Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 19

virkkoi Tarzan
sanoessaan hänelle hyvää yötä.

Eräästä teatterisalin nurkasta näkivät Rokoff ja Paulvitsh Tarzanin
kreivitär Couden aitiossa, ja molemmat hymyilivät.

Puoli viideltä seuraavana iltapäivänä soitti mustanpuhuva, parrakas
mies kelloa palvelusväen ovella kreivi Couden palatsissa. Avaamaan
tullut palvelija kohotti tuntevasti kulmakarvojaan nähdessään ulkona
seisovan miehen. Heidän välillään sukeutui hiljainen keskustelu.

Aluksi palvelija kieltäytyi jostakin partaniekan tekemästä
ehdotuksesta, mutta hetkistä myöhemmin sujahti vieraan kädestä
jotakin palvelijan käteen. Silloin kääntyi jälkimäinen ja opasti
toisen kiertoteitse pieneen uutimilla varustettuun komeroon sen
huoneen sivulle, jossa kreivittären oli tapana iltapäivisin tarjoilla
teetä.

Puolta tuntia myöhemmin päästettiin Tarzan siihen huoneeseen, ja heti
astui kreivitär sisälle hymyillen ja ojennetuin käsin.

"Olen hyvin iloinen tulostanne", sanoi hän.

"Mikään ei olisi voinut minua estää", vastasi toinen.

Muutaman minuutin he juttelivat oopperasta ja muista asioista, jotka
siihen aikaan kiinnittivät Pariisin huomiota, ja ilosta uudistaa
tuttavuutensa, joka oli alkanut niin omituisissa olosuhteissa. Ja
tästä he johtuivat siihen asiaan, joka kummankin mielessä oli ensi
sijalla.

"Varmaankin olette kummastellen miettinyt", sanoi kreivitär vihdoin,
"mitä tarkoitusta Rokoffin vainoamisella saattanee olla. Asia on
hyvin yksinkertainen. Kreiville on uskottu monta sotaministeriön
kaikkein tärkeintä salaisuutta. Hänellä on usein hallussaan
papereita, joiden kaappaamisesta vieraat vallat maksaisivat
omaisuuden -- valtiosalaisuuksia, joita hankkiakseen niiden kätyrit
olisivat valmiit murhaan ja pahempaankin.

"Juuri tällä hetkellä on hänen hallussaan sellainen salaisuus,
että jokainen venäläinen, joka sen voisi hallitukselleen ilmaista,
tulisi mainehikkaaksi ja rikkaaksi mieheksi. Rokoff ja Paulvitsh ovat
venäläisiä vakoojia. He eivät kavahtaisi mitään tekoa nuo asiakirjat
hankkiakseen. Tuon kohtauksen höyrylaivalla -- tarkoitan selkkausta
korttipelissä -- he olivat järjestäneet kiristääkseen puolisoltani
haluamansa tiedot.

"Jos hänet olisi todistettu pelipetturiksi, olisi hänen uransa
ollut tärvelty. Hänen olisi täytynyt jättää sota-asiain osasto.
Yhteiskunta olisi alkanut häntä hylkiä. He aikoivat heiluttaa tätä
nuijaa hänen päänsä päällä, -- hintana heidän haluamistaan papereista
olisi ollut tunnustus heidän puoleltaan, että kreivi oli vain yksiin
tuumiin liittyneiden vihollisten uhri, jotka tahtoivat tahrata hänen
nimensä.

"Te teitte sen aikeen tyhjäksi. Sitten he sommittelivat juonen,
jolla minun maineeni olisi pantu kavalluksen hinnaksi kreivin
maineen asemesta. Astuttuaan hyttiini selitti Paulvitsh sen minulle.
Jos minä olisin hankkinut heille tiedot, lupasi hän vaitioloa;
muussa tapauksessa Rokoff, joka seisoi ulkopuolella, olisi mennyt
ilmoittamaan rahastonhoitajalle, että minä pidin lukitun oveni takana
miestä, joka ei ollut puolisoni. Hän juttelisi siitä jokaiselle,
jonka laivalla tapaisi, ja maihin noustuamme hän kertoisi koko
tarinan sanomalehtimiehille.

"Eikö se ollut liian kauheaa? Mutta minä satuin tietämään herra
Paulvitshista jotakin, mikä olisi hänet Venäjällä vienyt hirsipuuhun,
jos Pietarin poliisi olisi siitä saanut vihiä. Minä uhmasin häntä
haastaen häntä toteuttamaan suunnitelmansa, ja sitten kumarruin häntä
kohti ja kuiskasin nimen hänen korvaansa. Noin" -- ja kreivitär
napsautti sormillaan -- "karkasi hän sitten kurkkuuni kuin hullu. Hän
olisi tappanut minut, jollette te olisi tullut väliin."

"Roistot!" jupisi Tarzan.

"Ne ovat pahempiakin, ystäväni", sanoi kreivitär. "Ne ovat suorastaan
paholaisia. Minä pelkään teidän puolestanne, kun olette joutunut
heidän vihoihinsa. Toivoisin teidän aina olevan varuillanne.

Last Page Next Page

Text Comparison with The Gods of Mars

Page 14
Nor would the Martians have embraced even such opportunities as might present themselves, for they could always find a circuitous route about the base of any eminence, and these roads they preferred and followed in preference to the shorter but more arduous ways.
Page 15
The plant man was well muscled, heavy, and powerful but my earthly sinews and greater agility, in conjunction with the deathly strangle hold I had upon him, would have given me, I think, an eventual victory had we had time to discuss the merits of our relative prowess uninterrupted.
Page 16
It was into the eyes of such as these and the terrible plant men that I gazed above the shoulder of my foe, and then, in a mighty wave of snarling, snapping, screaming, purring rage, they swept over me--and of all the sounds that assailed my ears as I went down beneath them, to me the most hideous was the horrid purring of the plant men.
Page 50
A little to one side stood Thuvia, the Thark, and I.
Page 53
The blacks were nearly upon us.
Page 63
Their actions and movements are largely matters of instinct and not guided to any great extent by reason, since the brain of a plant man is but a trifle larger than the end of your smallest finger.
Page 69
"A little west of south," he replied.
Page 76
They are operated by means of enormous magnets which are suspended at the top of the shaft.
Page 81
While I live my heart beats for but one woman--the incomparable Dejah Thoris, Princess of Helium.
Page 89
CHAPTER XI WHEN HELL BROKE LOOSE Early the next morning Xodar and I commenced work upon our plans for escape.
Page 99
There tell your story to Matai Shang, my father.
Page 106
" "The red one is to accompany us?" asked Xodar.
Page 119
I would not take the place of Dejah Thoris.
Page 124
I knew not at what moment.
Page 128
It came from a torch in the hand of one of a party of four green warriors, who were coming rapidly down the corridor toward me.
Page 148
Fearing the result of an attempt to carry out this order by force, I stepped to the edge of the platform and, pointing toward the main entrance, bid them pass out.
Page 156
outside my own household, I was doubtful.
Page 176
"It will not be for long, John Carter," he replied.
Page 178
At first they seemed to be merely agitated as from the movement of some great body beneath the surface, and I at once conjectured that another submarine was rising to the surface in pursuit of us; but presently it became apparent that the level of the waters was rising, not with extreme rapidity, but very surely, and that soon they would overflow the sides of the pool and submerge the floor of the chamber.
Page 184
"And tell.