Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

By Edgar Rice Burroughs

Page 139

hökkeliin.
Neljä waziria kantoi kuolleen englantilaisen ruumista. Apinamies oli
ehdottanut, että Clayton haudattaisiin edellisen loordi Greystoken
viereen viidakon syrjään sen hökkelin seinustalle, jonka loordi oli
rakentanut.

Jane Porter oli tästä iloissaan, ja sisimmässä sydämessään hän
ihmetteli tämän merkillisen miehen tavatonta luonteenhienoutta:
vaikka hän oli eläinten kasvattama ja eläinten joukossa kasvanut,
oli hänessä vain korkeimman sivistyksen hienostuksessa kehittyvää
todellista ritarillisuutta ja hellyyttä.

He olivat taivaltaneet noin viisi kilometriä niistä kahdeksasta,
jotka eroittivat heidät Tarzanin omasta rannasta, kun etumaisina
astuvat wazirit äkkiä pysähtyivät osoittaen kummastuneina outoa
olentoa, joka rannikkoa pitkin käveli heitä kohti. He näkivät miehen
kävelemässä hitaasti, katse maahan luotuna, kiiltävä silkkihattu
päässä ja kädet ristissä pitkän, mustan nutun liepeiden alla.

Hänet nähdessään Jane Porter äännähti hämmästyksestä ja ilosta ja
juoksi nopeasti häntä vastaan. Hänen äänensä kuullessaan vanhus
vilkaisi ylös ja huomatessaan, kuka hänen edessään oli, huudahti
hänkin helpoituksen tunteesta ja onnesta. Kun professori Archimedes
Q. Porter oli kaapannut tyttärensä syliinsä, valuivat kyyneleet hänen
ryppyisille vanhoille kasvoilleen, ja vasta muutaman minuutin perästä
hän kykeni kyllin hallitsemaan itseään puhuakseen.

Kun hän hetkistä myöhemmin tunsi Tarzanin, oli heidän vaikea saada
hänet uskomaan, että murhe ei ollut järkyttänyt hänen järkeänsä,
sillä samoin kuin muutkin seurueen jäsenet hän oli ollut niin täysin
varma apinamiehen kuolemasta, että oli varsin pulmallista sovittaa se
varmuus yhteen Janen "metsänjumalan" ilmielävyyden kanssa. Uutinen
Claytonin kuolemasta liikutti vanhusta syvästi.

"En voi sitä käsittää", sanoi hän. "Herra Thuran vakuutti meille,
että hän kuoli jo monta päivää sitten."

"Thuran on siis luonanne?" kysyi Tarzan.

"Niin on. Vasta äskettäin hän löysi meidät ja opasti meidät teidän
hökkeliinne. Leiripaikkamme oli vain lyhyen matkaa pohjoiseen päin.
Kylläpä hän riemastuu teidät molemmat nähdessään!"

"Ja kummastuu", lisäsi Tarzan.

Vähäistä myöhemmin saapui tämä omituinen seurue aukeamalle, jolla
apinamiehen hökkeli sijaitsi. Se oli täynnä ihmisiä, jotka tulivat ja
menivät, ja melkein ensimmäinen, jonka Tarzan näki, oli D'Arnot.

"Paul!" huudahti hän. "Mitä Herran nimessä te täällä teette? Vai
olemmeko kaikki järjiltämme?"

Se oli kuitenkin pian selvitetty, kuten moni muukin näennäisesti
omituinen asia. D'Arnotin laiva oli risteillyt rannikolla
vartiopalveluksessa, ja he olivat silloin luutnantin ehdotuksesta
ankkuroineet maan saartaman sataman edustalle käydäkseen vielä
kerran katselemassa hökkeliä ja viidakkoa, missä monet upseereista
ja miehistöstä olivat ottaneet osaa järkyttäviin seikkailuihin
kaksi vuotta sitten. Maihin noustessaan he olivat tavanneet
loordi Tenningtonin seurueen, ja paraillaan valmisteltiin heidän
ottamistansa laivaan seuraavana aamuna, jotta heidät saatettaisiin
takaisin sivistyneeseen maailmaan.

Hazel Strong äitineen, Esmeralda ja herra Samuel T. Philander olivat
melkein suunniltaan onnesta Jane Porterin turvallisen paluun vuoksi.
Hänen pelastuksensa tuntui heistä miltei ihmeelliseltä, ja yleinen
mielipide oli, että sellaisen teon saattoi suorittaa vain Apinain
Tarzan. He syytivät häpeilevälle apinamiehelle ylistyksiään ja
osoittivat hänelle sellaista huomaavaisuutta, että hän toivoi jälleen
olevansa apinain amfiteatterissa.

Kaikista olivat hänen mustat wazirinsa mielenkiintoisia, ja monta
lahjaa saivat neekerit näiltä kuninkaansa ystäviltä, mutta kun
he kuulivat, että hän ehkä purjehtisi pois heidän luotaan tuolla
muutaman kivenheiton

Last Page Next Page

Text Comparison with The Son of Tarzan

Page 19
It assured him first of the competence which Lord Greystoke had promised to pay him for the deportation of the ape, and then of revenge upon his benefactor through the son he idolized.
Page 36
She feared the gloomy jungle too--the cruel jungle that surrounded the little village with chattering monkeys and screaming birds by day and the roaring and coughing and moaning of the carnivora by night.
Page 37
But why is it wicked, Geeka? Oh dear! I do not know, I do not know.
Page 44
Thus it happened that he dropped some little way behind Akut, and the next he knew he was recalled suddenly to a contemplation of other matters than the hidden Numa by a shrill scream of warning from the Ape.
Page 50
There he felt sure that he could now persuade his parents to let him spend at least a portion of his time upon those African estates which from little careless remarks dropped at home he knew his father possessed.
Page 73
We will protect her.
Page 103
How they were to accomplish their end they did not know.
Page 108
All that day they marched, and the next and the next, nor did Korak even so much as show himself to the patient little waiter moving, silently and stately, beside her hard captors.
Page 110
Jenssen was still moving toward Malbihn at the time, but at the flash of the explosion he stopped.
Page 113
If he could find you here he can find you at my village.
Page 130
Where before it had been an actuality to her she now realized that Korak was but a memory.
Page 141
The vision of Korak was still before her.
Page 146
They were riding down wind toward the jungle.
Page 161
What were his intentions toward her? Did he really love her? How could one not love her? And she loved him, of that Korak had had ample proof.
Page 164
Korak saw that he was nervous and afraid, and his lip curled in a sneer of contempt.
Page 175
For a moment she eluded him, and ran toward the entrance to the tent, but at the very doorway his heavy hand fell upon her shoulder and dragged her back.
Page 192
Drawing himself to his knees he leaned over the edge of the canoe and commenced to paddle vigorously with his open palm.
Page 193
He saw two spots of flame a short distance from and above him.
Page 201
The title sounded promising, and at once the wily old robber had visions of ransom.
Page 224
"How long have you known it?" he asked, a trifle accusingly.