Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 18

oli tottunut
kotiviidakossaan, missä oikeastaan kaikki olivat hänen vihollisiaan.

"Teidän ylpeyttänne on loukattu", päätti D'Arnot puheensa. "Enimmin
kiukuttaa teitä se, että tämä mies sai teistä voiton. Mutta teillä ei
ole syytä olla häpeissänne. Ette arastelisi tunnustaa tappiotanne,
jos olisitte olleet suljettuina pieneen huoneeseen afrikalaisen
leijonan tai viidakkojen ison gorillan kanssa. Ja kuitenkin
rynnistelitte lihaksia vastaan, jotka tuon tuostakin ovat koetelleet
jäntevyyttään ja aina voitokkaasti mustain maanosan hirviöiden
kanssa. Ei ole mitään häpeällisistä joutua alakynteen Apinain
Tarzanin yli-inhimillisen voiman puristuksessa."

Ja miesten seisoessa ja katsellessa ensin Tarzania ja sitten
päällikköänsä, teki apinamies lisäksi sen ainoan tempun, joka vielä
puuttui, haihduttaakseen lopunkin kaunan poliisien mielestä. Käsi
ojennettuna hän astui heitä kohti.

"Valitan erehdystäni", virkkoi hän koruttomasti. "Olkaamme ystäviä!"

Ja niin päättyi koko asia, paitsi että Tarzan tuli yleiseksi
puheenaiheeksi poliisiasemalla ja kartutti ystäviensä lukua ainakin
neljällä urhoollisella miehellä.

Heidän palattuaan D'Arnotin asuntoon odotti luutnanttia kirje
englantilaiselta ystävältä William Cecil Claytonilta, loordi
Greystokelta. Nuo kaksi olivat olleet keskenään kirjeenvaihdossa
siitä asti kun heidän ystävyytensä alkoi onnettomalla retkellä Jane
Porteria etsittäessä, jonka urosapina Terkoz oli ryöstänyt.

"Heidät vihitään Lontoossa noin kahden kuukauden päästä", virkkoi
D'Arnot luettuaan kirjeen. Tarzanille ei tarvinnut sanoa, keitä
noilla sanoilla tarkoitettiin. Hän ei vastannut mitään, mutta oli
lopun päivää hyvin hiljainen ja miettiväinen.

Sinä iltana he kävivät oopperassa. Tarzanin mielessä liikkui vielä
synkkiä ajatuksia. Hän kiinnitti vähän tai ei mitään huomiota siihen,
mitä näyttämöllä tapahtui. Sensijaan hän oli näkevinään vain ihanan
ameriikkalaisen tytön ja kuulevinaan vain surullisen, suloisen äänen
tunnustavan, että hänen lempeensä vastattiin. Ja tytön oli mentävä
naimisiin toisen kanssa!

Tarzan ravisti itseään vapautuakseen tungettelevista ajatuksistaan
ja samalla tunsi silmäparin katselevan itseänsä. Kasvatuksensa
kehittämän vaiston opastamana hän vilkaisi suoraan noihin silmiin ja
huomasi niiden välkkyvän Couden kreivittären, Olgan, hymyilevistä
kasvoista. Kun Tarzan vastasi hänen kumarrukseensa, tunsi hän
varmasti, että naisen ilmeessä oli kutsua, melkeinpä vetoamista.

Seuraavalla väliajalla oli Tarzan kreivittären vieressä tämän
aitiossa.

"Olen hartaasti toivonut tapaavani teidät", puhui kreivitär. "Minua
on kiusannut varsin paljon se ajatus, että palvelusten jälkeen,
joita teitte sekä puolisolleni että minulle, teille ei koskaan
ole esitetty riittävää selitystä siihen, mikä teistä varmaan
näytti kiittämättömyydeltä meidän puoleltamme, kun emme ryhtyneet
tarpeellisiin toimenpiteisiin ehkäistäksemme niitä kahta miestä
uudistamasta hyökkäyksiään meitä vastaan."

"Teette minulle vääryyttä", vastasi Tarzan. "Olen ajatellut teitä
vain mitä suurimmalla mielihyvällä. Teidän ei tarvitse tuntea
mitään selitysvelvollisuutta minua kohtaan. Ovatko he teitä vielä
ahdistelleet?"

"He eivät koskaan lakkaa", vastasi rouva surumielisesti. "Minusta
tuntuu, että minun täytyy jollekulle kertoa, enkä luule kenenkään
ansaitsevan sitä luottamusta paremmin kuin te. Sallikaahan minun siis
selittää. Siitä voi olla teille hyötyä, sillä minä tunnen Nikolas
Rokoffin kyllin hyvin ollakseni varma, että te ette ole nähnyt häntä
viimeistä kertaa. Siitä, mitä teille kerron, voi teille olla apua
vastustaessanne jotakin kostonsuunnitelmaa, jota hän hautonee. Täällä
en voi kertoa, mutta huomenna kello viideltä olen kotonani herra
Tarzanin tavattavissa."

"Huomiseen kello viiteen tuntuu aika iäisyydeltä",

Last Page Next Page

Text Comparison with At the Earth's Core

Page 3
In between he often found excuses to pray even when the provocation seemed far-fetched to my worldly eyes--now that he was about to die I felt positive that I should.
Page 7
Now it was that we began to hang upon those readings in almost breathless anxiety.
Page 9
We had turned in the ice and sped upward toward the earth's crust.
Page 10
Behind us rose a dark and forbidding wood of giant arborescent ferns intermingled with the commoner types of a primeval tropical forest.
Page 15
But the zigzag course that this necessitated was placing such a heavy handicap upon me that my pursuer was steadily gaining upon me.
Page 19
Look at it now, David--if you can see it from the doorway of this hut--and you will see that it is still in the exact center of the heavens.
Page 20
Here they got down to work, and we were soon convinced that if we were not to die to make a Roman holiday, we were to die for some other purpose.
Page 23
Their arms and necks were encircled by many ornaments of metal--silver predominating--and on their tunics were sewn the heads of tiny reptiles in odd and rather artistic designs.
Page 34
I was, of course, glad that she had escaped the Mahars, and the fate that had been suggested by the Sagoth who had threatened to purchase her upon our arrival at Phutra.
Page 43
There ensued a battle royal which for sustained and frightful ferocity transcends the power of imagination or description.
Page 45
amphitheater had grown fainter and fainter until now all was as silent as the tomb about me.
Page 50
In so far as I ever have heard no Mezop lives elsewhere, and no others than Mezops dwell upon islands, but of course it may be different in other far-distant lands.
Page 61
At the sight of it I lost no time in directing my course toward it, for I had long since made up my mind to return to Phutra and give myself up that I might be once more with Perry and Ghak the Hairy One.
Page 63
As I turned, romance, adventure, and discovery in the abstract took wing before the terrible embodiment of all three in concrete form that I beheld advancing upon me.
Page 68
If your theory is correct all is a sea of flame beneath us, wherein no peoples could exist, and yet I come from a great world that is covered with human beings, and beasts, and birds, and fishes in mighty oceans.
Page 77
I.
Page 88
I felt the swish of the hatchet as it grazed my head, and at the same instant my shaft pierced the Sagoth's savage heart, and with a single groan he lunged almost at my feet--stone dead.
Page 103
" Noticing that Dian was becoming more communicative I began to entertain hopes that she might be warming up toward me a bit, although upon what slender thread I hung my hopes I soon discovered.
Page 108
"They are lidis from the land of the Thorians," she cried.
Page 111
With a large force of men we marched to the great iron mole, which Perry soon had hoisted into position with its nose pointed back toward the outer crust.