Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 17

sai nuoren ranskalaisen säikähtymään tätä suurta lasta, joka
ei voinut tunnustaa mitään korkeampaa lakia kuin oman mahtavan
jännevoimansa ja urhoollisuutensa. Hän käsitti, että jotakin oli
tehtävä Tarzanin sovittamiseksi poliisien kanssa, ennenkuin uusi
kohtaus voisi sattua.

"Teillä on paljon opittavaa, Tarzan", sanoi hän vakavasti. "Ihmisten
lakeja on kunnioitettava, miellyttäköön se teitä tai ei. Teille
itsellenne ja ystävillenne saattaa vain koitua ikävyyksiä, jos yhä
uhmaatte poliiseja. Minä voin sen heille teidän puolestanne yhden
kerran selittää, ja sen teen vielä tänä päivänä, mutta senjälkeen
teidän on toteltava lakia. Jos sen edustajat sanovat 'tulkaa!' niin
teidän on tultava; jos he sanovat 'menkää', niin teidän on mentävä.
Nyt lähdemme poliisikamariin hyvän ystäväni luo ja järjestämme tämän
Rue Maulen jutun. Mennään!"

Yhdessä he astuivat poliisivirkailijan toimistohuoneeseen puolta
tuntia myöhemmin. Hän oli hyvin sydämellinen. Hän muisti Tarzanin
siitä vierailusta, jolla nämä molemmat olivat käyneet sormenjälkiä
koskevassa asiassa useita kuukausia sitten.

Kun D'Arnot oli lopettanut selostuksensa edellisenä iltana
sattuneista tapahtumista, värähti karu hymy poliisiupseerin huulilla.
Hän kosketti kätensä ulottuvilla olevaa nappia ja odottaessaan
sihteerinsä saapumista kutsuun etsi pöydällään olevien paperien
joukosta ja otti niistä vihdoin yhden.

"Tässä, Joubon", sanoi hän kirjurin astuessa sisään. "Kutsukaa nämä
konstaapelit -- käskekää heidät heti luokseni", ja hän ojensi paperin
miehelle. Sitten hän kääntyi Tarzanin puoleen.

"Olette tehnyt kovin raskaan rikkomuksen, monsieur", virkkoi hän
pikemminkin suopeasti, "ja ilman tämän hyvän ystävänne esittämää
selitystä olisin taipuvainen tuomitsemaan teitä ankarasti. Sensijaan
aion tehdä jotakin melkein ennenkuulumatonta. Olen kutsuttanut
konstaapelit, joita viime yönä pitelitte pahoin. He saavat kuulla
luutnantti D'Arnotin kertomuksen, ja sitten minä jätän heidän
päätettäväkseen, onko teitä vastaan nostettava kanne vai ei.

"Teillä on paljon opittavaa sivistyneissä tavoissa. Siihen, mikä
teistä näyttää kummalliselta ja tarpeettomalta, tulee teidän alistua,
kunnes kykenette arvostelemaan vaikutteita. Konstaapelit, joiden
kimppuun hyökkäsitte, olivat vain täyttämässä velvollisuuttansa.
Heillä ei ollut asiassa määräämisvaltaa. Joka päivä he panevat
henkensä alttiiksi suojellessaan muiden henkeä ja omaisuutta.
Saman he tekisivät teidän puolestanne. He ovat urheita miehiä ja
harmittelevat kovin, että yksi ainoa aseeton mies sai heistä voiton
ja peittosi heitä.

"Helpottakaa heitä unohtamaan se, mitä teitte. Jollen pahoin
erehdy, olette itse hyvin rohkea mies, ja rohkeat miehet ovat
tunnetut jalomielisyydestään."

Keskustelun keskeytti neljän konstaapelin saapuminen. Kun he
huomasivat Tarzanin, kuvastivat heidän kasvonsa suurta kummastusta.

"Hyvät pojat", sanoi virkailija, "tässä on herrasmies, jonka
tapasitte talossa Rue Maulen varrella eilen illalla. Hän on
vapaaehtoisesti tullut antamaan itsensä ilmi. Toivon teidän
kuuntelevan tarkasti luutnantti D'Arnotia, joka kertoo teille osan
monsieurin elämäntarinasta. Se selittänee hänen käyttäytymisensä
teitä kohtaan viime yönä. Aloittakaa, luutnantti!"

D'Arnot puhui poliiseille puoli tuntia. Hän kertoi heille jotakin
Tarzanin kesyttömästä viidakkoelämästä. Hän selitti heille, kuinka
villi kasvatus oli opettanut hänet taistelemaan itsepuolustukseksi
kuin metsän peto. Miehet tajusivat, että hän oli heitä vastaan
hyökätessään toiminut pikemmin vaistomaisesti kuin harkinnasta. Hän
ei ollut ymmärtänyt heidän tarkoitustaan. Hänestä he eivät olleet
paljoa eronneet niistä erilaisista olioista, joihin hän

Last Page Next Page

Text Comparison with At the Earth's Core

Page 1
"May the good Lord be praised! I have been watching you for hours, hoping against hope that THIS time there would be a white man.
Page 9
Thank God! We were safe! I put my nose to the intake pipe through which samples were to have been taken during the passage of the prospector through the earth, and my fondest hopes were realized--a flood of fresh air was pouring into the iron cabin.
Page 11
That was all--there was no clear-cut horizontal line marking the dip of the globe below the line of vision.
Page 12
I saw that he was headed toward a little point of the forest which ran out toward the sea not far from where we had been standing, and as the mighty creature, the sight of which had galvanized him into such remarkable action, was forging steadily toward me, I set off after Perry, though at a somewhat more decorous pace.
Page 13
The misfortune now was no longer amusing, for the beast was already too close to us for comfort.
Page 17
There were a number of the same vicious wolf-dogs which we had left worrying the dyryth, and many goatlike animals whose distended udders.
Page 23
Our guards, whom I already have described as gorilla-like men, were rather lighter in build than a gorilla, but even so they were indeed mighty creatures.
Page 26
By comparison with this method Hooja's lovemaking might be called thinly veiled.
Page 27
Seal-like creatures there were with long necks stretching ten and more feet above their enormous bodies and whose snake heads were split with gaping mouths bristling with countless fangs.
Page 31
Your heart has spoken to me.
Page 33
Perry and I were taken, with Ghak, to a large public building, where one of the Sagoths who had formed our guard explained to a Maharan official the circumstances surrounding our capture.
Page 40
Here they lolled, blinking their hideous eyes, and doubtless conversing with one another in their sixth-sense-fourth-dimension language.
Page 48
But whether I did or not there swept through me a sudden compassion for the fellow.
Page 57
For a time all was silence within the temple.
Page 98
"I can engage him until you get a good start.
Page 99
And a moment later he felt an inch or two of it in the muscles of his knife arm, so that thereafter he went more warily.
Page 100
But even as I looked upon that massive body lying there so grim and terrible in death, I could not believe that I, single-handed, had bested this slayer of fearful beasts--this gigantic ogre of the Stone Age.
Page 107
She said that I mustn't exercise, or it might prove fatal--if it had been a full-grown snake that struck me she said, I wouldn't have moved a single pace from the nest--I'd have died in my tracks, so virulent is the poison.
Page 113
Where it would bring us out upon the upper crust I could not even conjecture.
Page 116
For months I searched that scorching land, interviewing countless desert sheiks in the hope that at last I might find one who had heard of Innes and his wonderful iron mole.