples and servants in our fields and homes.
Page 28
he cried, "it is gund-bar between Es-sat and Om-at.
Page 41
They watched her, and a half-human brain laboriously evolved a brutish design.
Page 52
a lion pursued me and that I leaped from the cliff and not know that it was the pool of deep water below that saved me?" "I would have known that, too, had not the Kor-ul-lul come then and prevented me continuing upon your trail.
Page 73
"There are no strangers that come to the gates of A-lur," he said, "other than as enemies or slaves.
Page 96
Lu-don stood with his face turned toward the heavens and his arms outstretched.
Page 111
"And you do, then?" retorted O-lo-a quickly.
Page 137
"Tell me quickly, in what direction he took her.
Page 142
" Jane thanked the woman and sent her away lest the suspicion of her fellows be aroused against her when they discovered that the two whites had learned of their intentions.
Page 144
It is a condition that exists perhaps not more than a few weeks, or even days at the termination of long periods of drought, and so the two crossed the otherwise almost impassable barrier without realizing its latent terrors.
Page 167
He also had his pouch, in which were the various odds and ends which are the natural accumulation of all receptacles from a gold meshbag to an attic.
Page 184
But Lu-don could still use him and so he let him live and sent word to him to come to A-lur with all his warriors, for it was rumored that Ja-don was raising a great army in the north and might soon march upon the City of Light.
Page 195
A ray of moonlight entering through a window near her couch shone full upon her, revealing the beautiful contours of an arm and shoulder in cameo-distinctness against the dark furry pelt beneath which she slept, and the perfect profile that was turned toward the skulking three.
Page 203
leathern thongs and these he tied about Tarzan's wrists and forearms until they were completely bound together from his elbows almost to his fingers.
Page 206
"Prepare the sacrifice.
Page 212
Eight.