Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 20

Luvatkaa
se minun tähteni, sillä minä en koskaan antaisi itselleni anteeksi,
jos te saisitte kärsiä minulle osoittamanne ystävällisyyden vuoksi."

"Minä en heitä pelkää", vastasi Tarzan. "Olen hengissä suoriutunut
kamalammista vihollisista kuin Rokoff ja Paulvitsh ovat." Hän
huomasi, että kreivitär ei tiennyt mitään Rue Maulen seikkailusta,
eikä hän siitä maininnut peläten, että se voisi rouvaa säikyttää.

"Miksi ette oman turvallisuutenne vuoksi", jatkoi hän, "anna
heittiöitä viranomaisten huostaan? Ne tekisivät lyhyen lopun heidän
hommistaan."

Kreivitär epäröi hetkisen ennenkuin vastasi.

"Siitä pidätymme kahdesta syystä", sanoi hän vihdoin. "Toinen niistä
juuri ehkäisee kreiviä sitä tekemästä. Toista, minun todellista
syytäni, miksi pelkään heitä paljastaa, en ole milloinkaan
ilmoittanut, -- ainoastaan Rokoff sen tietää. Ihmettelen", -- ja
sitten hän vaikeni katsoen pitkän aikaa kiinteästi Tarzaniin.

"Ja mitä te ihmettelette?" kysyi tämä hymyillen.

"Ihmettelen, että tunnen halua kertoa teille siitä, mistä en
ole koskaan rohjennut puolisollenikaan hiiskua. Luulen, että te
ymmärtäisitte ja voisitte neuvoa minulle oikean menettelytavan.
Uskon, että te ette tuomitsisi minua liian ankarasti."

"Pelkään, että olisin perin kehno tuomari, madame", vastasi Tarzan;
"sillä vaikkapa olisitte jonkun murhannut, niin sanoisin, että uhrin
tulisi olla kiitollinen niin suloisesta kohtalosta".

"Hyväinen aika", huudahti kreivitär, "eihän se niin kauheata ole!
Mutta sallikaa minun ensin sanoa teille, miksi kreivi ei halua
hätyyttää noita miehiä. Sitten, jos voin säilyttää rohkeuteni,
kerron teille todellisen syyn, miksi minä en tohdi. -- Edellinen
syy on, että Nikolas Rokoff on minun veljeni. Me olemme venäläisiä.
Nikolas on ollut paha mies siitä asti kun muistan. Hänet eroitettiin
Venäjän armeijasta, jossa hän palveli kapteenina. Siitä syntyi aluksi
hälinää, mutta sitten se osaksi unohdettiin ja isäni sai hankituksi
hänelle toimen vakoiluosastossa.

"Nikolasta on syytetty monesta kauheasta rikoksesta, mutta
hänen on aina onnistunut välttää rangaistusta. Viimeksi hän on
siinä käyttänyt tekaistuja todistuksia, saaden uhrinsa esiintymään
syyllisinä salahankkeisiin tsaaria vastaan, ja venäläiset poliisit,
jotka aina ovat kovin kärkkäitä uskomaan kenet tahansa osalliseksi
senlaatuisiin rikoksiin, ovat ottaneet hänen selityksensä täydestä ja
vapauttaneet hänet edesvastuusta."

"Eikö hän teitä ja puolisoanne vastaan yrittämillään rikoksilla
ole menettänyt kaikkia oikeuksia, joita sukulaisuussiteet hänelle
suovat?" kysyi Tarzan. "Se, että te olette hänen sisarensa, ei ole
estänyt häntä koettamasta tahrata kunniaanne. Teillä ei ole häntä
kohtaan mitään velvollisuuksia, madame."

"Ah, mutta on olemassa toinen syy. Jollei minulla olekaan häntä
kohtaan mitään velvollisuuksia, vaikka hän on veljeni, en voi yhtä
helposti kieltää häntä kohtaan tuntemaani pelkoa erään elämässäni
sattuneen tapauksen vuoksi, josta hän on tietoinen.

"Voinen yhtähyvin kertoa teille kaikki", jatkoi hän hetken päästä,
"sillä minä tiedän että sydämeni minut siihen ennemmin tai myöhemmin
pakottaa. Minut kasvatettiin luostarissa. Siellä ollessani tapasin
erään herran, jota luulin säädylliseksi. Tiesin hänestä vähän tai en
ollenkaan ja vielä vähemmän rakkaudesta. Sain hupsuun päähäni, että
rakastin sitä miestä, ja hänen hartaasta pyynnöstään karkasin hänen
kanssaan. Meidän piti mennä avioliittoon.

"Olin hänen kanssaan juuri kolme tuntia, yksinomaan päiväsaikaan
ja julkisissa paikoissa

Last Page Next Page

Text Comparison with The Gods of Mars

Page 10
The other, however, dealt a single blow with his cruel tail that laid both of the females crushed corpses upon the ground.
Page 15
As I raised my long-sword to deal the creature its death thrust it halted in its charge and, as my sword cut harmlessly through the empty air, the great tail of the thing swept with the power of a grizzly's arm across the sward and carried me bodily from my feet to the ground.
Page 30
The fact that I was armed only with a long-sword, and so according to the laws and ethics of battle everywhere upon Barsoom should only have been met with a similar or lesser weapon, seemed to have no effect upon the moral sense of my enemy, for he whipped out his revolver ere I scarce had touched the floor by his side, but an uppercut from my long-sword sent it flying from his grasp before he could discharge it.
Page 31
His answer indicated that for all he KNEW I might be from the Temple of Issus and in it were men like unto myself, and either this man feared the inmates of the temple or else he held their persons or their power in such reverence that he trembled to think of the harm and indignities he had heaped upon one of them.
Page 33
For a moment I could neither place my surroundings nor locate the sounds which had aroused me.
Page 45
"It was midnight when you released me from my chains," said Thuvia.
Page 68
I could not understand her meaning; nor did I for a long time.
Page 77
Among them moved red and white females serving their every want.
Page 83
The return to the Sea of Omean was uneventful.
Page 93
"To the slaughter with you," and roughly we were hustled to the steep incline that led to the chambers far below which let out upon the arena.
Page 94
A wave of mad fury surged over me.
Page 107
It is then that they capture many females of the royal houses of the red men, and take the newest in battleships and the trained artisans who build them, that they may copy what they cannot create.
Page 115
To have touched the side at the speed we were making would doubtless have resulted in instant death for us all.
Page 125
I knew not at what moment I might plunge headlong into some terrible pit or meet with some of the ghoulish creatures that inhabit these lower worlds beneath the dead cities of dying Mars.
Page 127
That they were of goodly proportions I guessed from the fact that the eyes were on a level with my own.
Page 153
The eyes of my companions lighted, and grim smiles of pleasure and anticipation overspread their faces, as each eye turned toward me questioningly.
Page 165
"The fact that we were compelled to maintain utter secrecy has handicapped us terribly.
Page 166
I am done.
Page 176
" "The fleet must have missed you," he said, "but it will return to Omean, and then that will be a very different matter--for John Carter.
Page 177
"Here Issus puts those who displease her, but whom she does not care to execute forthwith.