Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 2

Toinen
tummaverinen vehkeilijä oli astunut sisälle ja seisoi kreivin tuolin
takana. Tarzan näki hänen kääntyvän vilkaisemaan ympärilleen, mutta
hänen silmänsä eivät viipyneet kyllin kauan kuvastimessa, jotta olisi
voinut havaita Tarzanin silmien tarkkaavan ilmeen. Salavihkaa veti
mies jotakin taskustaan. Tarzan ei voinut eroittaa, mikä esine se
oli, sillä miehen käsi peitti sen.

Verkalleen läheni käsi kreiviä, ja sitten tuo esine sujautettiin
hyvin näppärästi kreivin taskuun. Mies jäi yhä seisomaan paikalle,
jolta voi nähdä ranskalaisen kortit. Tarzan oli ymmällä, mutta hänen
mielenkiintonsa oli nyt täydelleen herännyt eikä häneltä enää jäänyt
ainoakaan yksityiskohta huomaamatta.

Peliä jatkui vielä kymmenkunnan minuuttia, kunnes kreivi oli
voittanut melkoisen summan äsken tulleelta, ja silloin Tarzan näki
kreivin takana seisovan miehen nyökäyttävän päätänsä liittolaiselle.
Heti nousi pelaaja ja osoitti kreiviä sormellaan.

"Jos olisin tiennyt että monsieur oli ammatiltaan pelihuijari, en
olisi niin kerkeästi yhtynyt mukaan", sanoi hän.

Heti kavahtivat kreivi ja molemmat muut pelaajat seisaalle. De Couden
kasvot kalpenivat.

"Mitä te tarkoitatte, herra?" kysyi hän. "Tiedättekö, kelle puhutte?"

"Minä tiedän, että puhun viimeistä kertaa pelipetturille", vastasi
mies.

Kreivi kumartui pöydän yli ja antoi hänelle kämmenellään suutillikan,
jolloin toiset asettuivat heidän väliinsä.

"Tässä on tapahtunut joku erehdys, hyvä herra", huudahti yksi
pelaajista. "Tämähän on Couden kreivi Ranskasta."

"Jos olen erehtynyt", sanoi syyttäjä, "niin pyydän kernaasti
anteeksi; mutta ennenkuin sen teen, selittäköön herra kreivi, mitä
hän tarkoitti niillä ylimääräisillä korteilla, jotka näin hänen
pistävän taskuunsa".

Ja sitten se mies, jonka Tarzan oli nähnyt sujauttavan kortit
taskuun, aikoi hiipiä huoneesta, mutta havaitsi kiusakseen kookkaan,
harmaasilmäisen muukalaisen tukkivan pääsyn.

"Anteeksi", sanoi mies ynseästi ja yritti livahtaa sivuitse.

"Odottakaa", virkkoi Tarzan.

"Mutta miksi, monsieur?" huudahti toinen kärsimättömästi. "Päästäkää
minut, monsieur."

"Odottakaa", toisti Tarzan. "Luullakseni on täällä sattunut selkkaus,
jonka te epäilemättä kykenette selvittämään."

Nyt oli mies menettänyt malttinsa, ja törkeästi kiroten hän tarttui
Tarzaniin, työntääkseen tämän sivulle. Mutta apinamies vain hymyili
kääntäessään kookkaan veijarin ympäri ja laahatessaan hänet
takinkauluksesta takaisin pöydän luo, vaikka toinen ponnisteli,
kiroili ja huitoi turhaan vastustellen. Nikolas Rokoff sai nyt
ensi kertaa tehdä tuttavuutta niiden lihasten kanssa, jotka olivat
aikoinaan masentaneet Numan, jalopeuran, ja Terkozin, ison urosapinan.

Se mies, joka oli syyttänyt de Coudea, ja molemmat muut pelaajat
seisoivat odottavasti katsellen kreiviä. Useita muita matkustajia oli
kerääntynyt riitapaikalle, ja kaikki odottivat ratkaisua.

"Tuo mies on hullu", sanoi kreivi. "Hyvät herrat, minä pyydän, että
joku tarkastaa minut."

"Syytös on naurettava", virkkoi muuan pelaajista.

"Teidän on vain pistettävä kätenne kreivin takin taskuun, niin
näette, että syytökseni on ihan vakava", tiukkasi syyttäjä. Ja kun
muut yhä epäröivät, astahti hän kreivin luo lisäten: "No, minä teen
sen itse, jollei kukaan muu tahdo."

"Ei, monsieur", vastasi de Coude. "Minä suostun ainoastaan
herrasmiehen tutkittavaksi."

"Kreivin tarkastaminen on tarpeetonta. Kortit ovat hänen taskussaan.
Minä itse näin ne sinne pantavan."

Kaikki kääntyivät hämmästyneinä uutta puhujaa kohti ja näkivät
komean, rakenteeltaan sopusuhtaisen nuoren miehen työntävän vangittua
heidän luokseen niskasta kiristäen.

"Tässä on salajuoni",

Last Page Next Page

Text Comparison with Thuvia, Maid of Mars

Page 7
Should the disturbance approach from the rear, as in case of a faster-moving craft overhauling me, the mechanism actuates the speed control as well as the steering gear, and the flier shoots ahead and either up or down, as the oncoming vessel is upon a lower or higher plane than herself.
Page 9
From the Palace of Peace he hurried directly to the palace of the Dusarian minister.
Page 10
For but an instant the searchlight halted upon Thuvia of Ptarth, then it was extinguished as suddenly as it had come to life.
Page 12
"It is done, Vas Kor," he said, handing a small metal key to the tall noble who had just risen from his sleeping silks and furs.
Page 16
His gaze was directed beyond and above his comrade.
Page 18
His flier was rushing swiftly above a barren, ochre plain--the world-old bottom of a long-dead Martian sea.
Page 26
Not again was he to be cheated as the man had cheated him.
Page 32
His heart leaped in rejoicing.
Page 37
The thing is uncanny.
Page 40
As has been my custom in the past, I have generally translated Barsoomian symbols of time, distance, etc.
Page 45
"If I may not kill thin air," he asked, "how, then, shall I fear that thin air may kill me?" "You saw the Torquasians fall before the bowmen?" asked Jav.
Page 59
For ages the enemies of Tario have been hurled to this pit to fill his maw, for Komal must be fed.
Page 62
They are like two controversialists hurling words at one another.
Page 64
"Then, too," continued the Lotharian, "there is always the hope, which with us is little short of belief, that some day these materializations will merge into the real--that they will remain, some of them, after we have dissolved their fellows, and that thus we shall have discovered a means for perpetuating our dying race.
Page 68
"No!" replied Kar Komak quickly.
Page 73
They dragged their prisoner roughly to the palace pits, where in utter darkness they chained him with rusty links to the solid masonry of the wall.
Page 77
He heard a man yawn, and then, behind him, he saw the figure of a sentry rise from where the fellow had been dozing, and stretching himself resume his wakeful watchfulness.
Page 79
but at last he managed to get close enough to one of them to touch the beast.
Page 80
After he had listened for a moment to a partial narration of their escape from the Torquasians, he invited them within, took them to his house and bade the servants there prepare food for them.
Page 97
Under the soft copper of her skin she blanched just a trifle; but her eyes were brave and level, and the haughty tilt of her firm little chin was eloquent of loathing and contempt.