Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 141

Claytonin hänen setänsä
ja tätinsä, entisten loordi ja lady Greystoken, viidakkohautojen
viereen. Ja Tarzanin kehoituksesta ammuttiin kolme laukausta
"kuolemansa urheasti kohdanneen urhoollisen, miehen" viimeisellä
lepopaikalla.

Professori Porter, joka nuoremmalla iällään oli vihitty papiksi,
toimitti vaatimattoman ruumiinsiunauksen. Haudalla seisoi avopäin
merkillisin surijajoukko, mitä milloinkaan lienee nähty auringon
alla. Siinä oli ranskalaisia upseereja ja merimiehiä, kaksi
englantilaista loordia, amerikkalaisia ja parikymmentä villiä
Afrikan urhoa.

Hautajaisten jälkeen Tarzan pyysi kapteeni Dufrannea, siirtämään
risteilijän lähdön paria päivää tuonnemmaksi, kunnes hän ehtisi käydä
muutaman kilometrin päästä sisämaasta noutamassa "omaisuutensa", ja
upseeri suostui siihen ilomielin.

Myöhään iltapäivällä Tarzan palasi wazireineen tuoden ensimmäiset
kantamukset "omaisuutta", ja kun seurue näki vankat harkot
täysipitoista kultaa, kerääntyivät kaikki apinamiehen ympärille
tehden tuhansia kysymyksiä; mutta hän hymyili vain ja torjui jyrkästi
heidän tiedustelunsa, kieltäytyen antamasta heille pienintäkään
johtolankaa äärettömäin aarteittensa saantipaikkaan. "Siellä on vielä
tuhannen jokaista ottamaani kohti", selitti hän, "ja kun nämä on
käytetty, saattaa minussa herätä halu noutaa lisää".

Seuraavana päivänä hän palasi leiriin tuoden loput harkkojansa, ja
kun ne oli sijoitettu laivaan, sanoi risteilijän kapteeni Dufranne,
että hän tunsi olevansa kuin ison, vanhanaikaisen espanjalaisen,
azteekien aarrekaupungeista palaavan laivan komentaja. "En tiedä,
millä hetkellä miehistöni saattaa leikata kurkkuni poikki ja anastaa
laivan", lisäsi hän.

Seuraavana aamuna, heidän valmistellessaan lähtöä laivaan, rohkeni
Tarzan tehdä erään ehdotuksen Jane Porterille.

"Villeiltä eläimiltä arvellaan puuttuvan tunteita", sanoi hän, "mutta
sittenkin haluaisin viettää häämme tässä hökkelissä, jossa synnyin,
äitini ja isäni hautojen vieressä ja sen villin viidakon keskellä,
joka aina on ollut kotini".

"Olisiko se oikein virallista, rakkaani?" kysyi tyttö. "Sillä jos
niin on, niin en tiedä mitään muuta paikkaa, jossa mieluummin
tahtoisin mennä vihille metsänjumalani kanssa kuin hänen
aarniometsänsä siimeksessä."

Ja kun he siitä mainitsivat toisille, vakuuttivat nämä, että se
kävisi hyvinkin päinsä ja olisi mitä loistavin loppu merkilliseen
romaaniin. Niinpä koko seurue kerääntyi pieneen hökkeliin ja sen
ovelle olemaan mukana toisessa toimituksessa, jonka professori Porter
näiden kolmen päivän kuluessa suoritti.

D'Arnot oli määrätty sulhaspojaksi ja Hazel Strong kaasoksi,
kunnes Tennington kumosi kaikki järjestelyt uudella merkillisellä
"tuumallaan".

"Jos rouva Strong suostuu", sanoi hän, ottaen kaason käden omaansa,
"olisi Hazelin ja minun mielestäni somaa viettää kaksoishäät".

Seuraavana päivänä he lähtivät matkalle, ja risteilijän höyrytessä
verkalleen ulos merelle nojasi pitkä, tahrattoman valkoiseen
flanelliin puettu mies ja viehättävä tyttö laivan kaidepuuta vasten
katsellen loittonevaa rantakaistaletta, jolla tanssi kaksikymmentä
melkein alastonta mustaa wazirisoturia heiluttaen sotakeihäitänsä
villien päittensä yläpuolella ja huudellen hyvästiä luotansa
matkustavalle kuninkaalleen.

"Minua pahoittaisi ajatella, että katselen viidakkoa viimeistä
kertaa", sanoi Apinain Tarzan, "jollen tietäisi, että olen matkalla
uuteen, ikuiseen onnenmaahan sinun kanssasi", ja kumartuen hän
suuteli Janen huulia.

* * * * *

_Tarzanin myöhempiä seikkailuja kerrotaan teoksessa_

Last Page Next Page

Text Comparison with The People That Time Forgot

Page 0
Caprona has always been considered a.
Page 1
more or less mythical land, though it is vouched for by an eminent navigator of the eighteenth century; but Bowen's narrative made it seem very real, however many miles of trackless ocean lay between us and it.
Page 4
After it is assembled, I shall carry tackle and ropes to the cliff-top, and then it will be comparatively simple to hoist the search-party and its supplies in safety.
Page 5
A moment later, and she was skimming seaward.
Page 14
This ornament appeared to be a huge turquoise, while the metal of all her ornaments was beaten, virgin gold, inlaid in intricate design with bits of mother-of-pearl and tiny pieces of stone of various colors.
Page 15
No, even the dirt couldn't hide that fact; she was beautiful beyond compare.
Page 30
Some of the Band-lu women were quite comely.
Page 38
" She.
Page 40
Chapter 4 We spent two days upon the cliff-top, resting and recuperating.
Page 41
We must have passed about half the Band-lu cave-levels before we were accosted, and then a huge fellow stepped out in front of me, barring our further progress.
Page 45
They told me that had I walked away, the moment that I was out of sight of the warrior we would have become deadly enemies again.
Page 47
It would have been very helpful to us could we have made friends with them, as their country abutted directly upon that of the Galus.
Page 51
We were not ten feet above the ground when they overtook us, and at the edge of a forest.
Page 56
As I did so, an expression of surprise tinged and animated the haughty reserve of his countenance.
Page 67
" And I turned again to resume my way.
Page 68
I drew a box of matches from my pocket and struck a light and as the flame flared up, a half-dozen brawny warriors leaped upon me from as many directions; but even in the brief instant that the flare lasted, I saw that Ajor was not within the hut, and that.
Page 70
As the last man went down, I heard the running of many feet approaching us from the direction of the plaza.
Page 73
" And then: "Wait! You cannot go forth half armed, and garbed as you are.
Page 81
At last it became evident that he was doing so, when apparently without cause, the filly raised her head, neighed and started off at a trot in the opposite direction, immediately followed, of course, by the colts and my stallion.
Page 89
The night before, I had given him to Ajor, and now in my mind the two seemed inseparable.